Turvallisuuden tunne ja avunsaanti

Päivitetty 01/2020

Sukupuolten välillä on virhemarginaalin ylittävä ero; naisista 88 % pitää Suomea turvallisena, kun taas miehistä 85 %. Kaikista vastaajista 95 prosenttia kokee henkilökohtaisen turvallisuutensa hyväksi.

Ihmisten huolia ja pelkoja kysyttäessä on havaittavissa jako yhteiskunnallisiin sekä henkilökohtaisiin turvattomuutta tuottaviin asioihin.Turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa myös se, miten nopeasti apua saa hädän hetkellä sekä miten nopeasti ja tehokkaasti rikokset selvitetään ja mitä siitä seuraa.

Rikoslajeista eniten huolta ihmisissä herättää rattijuopumus. Katuväkivallan pelko on viime vuosina hieman laskenut .

Turvallisuuden tunteessa on eroja eri väestöryhmien välillä. Esimerkiksi katu- ja työpaikkaväkivallan pelko on korkeampaa niillä, jotka hankkivat tietonsa sosiaalisesta mediasta tai vaihtoehtoisista lähteistä. Taloudellisen toimeentulon hankalaksi kokeneet, aiemmin väkivallan uhriksi joutuneet ja nuorimpaan ikäryhmään kuuluvat kokevat todennäköisimmin joutuvansa väkivallan uhriksi tulevaisuudessa.

Suomalaisten kokemukset avunsaannista ovat pysyneet kautta 2010-luvun pitkälti samanlaisina. Hälytyksien vastausajat, tehtävämäärät sekä tehtävien jakautuminen eri viranomaisten kesken ovat säilyneet samoina viimeisten vuosien aikana. Suomessa apua saa nopeasti: Yhdeksään kymmenestä hätäpuhelusta vastataan alle 10 sekunnissa.

Päivitetty 01/2020

Mitä Suomessa pelätään?

Kaikista rikoslajeista rattijuopumus (85 %) herättää väestössä eniten huolta. (Poliisibarometri 2018)
Päihteiden käyttö herättää yleisesti (vuonna 2017, 44 %, vuonna 2015, 62 %) turvattomuuden tunnetta väestössä. Se huolestuttaa naisia useammin kuin miehiä ja kaupunkilaisia enemmän kuin maaseudulla asuvia. (Turvassa 2017)
Katuväkivallan pelko on viime vuosina hieman laskenut. Vuoden 2017 kyselyssä 33 % vastaajista ilmoitti pelänneensä väkivallan uhriksi joutumista iltaisin kodin ulkopuolella kuluneen vuoden aikana. Vuoden 2018 kyselyssä 29 % vastaajista ilmoitti pelänneensä joutuvansa tällaisen väkivallan kohteeksi ainakin kerran kuluneen vuoden aikana – naisista 37 prosenttia ja miehistä 21 prosenttia. (Kansallinen rikosuhritutkimus 2017, 2018)
Katu- ja työpaikkaväkivallan pelko on korkeampaa niillä, jotka hankkivat tietonsa sosiaalisesta mediasta tai vaihtoehtoisista tietolähteistä. (Väkivallan kokemus ja rikostiedon lähteet 2018)
Kaupungeissa asuvat välttävät muita useammin liikkumista jollain alueella: pääkaupunkiseudulla noin viidennes ilmoitti välttävänsä jotakin aluetta väkivallan uhan vuoksi, kun Suomen muissa kaupungeissa vastaava osuus oli noin 14 prosenttia. Taajaan asutuissa sekä maaseutumaisissa kunnissa välttämiskäyttäytyminen oli olennaisesti harvinaisempaa kuin kaupunkimaisissa ympäristöissä. (Kansallinen rikosuhritutkimus 2018)
Liikenneonnettomuus, tapaturma kotona sekä internetiin kytkeytyvät rikokset ovat väestön mielestä todennäköisimmät onnettomuudet, joihin he itse joutuvat osallisiksi. Vuonna 2014 joka kolmas suomalainen piti todennäköisenä kohtaavansa tulipalon, nyt joka viides. (Suomalaisten pelastusasenteet 2017, Pelastusasenteet 2014, Turvassa 2019)

Väkivallan pelko

Naisista 37 % ja miehistä 21 % kertoi pelänneensä vähintään kerran vuodessa kodin ulkopuolella iltaisin tapahtuvaa väkivaltaa.

Kodin ulkopuolella iltaisin tapahtuvaa väkivaltaa vähintään kerran vuodessa pelänneet

	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018
Kaikki	35 %	28 %	27,1 %	30,6 %	32 %	33 %	29 %
Naiset	42,2 %	35,3 %	34,7 %	38,4	40 %	42 %	37 %
Miehet	27,5 %	21,5 %	19,7 %	22,9 %	24 %	24 %	21 %

Lähde: Kansallinen rikosuhritutkimus 2012, 2013, 2014, 2015, 2016, 2017 ja 2018.

Ketkä pelkäävät?

Väkivalta pelottaa eniten niitä, jotka ovat aikaisemmin joutuneet väkivallan uhriksi. Lisäksi se pelottaa erityisesti nuorempia ikäryhmiä, naisia, korkeakoulutettuja sekä hankalassa taloudellisessa tilassa olevia.

Väestöryhmät, jotka pelkäävät eniten joutuvansa väkivallan uhriksi

Väkivallan uhriksi aiemmin joutuneet	60 %
Nuorimmat ikäryhmät 15 – 24 -vuotiaat 25 – 34 -vuotiaat	47 % 50 %
Naiset	42 %
Korkeakoulutetut	41 %
Hankalassa taloudellisessa tilanteessa olevat	39 %

Lähde: Väkivallan kokemus ja rikostiedon lähteet 2018.

Millaisia asioita tulevaisuuden pelätään tuovan mukanaan?

Väestön turvattomuuden tunteeseen vaikuttaa se, millä todennäköisyydellä nykyiset huolet toteutuvat tulevaisuudessa.
Tulevaisuus pelottaa aiempaa enemmän: Vuonna 2018 49 prosenttia uskoi tulevaisuuden olevan turvattomampi, vuonna 2019 tätä mieltä oli 53 prosenttia. Naiset näkevät tulevaisuuden turvattomampana kuin miehet ja vanhemmat ikäluokat turvattottomampana kuin nuoret. (MTS 2020)
Huolta herättää eniten maailman pakolaistilanne (82 %, v. 2018 87 %), kansainvälinen terrorismi (81 %, v. 2018 88 %), joukkotuhoaseiden leviäminen (75 %, v. 2018 82 %), ilmastonmuutos (75 %, v. 2018 89 %), poliittiset ääriliikkeet (75%, v. 2018 82 %) ja järjestäytynyt rikollisuus (75 %, uusi ilmiö). Huolestuneisuus on kuitenkin laskenut vuodesta 2018. (MTS 2020)
Tulevaisuuteen suhtautumisessa on eroja eri väestöryhmien välillä: Taloudellisen toimeentulon hankalaksi kokeneet, aiemmin fyysisen väkivallan uhriksi joutuneet ja nuorimpaan ikäryhmään kuuluvat kokevat todennäköisimmin joutuvansa väkivallan uhriksi tulevaisuudessa. Jos nuorimpien ikäluokkien koot pienenevät ja kokonaisrikollisuus jatkaa laskuaan, voimme olettaa, että väkivallan pelko ei ainakaan merkittävästi tule nousemaan.

Hätäilmoitukset Suomessa

Vuonna 2018 hätäilmoituksia tehtiin 1 392 000 kappaletta. Yli puolet niistä oli ensihoidon tehtäviä. Ilmoitusmäärät ja niiden jakautuminen ovat pysyneet samanlaisina jo pitkään.

Hätäilmoitusten vuosittainen määrä ja niiden jakautuminen eri viranomaisten kesken

Vuosi	Ensihoito	Poliisi	Pelastus	Sosiaali	YHT kpl välitetty muille viranomaisille	Ensihoito %	Poliisi %	Pelastus %	Sosiaali %
2010	700 000	515 000	89 000	3 000	1 307 000	54 %	39 %	7 %	0 %
2014	715 000	510 000	79 000	12 000	1 316 000	54 %	39 %	6 %	1 %
2015	713 000	493 000	79 000	14 000	1 299 000	55 %	38 %	6 %	1 %
2016	728 000	479 000	81 000	16 000	1 304 000	56 %	37 %	6 %	1 %
2017	744 000	486 000	78 000	20 000	1 328 000	56 %	37 %	6 %	2 %
2018	765 600	487 200	83 520	55 680	1 392 000	55 %	35 %	6 %	4 %

Lähde: Hätäkeskuslaitos

Poliisin hälytystehtävät

Poliisille tulevista tehtävistä kiireellisimmät kirjataan A-luokan tehtävinä. Niissä ensimmäinen partio on tehtäväpaikalla keskimäärin alle 10 minuutissa.

Poliisin hälytystehtävät	2010	2015	2016	2017	2018	2019
Hälytystehtävät yhteensä	1029 905	1041 810	1048 080	1055 298	1074 199	1024 400
A – kiireellisyysluokan tehtävät	87 869	67 600	71 526	74 867	74 642	91 051
Toimintavalmiusaika A – tehtävät	10,5	9,3	9,4	9,3	9,4	10,7

Poliisin toimintavalmiusaikaan vaikuttavat tehtävien sijainti, lukumäärä ja etäisyys sekä partioiden sijainti ja lukumäärä. Poliisi on pyrkinyt tietojohtoisella toimintatavalla suuntaamaan resursseja niihin paikkoihin ja niinä kellonaikoina, jolloin kokemuksen mukaan tapahtumia ja häiriöitä on eniten. (Poliisin toimintakertomus 2016)
Poliisin toimintavalmiusaika (asiakasnäkökulma) mittaa aikaa kansalaisen hätäpuheluun vastaamisesta kaikkine viiveineen siihen saakka kunnes poliisin partio saapuu tehtäväpaikalle. A-luokan tehtävät ovat kaikkein kiireellisimpiä. (Poliisin tilastopalvelu)

Pelastustoimen hälytystehtävät

Pelastustoimi on hälytystehtävän saatuaan paikalla keskimäärin alle 8 minuutissa.

Pelastustoimen hälytystehtävät

2014

2015

2016

2017

2018

Kaikki tehtävät

99 074

99　673

103 756

104 411

113 479

Ensimmäisen yksikön toimintavalmiusajan (minuutteina ja sekunteina) mediaani (kiireellisiksi luokitellut tehtävät pl. ensivastetehtävät)

7:34

7:40

7:54

Lähde: Pelastustoimen taskutilasto 2013 – 2017, Johannes Ketola, Esa Kokki, Pelastusopiston julkaisu, D-sarja: Muut [2/2018] sekä Pelastustoimen taskutilasto 2014 - 2018, Johannes Ketola ja Esa Kokki, Pelastusopiston julkaisu D-Sarja: Muut [1/2019]

Rajavartiolaitoksen meripelastus- ja avustustehtävät

Meripelastus- ja avustustehtävien määrä on lievässä kasvussa. Hätätilanteissa pelastusyksikkö on useimmiten paikalla alle 10 minuutissa.

RAJAVARTIOLAITOS	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018
Meripelastus- ja avustustehtävät kpl	1527	1458	1553	1686	1552	1487	1527	1673
Hätätilanteet kpl	163	192	178	193	188	159	185	187
Toiminnan nopeus hätätilanteissa
alle 10 min kpl	87	87	91	96	104	76	94	79
11 – 59 min kpl	71	95	81	91	82	77	86	98
60 + min	5	10	6	6	2	6	5	18

Lähde: Rajavartiolaitos

Miten nopeasti Suomessa saa apua?

Vuonna 2018 hätäkeskuksissa vastattiin noin 2,7 miljoonaan hätäpuheluun. Näistä hälytystehtäviin johti 1,3 miljoonaa.
Yli 90 % hätäpuheluista vastataan 10 sekunnissa. Alle 30 sekunnissa vastattiin yli 97 % hätäpuheluista.
Keskimäärin Suomessa asuva ihminen soittaa 0,7 hätäpuhelua vuodessa.
Vastausajat, tehtävämäärät sekä tehtävien jakautuminen eri viranomaisten kesken ovat pysyneet samoina viimeisten vuosien aikana.

Rikosten tutkinta ja selvitys

Kaikki poliisille ilmoitetut rikokset: selvitysprosentti ja tutkinta-aika

	2008	2015	2016	2017	2018	2019
Kaikki rikokset	876 873	805 794	809 368	822 222	825 899	754 347
Rikoslakirikokset (pl liikennerikokset)	539 323	467 412	458 790	431 470	449 226	454 820
Rikoslakirikosten (pl liikennerikokset) selvitys %	49,3 %	48,1 %	47,6 %	49,8 %	48,6 %	49,1 %
Rikoslakirikosten (pl liikenne) tutkinta-aika*	79	119	122	125	130	136

* Keskimääräinen tutkinta-aika vuorokausina

Lähde: Poliisin tilastopalvelu

Rikosasioiden käsittely

Vuonna 2018 käräjäoikeuksiin saapui 58 716 rikosasiaa, eli asiamäärä oli noin kymmenen prosenttia edellisvuotta suurempi. Eniten lisäystä oli varkauksia ja liikennejuopumuksia koskevissa asioissa. Saapuneiden ja ratkaistujen rikosasioiden määrä on viime vuosina kasvanut. (Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2018)
Kirjallisessa menettelyssä ratkaistujen asioiden osuus kaikista rikosasioiden asia- ja käsittelyratkaisuista oli 32 prosenttia. (Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2018)
Keskimääräinen käsittelyaika rikosasioissa vuonna 2018 oli 4,4 kuukautta. Käsittelyajat ovat pidentyneet hieman edellisen kahden vuoden aikana. (Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2018)
Liikennejuopumus- ja muiden liikennerikosten osuus koko maan varsinaisten rikosasioiden juttukannasta on 34 prosenttia. (Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2018)

Turvallisuuden tunteen ja avunsaannin tulevaisuuskuva 2030

Tiedonvälityksen nopeus ja avoimuuden jatkuva kasvu lisäävät tietoisuutta turvallisuusuhkista ja yleisistä epävarmuustekijöistä.
- Väestön käsitykset turvallisuudesta erkaantuvat edelleen tilastoista, mikä osaltaan lisää turvattomuutta.
Sosiaalisen median kasvava ja muuttuva merkitys muuttaa sekä journalismin tekemisen tapoja sekä sitä, mistä ihmiset hakevat informaatiota.
- Tämä kehityssuunta vaikuttaa laajemmin väestön keskinäiseen luottamukseen sekä luottamukseen yhteiskunnallisiin toimijoihin niin myönteisesti kuin kielteisesti.
Sosioekonomiset sekä päihde- ja mielenterveysongelmat kasautuvat edelleen samoille väestöryhmille, samoin turvattomuuden kokemukset.
- Turvattomuutta koetaan tulevaisuudessa yhä enemmän eri tavoin eri väestöryhmissä. Tällä on yhteys myös avun tarpeeseen.

Turvallisuuden tunteen ja avun saannin tulevaisuustaulukko

Tiedonvälityksen nopeus ja avoimuus	Kasvaa	Laskee	Pysyy ennallaan
Sosiaalisen median rooli	Kasvaa	Laskee	Pysyy ennallaan
Turvallisuuden tunteen jakautuminen	Tasaisesti	Epätasaisesti
Avun tarve	Kasvaa	Laskee	Pysyy ennallaan
Avun saanti	Tasaisesti	Epätasaisesti

Tiedonvälityksen nopeus ja avoimuus

Yleinen epävarmuus maailmanpolitiikassa, konfliktit ja kriisit sekä poliittisen kentän polarisoituminen vievät pohjaa jaetulta tulevaisuusajattelulta.
Tiedonvälityksen nopeus ja avoimuus kasvaa yhä lisäten väestön tietoisuutta epävarmuustekijöistä ja turvallisuusuhkista, mikä voi lisätä turvattomuuden tunnetta.
Saatavilla olevan informaation, disinformaation ja vaihtoehtoisten tulkintojen määrä vaikuttaa keskeisesti koettuun turvallisuuden ja turvattomuuden tunteeseen. Vaihtoehtoista tietoa on paljon, kun verkottuneessa yhteiskunnassa jokainen voi olla tiedon tuottaja.

Vaikutukset sisäisen turvallisuuden viranomaisiin

Luotettavan tiedon tuottamisen merkitys korostuu ja sitä pitää pystyä tuottamaan yhä nopeammin
Miten viestitään niin ettei syvennetä yhteiskunnan jakolinjoja entisestään?
Viranomaisten on tunnistettava keskeiset yhteistyökumppanit, joiden kanssa yhteistyössä tavoitetaan suuri joukko ihmisiä ja tehdään viestimme ymmärrettävämmiksi, mikä edistää väestön turvallisuuden tunnetta.

Sosiaalisen median rooli

Sosiaalinen media pysyy merkittävässä roolissa vaikuttaen sekä journalismin tekemisen tapoihin että siihen, mistä ihmiset hakevat informaatiota. Tämä kehityssuunta vaikuttaa laajemmin väestön keskinäiseen luottamukseen sekä luottamukseen yhteiskunnallisiin toimijoihin niin myönteisesti kuin kielteisesti.
Informaatiovaikuttamisella ja disinformaatiolla voidaan hyväksikäyttää ihmisten pelkoja ja saatetaan lisätä tahallisesti tai tahattomasti eri väestöryhmien välistä vastakkainasettelua sekä herättää epäluottamusta viranomaistoimintaa kohtaan.
Viha- ja väkivaltapuhe erityisesti sosiaalisessa mediassa luovat yhä kas¬vupohjaa radikalisoitumiselle, väkivaltaiselle ekstremismille ja ääriliikkeiden toiminnalle sekä oikeutusta aatteelliselle väkivallalle.
Miten isojen sosiaalisen median yritysten rooli tulee vaikuttamaan turvallisuuden tunteeseen? Mikä merkitys on tähän liittyvällä säätelyllä? Samoin jokaisen oma vastuu sosiaalisessa mediassa korostuu tulevaisuudessa.

Vaikutukset sisäisen turvallisuuden viranomaisiin

Viranomaisten on tiivistettävä keskinäistä yhteistyötään yhteisen viestin eteenpäin viemiseksi. Ristiriitainen tai muuten epäonnistunut viestintä voi heikentää väestön luottamusta viranomaisiin.
Viranomaisviestinnän tulee olla paremmin kohdennettua eri väestöryhmille vaikuttavuuden lisäämiseksi. Lisäksi oikea-aikaisen ja selkokielisen viestinnän vaatimukset korostuvat.

Turvallisuuden tunteen jakautuminen

Monimuotoistumis- ja eriarvoistumiskehityksen jatkuessa eri väestöryhmät voivat kokea uhkiksi ja pelätä eri asioita.
Väestön käsitykset turvallisuudesta erkaantuvat edelleen tilastoista, mikä osaltaan lisää turvattomuutta.
Sosioekonomiset sekä päihde- ja mielenterveysongelmat kasautuvat edelleen samoille väestöryhmille, samoin turvattomuuden kokemukset.
Etnisten vähemmistöjen kohtaama asenneilmapiiri, vihapuhe, rasismi ja väkivalta ruokkivat heidän turvattomuuden tunnettaan. Samalla väestön jatkuva monimuotoistuminen voi aiheuttaa polarisaatiota sekä jännitteitä eri väestöryhmien välille.
Esimerkki väestöryhmästä, jonka kokemukset vaikuttavat laajemmin yhteiskuntaan ovat yksin asuvat vanhukset, sekä harva-alueiden ikääntyvä väestö. Turvattomuuden kokemukset vaikuttavat usein välillisesti myös lähipiirin turvallisuuden kokemuksiin.
Turvallisuuden tunteeseen vaikutetaan usein enemmän hyvinvointitoimenpiteillä kuin turvallisuustoimenpiteillä.

Vaikutukset sisäisen turvallisuuden viranomaisiin

Turvallisuustoimenpiteitä ja palveluita on pystyttävä kohdentamaan paremmin niihin väestöryhmiin, jotka kokevat eniten turvattomuutta.

Avun tarve ja saanti

Väestön keski-iän noustessa on oletettavaa, että erilaiset onnettomuudet ja tapaturmat, joille erityisesti ikäihmiset ovat alttiita - kuten kaatumiset - lisääntyvät, mikä kasvattaa myös avun ja (turvallisuus)palveluiden tarvetta.
Turvattomuutta koetaan tulevaisuudessa yhä enemmän eri tavoin eri väestöryhmissä. Tällä on yhteys myös avun tarpeeseen.
Väestörakenteemme sekä kaupungistumiskehitys aiheuttavat erilaisia haasteita hyvinvointitalouden ylläpidolle sekä palveluiden turvaamiselle koko maassa. Jos turvallisuusviranomaiset eivät pysty vastaamaan avun tarpeeseen riittävän nopeasti, luottamus heihin voi laskea, mikä puolestaan voi lisätä turvattomuuden tunnetta.
Avun saanti voi uuden teknologian myötä myös nopeutua ja auttamisen muodot lisääntyä. Kännykällä apua on helppo hälyttää, paikannuspalvelut mahdollistavat autettavan löytämisen ja erilaisten chat-palveluiden avulla voi jutella niin ammattiauttajille kuin vapaaehtoistoimijoille. Viranomaiset voivat löytää uusia välineitä kohdata kansalaisia ja olla vuorovaikutuksessa kansalaisten kanssa sekä pitää yllä luottamusta ja turvallisuuden tunnetta.
Jos julkinen sektori ei pysty tuottamaan tarvittavia palveluita, yksityinen turvallisuussektori tuottaa ne. Tämä voi lisätä joidenkin väestöryhmien turvallisuuden tunnetta, mutta toisaalta myös eriarvoistaa väestön avun saantia.

Vaikutukset sisäisen turvallisuuden viranomaisiin

Julkisten rahoituskehysten supistuessa, on turvallisuuspalveluita pystyttävä tuottamaan entistä innovatiivisemmin ja tehokkaammin.
On tunnistettava, mitkä palvelut voidaan tuottaa digitaalisesti ja mitä ei.
Lisäksi tunnistettava millä alueilla voidaan tehdä yhteistyötä yksityisen sektorin, esim. vartiointialan, kanssa väestön turvallisuuden edistämiseksi.

Turvattomuuden tunne ja avunsaanti: menetelmät

Sisäisen turvallisuuden on aiemmin tulkittu tarkoittavan uhkien poissaoloa, eli sitä, että rikoksia, onnettomuuksia ja häiriöitä tapahtuu mahdollisimman vähän mahdollisimman harvalle. Keskeinen osa sisäistä turvallisuutta on myös se, miten koemme eri uhkat ja ilmiöt. Käsityksemme ja pelkomme ohjaavat käyttäytymistämme – riippumatta siitä, perustuvatko ne todellisiin vai olettamiimme riskeihin.

Väestön pelot

Turvattomuuden tunnetta käsitellään tässä työssä sisäisen turvallisuuden määritelmään (rikokset, häiriöt, onnettomuudet sekä turvattomuutta tuottavat ilmiöt) kytkeytyvien väestön pelkojen kautta. Avunsaantia käsitellään hälytyspalveluiden aikavasteen sekä rikosten tutkinta-aikojen, selvitysasteen ja rikosasioiden käsittelyn kautta.

Keskeisiksi sisäiseen turvallisuuteen kytkeytyviksi peloiksi on valittu rikollisuuden pelko, väkivallan pelko, onnettomuuksien ja tapaturmien pelko, liikenneonnettomuuksien pelko, terrorismin pelko sekä päihteiden käytön aiheuttama turvattomuus. Turvattomuuden tunne heijastaa myös väestön luottamusta omiin, yhteisön sekä yhteiskunnan kykyihin suojautua uhkia vastaan sekä palauttaa turvallisuuden taso kriisin jälkeen. Samoin väestön arviot turvattomuutta tuottavien ilmiöiden kehityksestä, kuten väkivallasta, ovat eri asia kuin todellinen väkivaltakehitys. Esimerkiksi henkirikollisuuden määrä on laskenut Suomessa 1990-luvulta alkaen. Henkirikoksen kokeminen uhkana on silti huomattavasti yleisempää kuin henkirikoksen uhriksi joutuminen. Väestön pelkokokemus ei aina ole suoraviivaisessa suhteessa tilastollisiin todennäköisyyksiin.

Hätäilmoitukset

Jokaiselle hätäilmoituksen tehtävälajille on määritetty vastuuviranomainen tapahtuman johtovastuun näkökulmasta. Esimerkiksi liikenneonnettomuus kuuluu pelastustoimen johtovastuulle ja ampuminen kuuluu poliisitaholle. Tehtävällä on siis voinut olla useampikin viranomainen, mutta heille ei lasketa tilastoinnissa omaa tehtävää. Esimerkiksi liikenneonnettomuustehtävä menee pelastustoimelle kerran, mutta ei muille tahoille.

Hälytystoiminnassa poliisi on priorisoinut kiireellisten hälytyspalveluiden saatavuutta (hälytystehtävien hoitaminen ja nopea paikalle saapuminen), jonka vuoksi A-kiireellisyysluokan hälytystehtävien toimintavalmiusaika on pysynyt samalla tasolla viimeisen parin vuoden ajan (2017; 9,3 min, 2016; 9,4 min, 2015; 9,3 min, 2014; 9,5 min).

Poliisin vähemmän kiireellisten tehtävien (AB-luokka) toimintavalmiusaika on pysynyt vuosina 2014–2017 17,9 - 18,3 minuutissa. Poliisin panostaminen näkyvyyden ylläpitämiseen on vaikuttanut ja vaikuttaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tehtävien määriin.