Hyppää sisältöön

Yhdenvertaista turvallisuutta asuinpaikasta riippumatta

Arjen turvallisuutta voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta, joista yksi on sitoa turvallisuus asuinpaikkaan.

Heikki Laurikainen Maalla ja etenkin harvaan asutuilla alueilla turvallisuusympäristö poikkeaa kaupunkialueista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että maalla olisi turvattomampaa. Kyselytutkimusten mukaan maaseutua pidetään itseasiassa turvallisempana ympäristönä kuin kaupunkia ja maalla asuvat arvelevat pärjäävänsä häiriötilanteissa paremmin kuin kaupunkilaiset. Toisaalta tilastot osoittavat, miten ambulanssin, palo- tai poliisiauton tulo pihaan kestään pidempään kuin väestöltään tiheillä alueilla. Omatoiminen varautuminen ja onnettomuuksien ehkäisy korostuu juuri maaseudulla, vaikka toki omatoimisuuden pitäisi olla turvallisuuden lähtökohta kaupungissakin. Myös infrastruktuurissa ja uhkissa on eroja. Maalla sähkölinjat kulkevat useammin ilmajohtoina, jolloin sähkökatkojen riski kasvaa. Lasten vanhempia taas saattavat huolestuttaa kevyenliikenteen väylien puuttuminen ja nouseehan otsikoihin myös suurpetoihin liittyvät pelot. Kuten esimerkit osoittavat, arjen turvallisuus on laaja-alaista ja turvallisuuden parantamiseen tähtäävät keinot moninaiset.  Jotta toimenpiteisiin voidaan ylipäätänsä ryhtyä, on syytä kerätä tilannekuvaa ja välittää sitä yli viranomanomais- ja järjestörajojen.

Maaseudun ja harvaan asuttujen alueiden turvallisuuskehityksen seurantaa varten sisäministeriöön asetettiin vuonna 2019 harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden asiantuntijaverkoston eli lyhyemmin Harvaturva-verkoston. Verkoston tehtäviä ovat tiedon tuottaminen harvaan asuttujen alueiden haasteista ja mahdollisista ratkaisuista niihin, turvallisuuden vahvistamiseen liittyvien käytäntöjen levittäminen, tiedonkulun vahvistaminen turvallisuusviranomaisten ja muiden harva-alueen toimijoiden välillä sekä yhteiskunnallinen vaikuttaminen harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden edistämiseksi. Verkosto koostuu yhdeksästätoista viranomais- ja järjestötoimijasta. Verkoston puheenjohtajana toimii pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka, varapuheenjohtajana pelastusylitarkastaja Jari Lepistö ja sihteerinä allekirjoittanut. 

Heti ensimmäisen toimintavuoden alussa verkosto koosti omat hallitusohjelmatavoitteet, joissa korostui turvallisuuspalveluiden saatavuuden parantaminen ja paikallisen turvallisuusyhteistyön kehittäminen. Etenkin poliisien pitkät toimintavalmiusajat harva-alueilla ovat puhuttaneet jäsenistöä mutta kuten viime vuonna julkaistu raportti osoittaa, ratkaisut ovat harvemmin yksinkertaisia. Pelastustoimen osalta tilanne ei ole aivan yhtä dramaattinen, mutta myös sopimuspalokuntien kehittämiseen on kiinnitettävä huomiota, sillä osaavat palokuntalaiset ovat keskeinen turvallisuuden tukijalka harvaan asutuilla alueilla. Asia on tärkeä ja siksi sisäministeriöön on perustettu hiljattain sopimuspalokuntatoiminnan kansallinen yhteistoimintaryhmä. Rajavartiolaitoksen toiminta, kuntien turvallisuustyö ja kylien omatoiminen varautuminen tarvitsevat yhtä lailla kehityspanoksia, jotta turvallisuus saadaan pidettyä hyvällä tasolla alueesta riippumatta. Yhdenvertainen turvallisuus on meidän kaikkien etu monipaikkaisessa ja elinvoimaisessa Suomessa

Heikki Laurikainen
va. tutkimuspäällikkö
Suomen Pelastusalan keskusjärjestö