Turvattomuuden tunne ja avunsaanti

Suurin osa, 89 prosenttia, suomalaisista pitää Suomea turvallisena maana. Ihmisten huolet ja pelot jakaantuvat selkeästi sekä yhteiskunnallisiin että henkilökohtaisiin turvattomuutta tuottaviin asioihin. Turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa myös se, miten nopeasti apua saa hädän hetkellä sekä miten nopeasti ja tehokkaasti rikokset selvitetään ja mitä siitä seuraa.

Rikoslajeista eniten huolta ihmisissä herättää rattijuopumus. Katuväkivallan pelko on viime vuosina hieman lisääntynyt. Kansainvälisen terrorismin aiheuttama huoli on vaihdellut melko paljon vuodesta 2004 lähtien: alimmillaan se oli 62 % vuonna 2013 ja korkeimmillaan 89 % vuonna 2007.

Turvallisuuden tunteessa on eroja eri väestöryhmien välillä. Esimerkiksi katu- ja työpaikkaväkivallan pelko on korkeampaa niillä, jotka hankkivat tietonsa sosiaalisesta mediasta tai vaihtoehtoisista lähteistä. Taloudellisen toimeentulon hankalaksi kokeneet, aiemmin väkivallan uhriksi joutuneet ja nuorimpaan ikäryhmään kuuluvat kokevat todennäköisimmin joutuvansa väkivallan uhriksi tulevaisuudessa.

Suomalaisten kokemukset avunsaannista ovat pysyneet kautta 2010-luvun pitkälti samanlaisina. Hälytyksien vastausajat, tehtävämäärät sekä tehtävien jakautuminen eri viranomaisten kesken ovat säilyneet samoina viimeisten vuosien aikana. Suomessa apua saa nopeasti: Yhdeksään kymmenestä hätäpuhelusta vastataan alle 10 sekunnissa.

Mitä Suomessa pelätään?

Kaikista rikoslajeista rattijuopumus (85 %) herättää väestössä eniten huolta. (Poliisibarometri 2018)
Päihteiden käyttö herättää yleisesti (vuonna 2017, 44 %, vuonna 2015, 62 %) turvattomuuden tunnetta väestössä. Se huolestuttaa naisia useammin kuin miehiä ja kaupunkilaisia enemmän kuin maaseudulla asuvia. (Turvassa 2017 Kansalaisturvallisuuden Suomessa)
Katuväkivallan pelko on viime vuosina hieman lisääntynyt. Vuoden 2017 kyselyssä 33 % vastaajista ilmoitti pelänneensä väkivallan uhriksi joutumista iltaisin kodin ulkopuolella kuluneen vuoden aikana. Katuväkivaltaa pelänneiden osuus on noussut vuodesta 2014 noin kuusi prosenttiyksikköä. Silti katuväkivaltaa pelätään nyt vähemmän kuin vuonna 2012. (Kansallinen rikosuhritutkimus 2018)
Liikenneonnettomuus ja tapaturma kotona ovat väestön mielestä todennäköisimmät onnettomuudet, joihin he itse joutuvat osallisiksi. Vuonna 2014 joka kolmas suomalainen piti todennäköisenä kohtaavansa tulipalon, nyt joka viides. (Suomalaisten pelastusasenteet 2017, Pelastusasenteet 2014)
Vuodesta 2004 lähtien kansainvälisen terrorismin aiheuttama huoli on vaihdellut vuosittain melko paljon: alimmillaan se oli 62 % vuonna 2013 ja korkeimmillaan 89 % vuonna 2007. (Kansalaisturvallisuuden tila 2016)
Katu- ja työpaikkaväkivallan pelko on korkeampaa niillä, jotka hankkivat tietonsa sosiaalisesta mediasta tai vaihtoehtoisista tietolähteistä. (Väkivallan kokemus ja rikostiedon lähteet 2018)
Kaupungeissa asuvat välttävät muita useammin liikkumista jollain alueella: pääkaupunkiseudulla noin neljännes ilmoitti välttävänsä tiettyä aluetta väkivallan uhan vuoksi, kun Suomen muissa kaupungeissa osuus oli noin 15–17 prosenttia. (Kansallinen rikosuhritutkimus 2014, 2015)

Väkivallan pelko

Naisista 40 % ja miehistä 24 % kertoi pelänneensä vähintään kerran vuodessa kodin ulkopuolella iltaisin tapahtuvaa väkivaltaa.

Kodin ulkopuolella iltaisin tapahtuvaa väkivaltaa vähintään kerran vuodessa pelänneet

	2012	2013	2014	2015	2016
Kaikki	35 %	28 %	27,1 %	30,6 %	32 %
Naiset	42,2 %	35,3 %	34,7 %	38,4	40 %
Miehet	27,5 %	21,5 %	19,7 %	22,9 %	24 %

Lähde: Kansallinen rikosuhritutkimus 2012, 2013, 2014, 2015 ja 2016.

Ketkä pelkäävät?

Väkivalta pelottaa eniten niitä, jotka ovat aikaisemmin joutuneet väkivallan uhriksi. Lisäksi se pelottaa erityisesti nuorempia ikäryhmiä, naisia korkeakoulutettuja sekä hankalassa taloudellisessa tilassa olevia.

Väestöryhmät, jotka pelkäävät eniten joutuvansa väkivallan uhriksi

Väkivallan uhriksi aiemmin joutuneet	60 %
Nuorimmat ikäryhmät 15 – 24 -vuotiaat 25 – 34 -vuotiaat	47 % 50 %
Naiset	42 %
Korkeakoulutetut	41 %
Hankalassa taloudellisessa tilanteessa olevat	39 %

Lähde: Väkivallan kokemus ja rikostiedon lähteet 2018.

Millaisia asioita tulevaisuuden pelätään tuovan mukanaan?

Väestön turvattomuuden tunteeseen vaikuttaa se, millä todennäköisyydellä nykyiset huolet toteutuvat tulevaisuudessa.
Tulevaisuus pelottaa aiempaa vähemmän: Vuonna 2017 60 prosenttia uskoi tulevaisuuden olevan turvattomampi, tänä vuonna tätä mieltä oli enää alle puolet: 49 prosenttia. (MTS 2018)
Tulevaisuuteen suhtautumisessa on eroja eri väestöryhmien välillä: Taloudellisen toimeentulon hankalaksi kokeneet, aiemmin fyysisen väkivallan uhriksi joutuneet ja nuorimpaan ikäryhmään kuuluvat kokevat todennäköisimmin joutuvansa väkivallan uhriksi tulevaisuudessa. Jos nuorimpien ikäluokkien koot pienenevät ja kokonaisrikollisuus jatkaa laskuaan, voimme olettaa, että väkivallan pelko ei ainakaan merkittävästi tule nousemaan.
Terrorismin pelko saattaa vähentyä, kun tieto siihen vaikuttavista yksilöllisistä ja yhteiskunnallisista tekijöistä lisääntyy ja ilmiö arkipäiväistyy. Seuraavan mahdollisen teon jälkeen pelko todennäköisesti lisääntyy hetkeksi.
Alkoholin ja päihteiden käyttö lisää turvattomuutta erityisesti kaupungeissa asuvissa naisissa ja pienissä lapsissa.

Hätäilmoitukset Suomessa

Vuonna 2017 hätäilmoituksia tehtiin 1 328 000 kappaletta. Yli puolet niistä oli ensihoidon tehtäviä. Ilmoitusmäärät ja niiden jakautuminen ovat pysyneet samanlaisina jo pitkään.

Hätäilmoitusten vuosittainen määrä ja niiden jakautuminen eri viranomaisten kesken

Vuosi	Ensihoito	Poliisi	Pelastus	Sosiaali	YHT kpl	Ensihoito %	Poliisi %	Pelastus %	Sosiaali %
2010	700 000	515 000	89 000	3 000	1 307 000	54 %	39 %	7 %	0 %
2014	715 000	510 000	79 000	12 000	1 316 000	54 %	39 %	6 %	1 %
2015	713 000	493 000	79 000	14 000	1 299 000	55 %	38 %	6 %	1 %
2016	728 000	479 000	81 000	16 000	1 304 000	56 %	37 %	6 %	1 %
2017	744 000	486 000	78 000	20 000	1 328 000	56 %	37 %	6 %	2 %

Lähde: Hätäkeskuslaitos

Poliisin hälytystehtävät

Poliisille tulevista tehtävistä kiireellisimmät kirjataan A-luokan tehtävinä. Niissä ensimmäinen partio on tehtäväpaikalla keskimäärin alle 10 minuutissa.

Poliisin hälytystehtävät	2009	2013	2014	2015	2016	2017
Hälytystehtävät yhteensä	1　002 444	1　008 797	1　046 888	1　041 810	1　048 085	1　055 298
A – kiireellisyysluokan tehtävät	44 259	78 736	81 886	67 600	71 526	74 867
Toimintavalmiusaika A – tehtävät	9,6	9,4	9,5	9,3	9,4	9,3

Poliisin toimintavalmiusaikaan vaikuttavat tehtävien sijainti, lukumäärä ja etäisyys sekä partioiden sijainti ja lukumäärä. Poliisi on pyrkinyt tietojohtoisella toimintatavalla suuntaamaan resursseja niihin paikkoihin ja niinä kellonaikoina, jolloin kokemuksen mukaan tapahtumia ja häiriöitä on eniten. (Poliisin toimintakertomus 2016)
Poliisin toimintavalmiusaika (asiakasnäkökulma) mittaa aikaa kansalaisen hätäpuheluun vastaamisesta kaikkine viiveineen siihen saakka kunnes poliisin partio saapuu tehtäväpaikalle. A-luokan tehtävät ovat kaikkein kiireellisimpiä. (Poliisin tilastopalvelu)

Pelastustoimen hälytystehtävät

Pelastustoimi on hälytystehtävän saatuaan paikalla keskimäärin alle 8 minuutissa.

Pelastustoimen hälytystehtävät

2013

2014

2015

2016

2017

Kaikki tehtävät

104　849

99　074

99　673

103　756

104　411

Ensimmäisen yksikön toimintavalmiusajan (minuutteina ja sekunteina) mediaani (kiireellisiksi luokitellut tehtävät pl. ensivastetehtävät)

7:25

7:34

7:40

Lähde: Pelastustoimen taskutilasto 2013 – 2017, Johannes Ketola, Esa Kokki, Pelastusopiston julkaisu, D-sarja: Muut [2/2018]

Rajavartiolaitoksen meripelastus- ja avustustehtävät

Meripelastus- ja avustustehtävien määrä on pysynyt tasaisena. Hätätilanteissa pelastusyksikkö on useimmiten paikalla alle 10 minuutissa.

RAJAVARTIOLAITOS	2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017
Meripelastus- ja avustustehtävät kpl	1448	1527	1458	1553	1686	1552	1487	1527
Hätätilanteet kpl	197	163	192	178	193	188	159	185
Toiminnan nopeus hätätilanteissa
alle 10 min kpl	90	87	87	91	96	104	76	94
11 – 59 min kpl	94	71	95	81	91	82	77	86
60 + min	13	5	10	6	6	2	6	5

Lähde: Rajavartiolaitos

Miten nopeasti Suomessa saa apua?

Vuonna 2017 hätäkeskuksissa vastattiin noin 2,6 miljoonaan hätäpuheluun. Näistä hälytystehtäviin johti 1,3 miljoonaa.
Yli 90 % hätäpuheluista vastataan 10 sekunnissa. Alle 30 sekunnissa vastattiin yli 92 % hätäpuheluista.
Keskimäärin Suomessa asuva ihminen soittaa 0,7 hätäpuhelua vuodessa.
Vastausajat, tehtävämäärät sekä tehtävien jakautuminen eri viranomaisten kesken ovat pysyneet samoina viimeisten vuosien aikana.

Rikosten tutkinta ja selvitys

Kaikki poliisille ilmoitetut rikokset: selvitysprosentti ja tutkinta-aika

	2008	2013	2014	2015	2016	2017
Kaikki rikokset	876 873	853 234	813 798	805 794	809 368	822 222
Rikoslakirikokset (pl liikennerikokset)	539 323	480 658	474 536	467 412	458 790	431 470
Rikoslakirikosten (pl liikennerikokset) selvitys %	49,3 %	49,0 %	47,5 %	48,1 %	47,6 %	49,8 %
Rikoslakirikosten (pl liikenne) tutkinta-aika*	79	102	112	119	122	125

* Keskimääräinen tutkinta-aika vuorokausina

Lähde: Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2017, Toiminta ja hallinto 11/2018, oikeusministeriö.

Rikosasioiden käsittely

Vuonna 2017 käräjäoikeuksiin saapui 53 395 rikosasiaa, eli asiamäärä oli noin kolme prosenttia edellisvuotta suurempi. Eniten lisäystä oli varkauksia ja huumausainerikoksia koskevissa asioissa. (Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2017)
Saapuneiden ja ratkaistujen rikosasioiden määrä on viime vuosina laskenut.
Kirjallisessa menettelyssä ratkaistujen asioiden osuus kaikista rikosasioiden asia- ja käsittelyratkaisuista oli 33 prosenttia. (Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2017)
Keskimääräinen käsittelyaika rikosasioissa vuonna 2017 oli 4,2 kuukautta. Käsittelyajassa ei ole ollut merkittäviä muutoksia viimeisten vuosien aikana. (Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2017)
Liikennejuopumus- ja muiden liikennerikosten osuus koko maan varsinaisten rikosasioiden juttukannasta on 35 prosenttia. (Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2017)

Turvattomuuden tunteen ja avunsaannin tulevaisuuskuva 2025

Tiedonvälityksen nopeus ja avoimuuden jatkuva kasvu lisäävät tietoisuutta turvallisuusuhkista ja yleisistä epävarmuustekijöistä.
- Väestön käsitykset turvallisuudesta erkaantuvat edelleen tilastoista, mikä osaltaan lisää turvattomuutta.
Sosiaalisen median kasvava ja muuttuva merkitys muuttaa sekä journalismin tekemisen tapoja sekä sitä, mistä ihmiset hakevat informaatiota.
- Tämä kehityssuunta vaikuttaa laajemmin väestön keskinäiseen luottamukseen sekä luottamukseen yhteiskunnallisiin toimijoihin niin myönteisesti kuin kielteisesti.
Sosioekonomiset sekä päihde- ja mielenterveysongelmat kasautuvat edelleen samoille väestöryhmille, samoin turvattomuuden kokemukset.
- Turvattomuutta koetaan tulevaisuudessa yhä enemmän eri tavoin eri väestöryhmissä. Tällä on yhteys myös avun tarpeeseen.

Tulevaisuustaulukko: Turvattomuuden tunne ja avunsaanti

Tiedonvälityksen nopeus ja avoimuus	Sosiaalisen median rooli	Turvattomuuden tunteen jakautuminen
Kasvaa	Merkittävä	Tasaisesti
Laskee	Ei merkittävä	Epätasaisesti

Tiedonvälityksen nopeus ja avoimuus

Vuonna 2025 informaatiota on saatavilla enemmän ja monikanavaisemmin kuin koskaan aiemmin. Mitä kaikkea se tarkoittaa turvallisuuden kannalta?

Kansalaiset ovat tietoisempia todellisista ja oletetuista turvallisuusuhkista. Saatavilla olevan informaation, disinformaation ja vaihtoehtoisten tulkintojen määrä vaikuttaa keskeisesti koettuun turvallisuuden ja turvattomuuden tunteeseen.
Kompleksiteetin kasvu aiheuttaa epävarmuuden lisääntymistä sekä ihmisten korostunutta tarvetta löytää yksinkertaisia selityksiä maailman ilmiöille. Väestön käsitykset turvallisuudesta ovat entisestään erkaantuneet tilastoista, mikä on lisännyt turvattomuuden tunnetta. Viranomaiset ovat onnistuneet taittamaan tätä trendiä panostamalla omaan viestintäänsä.
Tiedonvälityksellä on ihmisen turvattomuuden tunteen kannalta kaksi merkittävää ulottuvuutta: 1) Sisällöt ja tiedon laatu eli millaisia tietoja luetaan, jaetaan ja katsotaan. 2) Pääsy tiedonvälityksen äärelle eli häiriöt tietoverkoissa, kyberrikollisuus, puutteelliset ja vialliset laitteet tai epäluotettava tai väärä tieto.

Sosiaalisen median rooli

Sosiaalinen media on läsnä entistä saumattomammin ihmisten arjessa. Turvallisuuden kannalta haasteena on ennen kaikkea ihmisten maailmankuvien voimakkaampi polarisoituminen.

Yhä harvempi kokee ”vain vierailevansa” sosiaalisessa mediassa, vaan se läpileikkaa kaikkea digitaalista vuorovaikutusta. Sosiaalinen media tulee korostumaan entistä enemmän kodin, palvelujen ja työpaikkojen digitalisoitumisen edetessä, esineiden internetin kehittyessä, laitteiden painoarvon vähentyessä ja lisätyn todellisuuden suosion kasvaessa.
Sosiaalisen median roolin kasvu muuttaa journalismin toimintalogiikkaa, ja monen maailmankuva syntyy sosiaalisessa mediassa jaettujen sisältöjen kautta.
Alustojen vallan ja merkityksen lisääntyminen johtaa tiedon sosiaalisen luonteen korostumiseen ja ihmisten maailmankuvien voimakkaampaan polarisoitumiseen. Teknologiajäteillä ja alustoilla on entistä enemmän mahdollisuutta rajata tai avata ihmisten pääsyä tiedon äärelle. Tämä polarisoituminen syö väestön keskinäistä luottamusta sekä luottamusta yhteiskunnallisiin toimijoihin, kuten viranomaisiin ja päättäjiin. Toisaalta sosiaalinen media tarjoaa viranomaisille mahdollisuuden olla uudenlaisessa vuorovaikutuksessa kansalaisten kanssa.

Turvattomuuden tunteen jakautuminen

Väestön sosioekonomiset tarpeet jatkavat eriytymistä ja monimuotoistumista. Suuri osa väestöstä voi hyvin, mutta samalla moniongelmaisuus on kasvanut.

Väestön eriarvoistuminen tarkoittaa, että päihde- ja mielenterveysongelmat sekä turvattomuuden kokemukset kasaantuvat samoille väestöryhmille.
Kasvava polarisaatio johtaa myös turvattomuuden kokemuksien eriytymiseen: eri väestöryhmät kokevat uhkiksi eri asioita. Tämä kehitys kuvastaa paitsi tiedon sosiaalista luonnetta, myös identiteetin keskeistä roolia turvallisuuden tunteen kannalta. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, etniset vähemmistöt, kielivähemmistöt ja sosioekonomisesti eri asemissa olevat luonnollisesti kokevat turvattomuutta eri syistä. Tämän “valtaväestö-vähemmistöt” -jaottelun lisäksi on tärkeää nähdä identiteettien päällekkäisyys: valkoinen keski-ikäinen mies voi edustaa seksuaalivähemmistöä tai asua harvaan asutulla alueella palvelujen ulottumattomissa, ja maahanmuuttajanainen voi kokea turvattomuuden tunnetta ammattinsa vuoksi.
Väestön monimuotoistuminen ja polarisaatio johtavat luonnollisesti tarpeiden monimuotoistumiseen. Eri väestöryhmien turvallisuuskokemusten eriytyminen edellyttää viranomaisilta uusia näkökulmia ja palveluita. Tulevaisuudessa tämä voi vaatia tiiviimpää yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan ja järjestökentän kanssa, jotta eri ryhmien tarpeisiin ja erilaisiin turvattomuuden kokemuksiin voidaan vastata.

Muita tulevaisuuden haasteita

Syrjinnän, kiusaamisen tai häirinnän entistä vahvempi digitalisoituminen.
Somekuplien voimakkaampi politisoituminen ja uudenlaiset merkitysyhteisöt:
- Verkossa syntyneet yhteisöt voivat edistää turvallisuuden kokemusta, mutta myös lisätä turvattomuutta.
- Somekuplien kautta yhteisöt voivat lisätä suoraa toimintaa: mielenosoitukset, kansalaisliikkeet, väkivallanteot, vastaliikkeet, spontaani toiminta ja puolijärjestäytynyt toiminta.
- Neljännen sektorin kasvu: tarvelähtöiset yhteisöt ja yksityisen sektorin politisoituminen.
Työn kulttuurinen muutos tai koettu epävarmuus aiheuttaa turvattomuuden tunnetta ja asettaa ihmisille suurempaa painetta suoriutua ja oppia uutta muuttuvassa työelämässä. Työ kansainvälistyy, tehtäviä automatisoidaan ja työsuhteiden luonne muuttuu.
Epävarmuudet digitalisaatioon ja automatisaatioon liittyen: tekoäly tuottaa ratkaisuja, mutta herättää myös huolta.
Sosiaaliturvan, sote-palvelujen ja eläkejärjestelmän suuret muutokset.

Turvattomuuden tunne ja avunsaanti: menetelmät

Sisäisen turvallisuuden on aiemmin tulkittu tarkoittavan uhkien poissaoloa, eli sitä, että rikoksia, onnettomuuksia ja häiriöitä tapahtuu mahdollisimman vähän mahdollisimman harvalle. Keskeinen osa sisäistä turvallisuutta on myös se, miten koemme eri uhkat ja ilmiöt. Käsityksemme ja pelkomme ohjaavat käyttäytymistämme – riippumatta siitä, perustuvatko ne todellisiin vai olettamiimme riskeihin.

Väestön pelot

Turvattomuuden tunnetta käsitellään tässä työssä sisäisen turvallisuuden määritelmään (rikokset, häiriöt, onnettomuudet sekä turvattomuutta tuottavat ilmiöt) kytkeytyvien väestön pelkojen kautta. Avunsaantia käsitellään hälytyspalveluiden aikavasteen sekä rikosten tutkinta-aikojen, selvitysasteen ja rikosasioiden käsittelyn kautta.

Keskeisiksi sisäiseen turvallisuuteen kytkeytyviksi peloiksi on valittu rikollisuuden pelko, väkivallan pelko, onnettomuuksien ja tapaturmien pelko, liikenneonnettomuuksien pelko, terrorismin pelko sekä päihteiden käytön aiheuttama turvattomuus. Turvattomuuden tunne heijastaa myös väestön luottamusta omiin, yhteisön sekä yhteiskunnan kykyihin suojautua uhkia vastaan sekä palauttaa turvallisuuden taso kriisin jälkeen. Samoin väestön arviot turvattomuutta tuottavien ilmiöiden kehityksestä, kuten väkivallasta, ovat eri asia kuin todellinen väkivaltakehitys. Esimerkiksi henkirikollisuuden määrä on laskenut Suomessa 1990-luvulta alkaen. Henkirikoksen kokeminen uhkana on silti huomattavasti yleisempää kuin henkirikoksen uhriksi joutuminen. Väestön pelkokokemus ei aina ole suoraviivaisessa suhteessa tilastollisiin todennäköisyyksiin.

Hätäilmoitukset

Jokaiselle hätäilmoituksen tehtävälajille on määritetty vastuuviranomainen tapahtuman johtovastuun näkökulmasta. Esimerkiksi liikenneonnettomuus kuuluu pelastustoimen johtovastuulle ja ampuminen kuuluu poliisitaholle. Tehtävällä on siis voinut olla useampikin viranomainen, mutta heille ei lasketa tilastoinnissa omaa tehtävää. Esimerkiksi liikenneonnettomuustehtävä menee pelastustoimelle kerran, mutta ei muille tahoille.

Hälytystoiminnassa poliisi on priorisoinut kiireellisten hälytyspalveluiden saatavuutta (hälytystehtävien hoitaminen ja nopea paikalle saapuminen), jonka vuoksi A-kiireellisyysluokan hälytystehtävien toimintavalmiusaika on pysynyt samalla tasolla viimeisen parin vuoden ajan (2017; 9,3 min, 2016; 9,4 min, 2015; 9,3 min, 2014; 9,5 min).

Poliisin vähemmän kiireellisten tehtävien (AB-luokka) toimintavalmiusaika on pysynyt vuosina 2014–2017 17,9 - 18,3 minuutissa. Poliisin panostaminen näkyvyyden ylläpitämiseen on vaikuttanut ja vaikuttaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tehtävien määriin.