Sosiaali- ja terveydenhuollon keskeinen rooli väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyssä

Väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä on perinteisesti ehkäisty Suomessa korostamalla turvallisuusviranomaisten roolia. Niiden työtä tukemaan on kehitetty erityisesti kolmannen sektorin Exit-työn malleja. Viime vuosina on alettu myös yhä enemmän ymmärtää, miten tärkeä ennaltaehkäisevä rooli on sosiaali- ja terveydenhuollolla.

Euroopan komissio korostaa väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ehkäisyssä the whole-of-society -näkökulmaa. Se tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että ehkäisytyöhön osallistuvat niin päättäjät, tutkijat kuin käytännön työn tekijät kaikilla aloilla. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla on tässä keskeinen rooli.

Perinteisesti sosiaali- ja terveysviranomaiset ovat lähestyneet väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ehkäisyä ikään kuin puhtaasti turvallisuus-, valmius- ja varautumiskysymyksenä, joka kuuluu poliisiviranomaisten tehtävään tai jota toteutetaan lähinnä poikkeus- ja häiriötilanteissa. Kun sosiaali- ja terveysviranomaiset ovat olleet mukana, kyse on ollut lähinnä uhrien ja tekijöiden auttamisesta silloin, kun jotain on jo tapahtunut.

Turvallisuusnäkökulma

Turvallisuusnäkökulmassa korostuvat perinteisesti sellaiset seikat kuten lainvalvonta, kontrolli, ilmoitusvelvollisuudet, tiedonvaihto, seuranta, uhka-arviot ja väkivaltatekoihin puuttuminen, valmius ja varautuminen sekä reagointi poikkeus- ja häiriötilanteissa. Nämä näkökulmat ovat tärkeässä roolissa, kun hyvinvointialueet laativat turvallisuus-, valmius- ja varautumissuunnitelmiaan, ja kun ilmoitusvelvollisuuskynnys ylittyy, tai monialaista yhteistyötä tarvitaan.

Turvallisuusnäkökulma ei kuitenkaan riitä. Sosiaali- ja terveysviranomaisten on lähdettävä liikkeelle ensisijaisesti niiden lakisääteisistä ja eettisistä omista tavoitteistaan.

Sosiaalihuoltolain avulla edistetään väestön hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Lisäksi sosiaalihuoltolain avulla vähennetään eriarvoisuutta ja edistetään osallisuutta. Sosiaalihuoltolain tarkoituksena on myös turvata yhdenvertaiset ja tarpeenmukaiset palvelut sekä edistää asiakaskeskeisyyttä sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. Näiden tavoitteiden toteutumiseksi tehdään monialaista yhteistyötä.

Terveydenhuoltolain avulla edistetään puolestaan ennen kaikkea väestön terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä, sosiaalista turvallisuutta, yhdenvertaisuutta ja asiakaskeskeisyyttä. Yhteistyötä tehdään terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa ollaan kiinnostuneita yksilöstä ja hänen hyvinvoinnistaan. Samalla tehdään yhteistyötä myös perheiden, läheisten ja yhteisöjen kanssa sekä moniammatillisesti.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa kyse on pitkälti kohtaamistyöstä

Aito kohtaaminen ja vuorovaikutus sekä riittävän pitkäjänteinen työskentely synnyttävät luottamusta, ja ihminen kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. Edistetään suojaavia tekijöitä, kuten lasten ja nuorten tasapainoista kasvua ja kehitystä, hyvän vanhemmuuden taitoja, koulutusta ja työllistymistä, osallisuutta, tunnetaitoja, resilienssiä sekä psyykkistä ja fyysistä terveyttä, joiden kautta syntyy rakentava suhde ympäristöön. Tuetaan ihmisten kasvua ja kehitystä kohti myönteisiä ja rakentavia ihmissuhteita. Oli kyse sitten uhreista, tekijöistä tai sivullisista, nämä sosiaali- ja terveystyön lähtökohdat luovat työlle perustan. 

Julkisesta sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavien hyvinvointialueiden tuleekin luoda toimivat rakenteet, prosessit ja toimintamallit ehkäistäkseen väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä oman tehtävänsä mukaisessa roolissa. Toiminnan on ulotuttava organisaatioiden kaikille tasoille, eli kattavasti myös käytännön työntekijöiden tasolle.

Turvallisuus-, varautumis- ja valmiussuunnittelussa väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ehkäisy tulee ottaa huomioon. Lisäksi, ja ennen kaikkea sosiaali- ja terveystyössä on luotava käytännöt, joilla ehkäistään väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä sekä puuttumalla siihen moniammatillisesti että ottamalla asiat puheeksi jo varhaisessa vaiheessa, kun huoli vasta orastaa.

Tarvitaan myös uutta osaamista. Tarvitaan ilmiötasoista ymmärrystä, kykyä tunnistaa ilmiötä, kykyä kohdata asiakkaat ja potilaat ensisijaisesti ainutkertaisina ihmisinä myös tämän ilmiön yhteydessä, ottaa huoli puheeksi sekä tehdä työtä pitkäjänteisesti. Tarvitaan vaikuttavia keinoja ja menetelmiä ilmiön ja yksilön ja hänen sosiaalisen verkostonsa haasteiden syvenemisen ehkäisemiseksi. Väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ehkäisy on tärkeä osa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävää.

Tiina Hofström
Erityisasiantuntija
Kanta-Hämeen hyvinvointialue