Turvallisuus 2.0

Valtakunnallinen turvallisuusseminaari

Keskiviikko 23.1.2019

Sisäministeri Mykkänen avasi tilaisuuden toteamalla, että Suomi on maailman turvallisimpia maita. Se näkyy kansainvälisten tilastojen kärkisijoina, kansalaisten luottamuksena viranomaisiin ja turvallisuuden tunteena (89 % mielestä Suomi on turvallinen maa). Tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys ja meidän on tehtävä töitä, jotta näin olisi tulevaisuudessakin. Erityisinä huolenaiheina ministeri Mykkänen näki perheväkivallan, alaikäisiin kohdistuvat seksuaalirikokset ja lähiöiden turvallisuuskehityksen. Rohdoiksi näihin huoliin ministeri esitti erityisesti ennaltaehkäisevän työn vahvistamista, viranomaisten tiedonvaihdon parantamista sekä maahanmuuton parempaa hallitsemista.

Kuopion apulaiskaupunginjohtaja Pekka Vähäkangas oli iloinen, että Kuopioon oli saatu koolle laaja joukko turvallisuusosaajia. Vähäkangas kertoi, että Kuopiossa panostetaan turvallisuuteen, ja kaupunki on sijoittunut hyvin muun muassa katuturvallisuusindeksissä. Kuopioon on keskittynyt paljon turvallisuutta edistävää toimintaa: pelastuspistoa vahvistettiin juuri keskittämällä sinne kaikki pelastusalan koulutus, Rissalassa on Karjalan lennosto ja turvallisuusasiantuntemusta löytyy niin Itä-Suomen yliopistosta ja Savonia ammattikorkeakoulusta kuin alueen yrityksistä.

Miten Suomi on maailman turvallisin maa?

Sisäministeriön kansliapäällikkö Ilkka Salmi esitteli vasta julkaistua raporttia sisäisen turvallisuuden tilasta. Raportissa sisäistä turvallisuutta käsitellään neljällä osa-alueella, jotka ovat ihmisten turvallisuuden tunne ja avun saanti, rikollisuus, tapaturmat ja onnettomuudet sekä yhteiskuntarauha ja vakaus. Tilastollisesti Suomen turvallisuus on ajan kuluessa parantunut merkittävästi, mutta ihmisten turvallisuudentunne ei seuraa tilastokehitystä. Onnettomuuksissa kuolee 2500 suomalaista vuosittain, mutta vain harva pelkää niitä. Sen sijaan pelätään terrori-iskua, vaikka sen todennäköisyys on paljon pienempi. Salmen mukaan turvallisuuden tunteen parantaminen on yksi keskeinen tavoite, jonka eteen on työskenneltävä entistä kovemmin. Tarkastelemme turvallisuutta helposti vain uhkien näkökulmasta mutta turvallisuus on myös muutosta. Osaan voimme vaikuttaa, osaan varautua ja osaan sopeutua. Eniten turvallisuuteen vaikuttaa systeemiset muutokset, jotka muokkaavat koko yhteiskuntaa. Kehitystrendien ja suuntien arviointi on tärkeää painopisteiden valitsemiseksi ja resurssien oikein kohdentamiseksi. Salmi kertoi, että sisäministeriössä on meneillään konsernistrategian valmistelu ja ohjauksen kehittämishanke, jotka tähtäävät kokonaisuuksien parempaan hallintaan sekä hallinnonalan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parantamiseen. Tärkeää on, että sisäasianhallinto toimii konsernina yhdensuuntaisesti hyvässä yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

Aamupäivän, ja ehkä koko seminaarin, ajatuksia herättävimmän puheenvuoron esitti polarisaatiotutkija Bart Brandsma Hollannista. Brandsman kiinnostus polarisaatioon ja sen estämiseen alkoi vuoden 2001 New Yorkin terrori-iskujen jälkeen, kun hän havaitsi, miten iskut vaikuttivat Hollantiin asti aiheuttaen polarisaatiota muslimien ja muiden hollantilaisten välille. Brandsma matkusti oppia hakeakseen muun muassa Pohjois-Irlantiin, Libanoniin ja Itä-Kongoon, joissa oli nähty polarisaation vakavimpia vaikutuksia aina sisällissotaan asti. Matkojen aikana käytyjen keskusteluiden pohjalta Brandsma rakensi mallia ja työkaluja polarisaation hallitsemiseksi. Polarisaatio on ajatusrakenne – me ja ne. Tämä ajatusrakenne on itsessään neutraali ja sitä esiintyy kaikkialla. Ongelmaksi muodostuu, kun se vahvistuu liiallisesti.

Brandsman mielestä keskitymme usein liiaksi polarisaation ääripäihin, vaikka tärkeämpää olisi pyrkiä vahvistamaan keskellä olevaa ns. hiljaisten ihmisten joukkoa. Luottamus on aivan keskeistä ja sitä tulisi pyrkiä rakentamaan sekä vahvistamaan. Miksi ihmiset polarisoituvat? Koska heitä ja heidän huoliaan ei kuulla. Siksi keskeistä on tunnistaa ilmiö, käydä dialogia ja työskennellä yhdessä eri tahojen (mm. kunnat, poliisit, syyttäjät, toimittajat) kanssa polarisaation purkamiseksi.

Strategiapäällikkö Ari Evwaraye sisäministeriöstä pureutui puheenvuorossaan turvallisuuden eriarvoiseen jakautumiseen ja siihen, miten jatkossa Suomi olisi yhtä turvallinen maa kaikille. On tärkeää kiinnittää huomiota kenen turvallisuudesta puhumme. Turvallisuudesta puhuttaessa esitetään usein keskiarvoja. Rikokset ja onnettomuudet kuitenkin kasautuvat. Rikoksen tekijät ja uhrit ovat usein samoja henkilöitä. Pienen väestönosan turvallisuus vaikuttaa meidän kaikkien turvallisuuteen. Ollaksemme maailman turvallisin maa, "kaikille samaa" ei enää riitä. Evwaraye kertoi sisäasiainhallinnon pyrkivän turvallisuuserojen kaventamiseen uusien strategisten tavoitteiden avulla.

Ari Evwaraye: Seuraavaksi kaikille yhtä turvallinen Suomi

Helsingin poliisilaitoksen poliisipäällikkö Tomi Vuori esitteli miten käytännön poliisityössä turvallisuuseroja pyritään vähentämään. Keskeisessä asemassa on poliisin ennaltaestävä toiminto, jota tehdään kiinteässä yhteistyössä järjestöjen ja erilaisten yhteisöjen kanssa. Työn keskiössä ovat monikulttuuriset ja -kielelliset ryhmät sekä nuoret. Poliisi pyrkii jalkautumaan sinne missä ihmiset liikkuvat ja muun muassa vahvistamaan maahanmuuttajayhteisöjen kykyä ongelmanratkaisuun, estää rasismia ja viharikoksia sekä lisätä eri kulttuuritaustaisten ihmisten tietoisuutta Suomen oikeusjärjestelmästä, ihmisoikeuksista, tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja sukupuoli-asioista. Luottamus poliisiin on avainasemassa työn onnistumiseksi.

Tomi Vuori: Kaikille yhtä turvallinen Suomi - turvallisuuserojen vähentäminen käytännössä