Ikääntyneiden asumisturvallisuus ja avunsaanti hätätilanteissa

Painopisteen toteuttamiseen osallistuvat organisaatiot: 
Osaryhmä 1 - asumisturvallisuus ja avunsaanti hätätilanteissa: SPEK, Kuntaliitto, sisäministeriö, Valli ry, Itä-Suomen aluehallintovirasto, Hätäkeskuslaitos ja sosiaali- ja terveysministeriö.
Osaryhmä 2 - ikääntyneiden turvallisuus asuinalueilla: Ikäinstituutti, oikeusministeriö, ympäristöministeriö, Kuntaliitto, sosiaali- ja terveysministeriö, Helsingin muistiyhdistys ja SPEK.


Ilmiön kuvaus

Väestön ikärakenteen muutos on hyvin nopeaa tulevina vuosina. Erityisesti hyvin iäkkäiden osuus kasvaa voimakkaasti eliniän pitenemisen ja suurten ikäluokkien vaikutuksesta. 
Ikääntyneiden asumisen turvallisuuden ja sen tukemisen taustalla on kaksi näkökulmaa: ikääntyneiden halu elää itsenäisesti ja säilyttää itsemääräämisoikeus sekä ikääntyneiden suuri määrä ja tietoisuus siitä, että kotona asumisen tavoitteen ja hoivapaikkojen vähentämisen seurauksena yhä useampi henkilö asuu kotona aiempaa pidempään – ja usein heikkokuntoisempana. Ikääntyneen henkilön omaiset voivat asua etäällä, eikä läheistä auttajaa aina ole. Iäkkäät ovat turvallisuuden, turvatekniikan saatavuuden ja käytettävyyden sekä digitaalisen tiedon saavutettavuuden suhteen eriarvoisia. Yksinasuminen ja pienituloisuus ovat yleistä 75-vuotta täyttäneiden keskuudessa. Heistä lähes puolet asuu yksin ja viidennes on pienituloisia. Turvallisuuden tukemisessa on myös huomioitava lisääntyvä muistisairaiden henkilöiden määrä, joista suuri osa asuu kotona. Jotta ikääntynyt asukas pärjää kotona toimintakyvyn alentuessa, edellytetään yhteiskunnalta monenlaisia toimia palvelujen ja asuinympäristön suhteen.

Turvallisuuden tunne on keskeistä iäkkäiden hyvinvoinnille.  Henkilökohtaisten resurssien, kuten terveyden, palveluiden, yhteisöön kuulumisen tai osallisuuden, puute tuottaa turvattomuutta. Iäkkäiden turvattomuuden tunne liittyy yksinäisyyteen, riittämättömään avunsaantiin ja sairauksiin eikä se välttämättä ole suoraan yhteydessä todellisiin uhkiin ja vaaroihin.

Päivittäin käytetyn arkiympäristön turvallisuus vaikuttaa olennaisella tavalla ihmisten elämänlaatuun ja hyvinvointiin  Arjen turvallisuuden edistämiseksi asuinympäristössä tulee kiinnittää enemmän huomiota eriarvoistumisen, sekä onnettomuuksien ja tapaturmien että erilaisten häiriötekijöiden ja rikosten ennaltaehkäisyyn. Rakennetun ympäristön ratkaisuilla on tässä oma roolinsa. 

Ikä- ja muistiystävällisyyden tavoitteena on tukea ikääntyneiden toimintakykyä ja osallisuutta. Kehittämällä asuinympäristöjä ikäystävälliseksi helpotetaan iäkkäiden ihmisten liikkumista ja vähennetään tapaturmien ja kaltoinkohtelun riskiä, sekä tuetaan heidän hyvinvointiaan. Ikäystävällinen asuinympäristö mahdollistaa toimimisen, vaikka liikkuminen ja aistien toiminta heikkenevät. 
Liikkumisympäristöjen turvallisuus asuinalueella on tärkeää iäkkäiden terveydelle ja kotona asumiselle. Liikkuminen ylläpitää toimintakykyä ja ennalta ehkäisee kaatumisia. Iäkkäät eivät kuitenkaan liiku terveytensä kannalta riittävästi ja lähes puolet heistä raportoi asuinympäristössä liikkumista haittaavia tekijöitä. Myös kaatumiset ja kaatumisen pelko rajoittavat iäkkäiden liikkumista. Muistisairaudet tuovat mukanaan monenlaisia haasteita liikkumiselle ja palveluiden käytölle, joita asuinympäristön turvallisuus ja selkeys helpottavat. 

Arjen turvallisuuden kehittäminen

Arjen turvallisuus asuinalueilla iäkkäiden näkökulmasta muodostuu fyysisen, havaitun ja koetun sekä sosiaalisen ympäristön tekijöistä. Asuinympäristöjen kehittämisessä paikallaan vanhenemista tukeviksi ja turvallisiksi tarvitaan monen toimijan yhteistyötä ja iäkkäiden asukkaiden aktiivista osallistumista. Asuntokannan korjaamisen ja sopivien asuntojen uustuotannon lisäksi kunnissa on tarpeen kehittää ikäystävällisempiä asuinympäristöjä esimerkiksi parantamalla esteettömyyttä ja liikkumisen turvallisuutta sekä tukemalla osallisuutta ja yhteisöllisyyttä esim. tapaamispaikkojen ja yhteisen toiminnan avulla. 

Yhteisöllinen turvaverkko ja asenneilmapiirin suvaitsevaisuus ovat keskeisiä turvallisuustekijöitä. Yksinäisyyden ja turvattomuuden tunteen vähentämiseksi iäkkäiden osallistumista lähiympäristönsä toimintaan tulee vahvistaa. Jotta ymmärrys ikääntyneiden asumisen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä lisääntyisi, tarvitaan tiedottamista rakennetussa ympäristössä turvallisuutta tuottavista tekijöistä kaikille asumisen toimijoille. 

Painopisteen toimenpiteiden lähtökohtana on ikääntyneiden ja heidän läheistensä itsenäisen ja turvallisen asumisen sekä osallisuuden ja turvallisuusosaamisen tukeminen niin pitkälle kuin se kunkin osalta on mahdollista, sekä nopean avun tarjoaminen silloin, kun sitä tarvitaan. Tavoitteena on aktivoida iäkkäitä osallistumaan turvallisuustyöhön ja myötävaikuttamaan turvallisuuden parantumiseen ja osallisuuden vahvistumiseen. Toimijuutta on tarkoituksenmukaista tukea ikäystävällisellä ympäristöllä sekä ikääntyneille ja heidän omaisilleen tarjottavalla tiedolla ja osaamisella. Kun ympäristön tuki, tieto ja osaaminen eivät enää riitä, tarjotaan asianmukaista ja oikea-aikaista apua.  

Visio

Ikääntyneet asuvat turvallisesti, omaehtoisesti ja tuntevat olevansa osallisia omassa elämässään. Vuonna 2030 valtaosa ikääntyneistä kokee asuinalueensa turvalliseksi. Apua tarvittaessa sitä on tarjolla oikea-aikaisesti. Turvallisuuden tunteen kasvu perustuu todelliseen, myönteiseen turvallisuuskehitykseen. Teknisillä ratkaisuilla on varmistettu nopea avunsaanti yksin asuville, muistisairaille sekä omaishoitajille sekä omaishoidettaville myös hätätilanteissa, joissa henkilö ei kykene itse apua hälyttämään.

Turvallisuustyöhön on syntynyt uusia keinoja, poikkisektorinen yhteistyö on vahvistunut ja siihen on tullut uusia toimijoita. Ikääntyneet uskaltavat, haluavat ja pystyvät liikkumaan ulkona oman toimintakykynsä mukaisesti ja toimintakykyään ylläpitäen. 

Toimenpiteet

Alatyöryhmä 1:

Alatyöryhmä 2: