Turvallisuussuunnittelun kansallisten linjausten tarkoituksena on ohjata ja tukea kuntien, seutukuntien ja valmisteilla olevien maakuntien alueella tehtävää turvallisuussuunnittelua. Linjaukset perustuvat valtioneuvoston periaatepäätökseen sisäisen turvallisuuden strategiasta (5.10.2017) ja ne toteuttavat strategian toimenpidekokonaisuutta 7. Maakunnat ja kunnat.

Turvallisuussuunnittelun linjaukset on hyväksytty sisäisen turvallisuuden strategian poikkihallinnollisessa ohjausryhmässä 5.12.2018.

Turvallisuussuunnittelun tavoitteena on ennalta ehkäistä ja torjua onnettomuuksia ja tapaturmia, rikoksia sekä häiriöitä ja parantaa ihmisten turvallisuuden tunnetta. Turvallisuussuunnittelua on tehty Suomessa vuodesta 1999, jolloin valtioneuvoston periaatepäätöksessä kansallisesta rikoksentorjuntaohjelmasta suositeltiin paikallisten rikoksentorjuntaohjelmien käyttöönottoa. Vuodesta 2004 eteenpäin turvallisuussuunnittelua on toimeenpantu laajempana, kaikkeen arjen turvallisuuteen liittyvänä alueellisena ja paikallisena turvallisuustyönä osana sisäisen turvallisuuden ohjelmia. Viimeisimmän sisäisen turvallisuuden ohjelman toimeenpanokausi päättyi vuonna 2015.

Turvallisuussuunnittelun järjestämisen kehittämiseen on useita syitä. Turvallisuussuunnittelu ei ole lakisääteistä toimintaa, ja turvallisuussuunnittelun tilanne vaihtelee eri kuntien ja alueiden välillä Suomessa. Toiminnan kehittyminen ei ole ollut yhdenmukaista, mikä on lisännyt eri alueiden asukkaiden eriarvoisuutta turvallisuudessa ja turvallisuuspalvelujen saannissa. Valtioneuvoston tuki ja tavoitteet alueellisen ja paikallisen tason turvallisuustyölle on ollut sirpaleista, ylätasoista ja eri ministeriöiden toimialoihin sidottua, mikä on heikentänyt niiden vaikuttavuutta. Suomessa on parhaillaan käynnissä suuri hallintouudistus, jonka myötä syntyy uusi aluehallintotaso, maakunta, jolle ollaan osoittamassa toisaalta merkittäviä suoraan turvallisuuteen liittyviä tehtäviä ja toisaalta muita tehtäviä, joilla on keskeinen merkitys turvallisuudelle. Maakuntien turvallisuustoiminta on tärkeää suunnitella ja toteuttaa siten, että se vahvistaa alueellisen ja paikallisen turvallisuustyön kansallista koordinointia ja tukee paikallista turvallisuustyötä.

Koska turvallisuussuunnittelu ei ole lakisääteistä toimintaa, nämä linjaukset eivät ole kuntia tai valmisteilla olevia maakuntia oikeudellisesti velvoittavia, vaan niiden tarkoitus on toimia ohjeena ja tukena paikallis- ja aluetason toiminnalle. Ministeriöt kuitenkin toteuttavat näissä linjauksissa hyväksyttyjä tavoitteita ja toimenpiteitä suhteessa kuntiin ja maakuntiin esimerkiksi yhteisten toimintamallien toimeenpanossa sekä toimialakohtaisissa neuvotteluissa, kuten pelastustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen neuvotteluissa sekä aluekehittämiskeskusteluissa. Lisäksi ministeriöt vastaavat siitä, että niiden alaisuudessa toimivat virastot toimeenpanevat näitä linjauksia osaltaan.

Aluehallintovirastojen yhtenä tehtävänä on edistää alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelua. Aluehallintovirastot toteuttavat tätä tehtäväänsä ennen mahdollisen aluehallintouudistuksen voimaantuloa perustuen näihin linjauksiin. Työtä tulee ennen maakuntauudistusta tehdä tiiviissä yhteistyössä maakuntavalmisteluorganisaatioiden sekä muiden alueellisen tason toimijoiden kanssa, jotta työn jatkuvuus säilyy uudistuksen jälkeen.

Turvallisuussuunnittelun linjaukset koostuvat kahdesta osiosta. Yleisessä osiossa kuvataan turvallisuussuunnittelun menettelytapoja, eri toimijoiden vastuita ja hyviä käytäntöjä. Toimenpidekorteissa kuvataan sellaisia turvallisuussuunnittelun toimenpiteitä ja tavoitteita, jotka ovat yhteisiä koko valtakunnan alueelle. Paikallisten ja alueellisten turvallisuussuunnitelmien tulisi toimeenpanna näiden korttien tavoitteita ja toimenpiteitä sekä omia, paikallisista lähtökohdista määriteltyjä toimenpiteitä. Toimenpidekorttien lähteinä toimivat sisäisen turvallisuuden strategian lisäksi muut keskeiset valtioneuvoston arjen turvallisuutta koskevat ohjelmat ja päätökset, joiden toimeenpanossa on paikallinen tai alueellinen ulottuvuus. Näitä ovat muun muassa Turvallisesti Yhdessä - kansallinen rikoksentorjuntaohjelma 2016−2020, Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2014 −2020: Turvallisuutta kaikille kotona, vapaa-ajalla ja liikunnassa, Kansallinen lasten ja nuorten turvallisuuden edistämisen ohjelma 2018−2025 sekä Turvallinen elämä ikääntyneille -toimintaohjelma (2018).

Toimenpidekorttien teemat ja toimenpiteet on määritelty niin, että ne ovat konkreettisia, koskevat tämänhetkisiä tai nousevia kansallisia haasteita, niistä on saatavilla tietoa ja niillä on mahdollisuus saada aikaan suuri vaikuttavuus paikallistason turvallisuudessa.

Toimenpidekortit ovat sisäisen turvallisuuden portaali Tuovissa kaikkien turvallisuussuunnittelusta vastuussa olevien toimijoiden käytettävissä. Toimenpidekortteja tarkistetaan säännöllisesti, jotta ne pysyvät ajantasaisina. Tarpeen vaatiessa portaaliin voidaan myös lisätä uusia toimenpidekortteja.

Turvallisuussuunnittelu on pitkäjänteinen, järjestelmällinen ja koordinoitu prosessi paikallis- tai aluetason turvallisuuskysymysten ratkaisemiseksi eri toimijoiden yhteistyönä. Termillä "turvallisuussuunnittelu" tarkoitetaan yhteisen toiminnan suunnittelun lisäksi suunnittelun perusteella toteutettavaa varsinaista toimintaa.

Turvallisuussuunnittelussa alueen toimijat sopivat verkostomaisessa yhteistyössä yhdessä ja erikseen tehtävistä toimenpiteistä tunnistettujen turvallisuusongelmien ratkaisemiseksi tai vähentämiseksi. Turvallisuussuunnittelulla ohjataan kunnan ja valmisteilla olevien maakuntien turvallisuustyötä, varmistetaan eri toimijoiden yhdensuuntainen toiminta, edistetään yhteisten resurssien hyödyntämistä ja vältetään päällekkäisyydet.

Turvallisuussuunnittelu on ihmis- ja väestölähtöistä; sen tavoitteena on parantaa alueen asukkaiden ja yhteisöjen turvallisuutta sekä turvallisuuden tunnetta.

Turvallisuussuunnitelma koostuu vähintään seuraavista osista:

• Toimintaympäristön arvio

Turvallisuussuunnitelman pohjaksi laaditaan arvio alueen (kunta, seutukunta tai maakunta) väestön turvallisuuden tilanteesta ja sen ennakoidusta kehityksestä turvallisuussuunnitelman toimeenpanokaudella. Arvio tehdään laaja-alaisessa yhteistyössä alueen eri toimijoiden kanssa. Näitä ovat mm. kunnan viranomaiset, poliisi, pelastustoimi, elinkeinoelämä, muut turvallisuusviranomaiset, oppilaitokset, korkeakoulut ja järjestöt. Arvioinnin tulisi olla sellainen, että se on toistettavissa seuraavaa suunnitelmaa tehtäessä, jotta turvallisuussuunnitelmat muodostaisivat vertailukelpoisen jatkumon. Arvioinnin tulee olla tietoperusteista ja sen tueksi voidaan tilasto- ja tutkimustiedon lisäksi hankkia tietoa asukkailta esimerkiksi turvallisuussuunnittelutyöpajoissa tai turvallisuuskyselyillä. Lisäksi arviossa tulee laajasti huomioida alueen eri toimijoiden voimavaroja turvallisuusongelmiin vastaamiseksi ja niiden ehkäisemiseksi. Näitä ovat viranomaisten ja peruspalvelujen tuottajien lisäksi esimerkiksi elinkeinoelämä, järjestöt ja oppilaitokset.

Toimintaympäristön arviossa tunnistetaan keskeiset turvallisuusongelmat ja -haasteet sekä sellaiset ilmiöt, jotka voivat heikentää turvallisuutta tällä hetkellä tai lähitulevaisuudessa, ellei niihin nyt puututa.

Valmisteilla oleville maakunnille ollaan osoittamassa tehtäväksi (HE 15/2017) mm. turvallisuuteen vaikuttavien toimintaympäristön muutosten sekä alueellisesti merkittävien riskien poikkihallinnollisen seuranta- ja arviointityön järjestäminen. Maakunnallista arviota voidaan hyödyntää myös kunnan ja seutukunnan turvallisuussuunnitelman toimintaympäristön arvioinnissa.

• Toimenpiteet ja tavoitteet

Arviossa tunnistettuihin turvallisuusongelmiin tai -haasteisiin vastaamiseksi laaditaan toimenpiteet. Toimenpiteet ovat turvallisuussuunnitelman keskeisin sisältö. Toimenpiteille asetetaan tavoitteet, vastuutahot, mittarit ja aikataulu. Toimenpiteiden tulee olla konkreettisia ja käytännönläheisiä, jotta niiden toimeenpanoa voidaan seurata ja arvioida. Kaikkiin turvallisuusongelmiin ei ole mielekästä pyrkiä etsimään ratkaisuja turvallisuussuunnittelulla, vaan ainoastaan sellaisiin keskeisiin ongelmiin, joihin on tehokasta ja välttämätöntä vaikuttaa ennalta ehkäisevällä yhteistyöllä.

Tyypillisesti toimenpiteet ovat sellaisia, että niissä on useampi vastuutaho, mutta yksi päävastuutaho. Tällä pyritään siihen, että eri vastuutahojen osaamisen, resurssien, toimivaltuuksien ja muiden vahvuuksien yhteisvaikutuksena syntyy parempi vaikuttavuus kuin jos vain yksi toimija lähtisi ratkaisemaan ongelmaa. Tällä tavoin turvallisuussuunnitelma myös tuottaa aitoa lisäarvoa eikä ole pelkästään kokoelma alueen turvallisuustoimijoiden omia toimenpiteitä. Toimenpiteiden kirjaaminen osoittaa myös, mitä eri toimijoiden välillä on sovittu.

Toimenpiteen päävastuutaho vastaa toimeenpanon edellyttämän yhteistyön järjestämisestä. Pää- ja muita vastuutahoja voivat olla esimerkiksi viranomaiset, järjestöt, elinkeinoelämä tai oppilaitokset. Korkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyö voi tukea toimenpiteiden toteutusta ja verkostoyhteistyötä.

• Käsittely, aikataulu ja seuranta

Turvallisuussuunnittelun perusyksikkö on kunta ja kunnalla on päävastuu turvallisuussuunnittelusta. Valmisteluun ja toimeenpanoon osallistuvat kuitenkin alueen toimijat laajasti.

Turvallisuussuunnitelmat voivat myös olla seutukunnallisia tai maakunnallisia. Seutukunnallisia turvallisuussuunnitelmia kannattaa tehdä esimerkiksi silloin, kun useammalla seutukunnan kunnalla ei yksin ole voimavaroja järjestää turvallisuussuunnitteluun liittyvää yhteistyötä. Maakunnallisten turvallisuussuunnitelmien tarkoitus kuvataan tarkemmin kohdassa "Maakunnan tehtävät turvallisuussuunnittelussa".

Mikäli turvallisuussuunnittelua tehdään useammalla tasolla samalla alueella, esimerkiksi kunnassa, jossa myös maakunnalla on oma turvallisuussuunnitelma, on huolehdittava siitä, että eri tason suunnitelmat eivät ole päällekkäisiä tai ristiriitaisia. Maakunnallisten turvallisuussuunnitelmien tulisi tukea kuntien turvallisuussuunnittelua ja turvallisuustoimenpiteiden toteuttamista ohjaamalla maakunnallista resurssia ja osaamista paikallisten toimijoiden tueksi.

Turvallisuussuunnitelma hyväksytään kunnan, seutukunnan tai maakunnan asianomaisessa päättävässä elimessä (valtuusto, hallitus tai virkamiesjohto), joka vastaa suunnitelman toimeenpanon säännöllisestä seurannasta. Turvallisuussuunnitelma tulisi viedä ainakin tiedoksi valtuustolle. Seutukunnallisissa turvallisuussuunnitelmissa on varmistuttava siitä, että päätöksenteosta, vastuista ja resursseista on riittävän selkeästi sovittu niihin osallistuvien kuntien välillä.

Turvallisuussuunnitelman toimenpiteiden osalta tulisi seurata sekä niiden toimeenpanoa (prosessi-indikaattori) että toimenpiteen kohteena olevaa turvallisuusongelmaa, johon pyritään vaikuttamaan (vaikuttavuusindikaattori). Turvallisuustyön onnistumista voidaan arvioida myös turvallisuussuunnittelun itsearviointityökalun avulla.

Turvallisuussuunnitelma hyväksytään määräajaksi.

Turvallisuussuunnitelma toimeenpannaan kunnassa tai maakunnassa osana sen toimialojen toiminnan ja talouden suunnittelua. Muiden vastuutahojen osalta suunnitelma toimeenpannaan kumppanuusperusteisesti niin, että niiden vastuulla olevat asiat ovat osa niiden toiminnan ja talouden suunnittelua. Tämän vuoksi suunnitelman valmistelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että vastuutahoiksi määritellyt organisaatiot ovat ennen suunnitelman hyväksymistä sisäisesti päättäneet osallistumisestaan toimeenpanoon ja osoittaneet siihen tarvittavat resurssit.

Turvallisuussuunnittelun eri toimijoilla on erilaiset lakisääteiset vastuut tai muut tavoitteet alueen väestön turvallisuuteen liittyen. Esimerkiksi viranomaisella voi olla väestön hyvinvoinnin edistämistehtävä tai rikosten estämistehtävä, kun taas järjestöllä voi olla jonkin tietyn väestöryhmän elinolosuhteita parantava tavoite. Turvallisuussuunnittelu on toimintamuoto, jonka avulla nämä toimijat voivat vastavuoroisesti saada muiden voimavaroja ja osaamista omiin tavoitteisiin pääsemiseksi.

Vaikka turvallisuussuunnittelu ei ole millekään toimijalle lakisääteinen tehtävä, on se monelle toimijalle järkevä ja kustannustehokas tapa hoitaa erilaisia lakisääteisiä tehtäviään joko osin tai kokonaan. Näin ollen turvallisuussuunnittelua ei tule nähdä erillisenä tai lisätehtävänä, vaan kysymys on tavasta toteuttaa omia varsinaisia tehtäviä. Tehostuneen koordinaation avulla myös vältetään turhaa päällekkäisyyttä, sekaannusta ja resurssien tuhlausta. Yhteistyö tarjoaa mahdollisuuden jakaa tietoa ja oppia muilta, mikä johtaa parhaimmillaan entistä luovempiin ongelmanratkaisuihin.

• Kunnille turvallisuussuunnittelu on väline asukkaiden turvallisuuden edistämiseen liittyvien tehtävien järjestämiseksi. Kuntalain mukaan kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla.

Turvallisuus luo pohjaa hyvinvoinnille. Hyvinvointia ei voi olla ilman turvallisuutta. Turvallisuus on myös sosiaalista kestävyyttä. Näin ollen kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa turvallisuutta osana hyvinvoinnin edistämistä. Turvallisuus on myös kilpailukyky- ja kustannustekijä elinkeinoelämälle, minkä vuoksi kunnan ja laajemman alueen turvallisuus liittyy kiinteästi sen taloudelliseen maineeseen, elinvoimaan ja kasvukykyyn. Ennakoivalla turvallisuustyöllä saadaan aikaan taloudellisia säästöjä kunnalle, koska onnettomuuksien, tapaturmien ja rikosten aiheuttamien vahinkojen korjaaminen on usein moninkertaisesti kalliimpaa kuin niiden ennalta estäminen.

• Turvallisuusviranomaisille turvallisuussuunnittelu luo mahdollisuuden hoitaa niiden lakisääteisiä tehtäviä yhteistyössä muiden kanssa. Esimerkiksi poliisilain mukaan poliisin tulee ennalta estää rikoksia ja toimia turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa. Pelastuslaitoksen tulee alueellaan huolehtia tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäisemisestä, mikä käytännössä edellyttää yhteistyötä muiden kanssa.

Turvallisuudella on myös vahva ihmis- ja perusoikeusmerkitys. Käytännössä alueen asukkaiden turvallisuus on eri ihmis- ja perusoikeuksien toteutumista arjessa: oikeutta henkeen ja terveyteen, omaisuuden suojaan, liikkumis- ja sananvapauteen sekä oikeutta kieleen, vakaumukseen ja kulttuuriin. Näiden oikeuksien toteutumiseen vaikuttaa varsinaisen turvallisuustilanteen lisäksi ihmisten turvallisuuden tunne ja eri väestöryhmien väliset suhteet: erilaisten uhkien pelko, olivatpa ne todellisia tai koettuja, voi estää ihmisiä käyttämästä esimerkiksi liikkumisvapauttaan tai oikeuttaan kieleen tai kulttuuriin. Eri väestöryhmillä on myös toisaalta erilaiset turvallisuuden tarpeet ja toisaalta erilaiset turvallisuuteen liittyvät huolet, mikä on hyvin tärkeää huomioida turvallisuussuunnittelun toimenpiteissä. Siksi turvallisuussuunnittelu tähtää sekä objektiivisen turvallisuuden että turvallisuuden tunteen parantamiseen.

Asukkaiden koettu turvallisuuden tunne ei tyypillisesti seuraa mitattavissa olevaa objektiivista turvallisuutta kuten rikos- tai onnettomuustilastoja. Turvallisuuden tunteen kehittymisestä saadaan parhaiten tietoa tekemällä asukkaille säännöllisin väliajoin kyselytutkimus, jossa selvitetään ihmisten kokemuksia ja näkemyksiä mm. rikoksista ja järjestyshäiriöistä, turvattomuudesta, rikosten uhriksi joutumisesta, varautumisesta sekä onnettomuuksista ja tapaturmista. Kyselytutkimuksella saadaan kerättyä sekä uutta tietoa että viranomaistietoja täydentävää tietoa. Kyselyä voidaan myös hyödyntää　kunnassa toteutettujen turvallisuustoimien vaikutusten selvittämisessä.

Turvallisuussuunnittelu on myös viestintää ja hyvää, avointa hallintoa. Sen avulla kerrotaan alueen tosiasiallisista turvallisuusongelmista, niiden laajuudesta sekä siitä, mitä niille tehdään ja miten turvallisuutta yleisesti edistetään. Hyvä turvallisuus vaatii toiminnan jatkuvaa kehittämistä.

Turvallisuussuunnittelun ja muun turvallisuustyön tulisi olla luontainen osa kunnan, seutukunnan ja maakunnan toimintaa. Näin ollen turvallisuustoiminnan, kuten turvallisuussuunnittelun ja varautumisen, tulisi olla osa kuntien sekä maakuntien strategiaa esimerkiksi niin, että turvallisuutta koskevien asiakirjojen toimintaympäristöarvion ja linjausten keskeiset asiat kirjataan strategiaan. Hyvinvointikertomuksessa tulisi seurata turvallisuusongelmien kehittymistä alueella erilaisilla indikaattoreilla. Siinä missä turvallisuussuunnitelmassa keskitytään toimenpiteisiin, hyvinvointikertomuksessa keskitytään väestön hyvinvoinnin ja turvallisuuden tilanteen seurantaan. Valtakunnallisten indikaattorien lisäksi kunta- ja maakuntakohtaiseen hyvinvointikertomukseen tulisi lisätä oman alueen turvallisuussuunnitelman toimenpiteiden mukaiset indikaattorit. Turvallisuussuunnitelma ja hyvinvointikertomus täydentävät toisiaan. Näin varmistetaan, että turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisen vahva yhteys tunnistetaan kaikessa toiminnassa.

Onnistunut turvallisuussuunnittelu sekä alueellisten ja paikallisten resurssien täysi hyödyntäminen edellyttävät samanaikaisesti sekä vahvan koordinaatiovastuun että alueen eri toimijoiden laajapohjaisen osallistumisen ja sitoutumisen.

• Turvallisuussuunnitelmasta vastaava taho (kunta, seutukunta tai maakunta) vastaa yhteistyön järjestämisestä sekä koordinaatiosta.

Tämä edellyttää kunnan ja mahdollisten tulevien maakuntien ylimmän johdon sitoutumista yhteistyössä tehtävään turvallisuustyöhön sekä turvallisuussuunnitteluun liittyvän koordinaatiotehtävän resursointia suunnitelman laajuuden ja toimintaympäristön vaatimusten mukaisesti. Erikseen nimetyt turvallisuuskoordinaattorit, -päälliköt ja -yksiköt ovat osoittautuneet hyviksi ratkaisuiksi kunnallisessa ja seutukunnallisessa työssä.

• Turvallisuussuunnitelman poikkihallinnollista toimeenpanon seurantaa ja toimeenpanon edellyttämää sopimista tekee ohjaus- tai johtoryhmä, joka raportoi turvallisuussuunnitelman hyväksyneelle taholle (esim. valtuusto) ja jonka esittelijänä toimii koordinaatiosta vastaava henkilö.

Ohjausryhmän jäsenistön tulisi vähimmillään muodostua kaikista niistä toimijoista, joille turvallisuussuunnitelmassa on osoitettu toimenpiteitä. Jäsenillä tulee olla riittävä valtuutus edustaa organisaatioitaan toimenpiteiden edellyttämien resurssien ja päätöksenteon osalta. Ohjaus- tai johtoryhmää johtaa turvallisuussuunnitelmasta vastaava taho (kunta tai valmisteilla olevat maakunnat).

• Turvallisuussuunnitelman käytännön toimeenpanon ja yhteistyön tueksi voi olla tarpeen asettaa ohjausryhmän alainen sihteeristö tai työvaliokunta, jossa on edustettuina osa tai kaikki suunnitelman vastuutoimijoista.

Kaksiportaisessa organisaatiossa (ohjausryhmä - sihteeristö) on kiinnitettävä huomiota siihen, että eri ryhmien tehtävät ovat tarkoituksenmukaiset eikä niissä ole päällekkäisyyttä. Ohjausryhmällä voi tarpeen vaatiessa olla myös muita alatyöryhmiä tai elimiä, esimerkiksi tiettyjen valittujen teemojen osalta.

Edellä on esitetty malli turvallisuussuunnitteluorganisaatiolle, mutta organisaatiot vaihtelevat kuntakoon ja suunnitelman kattavuuden mukaan. Tarkoituksenmukaisinta on hyödyntää jo olemassa olevia yhteistyö- rakenteita. Turvallisuussuunnitteluorganisaation yhteyttä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä valmiuden ja varautumisen yhteistoimintaan käsitellään tarkemmin kohdassa " Turvallisuus on hyvinvointia, hyvinvointi on turvallisuutta".

Keskeisten turvallisuustoimijoiden tulisi olla edustettuina jollakin turvallisuusorganisaation tasoista (ohjausryhmä, sihteeristö tai verkosto). Toimijoita ovat viranomaisten lisäksi esimerkiksi elinkeinoelämä, oppilaitokset, korkeakoulut ja järjestöt. Aluehallintotasolla toimivien turvallisuusviranomaisten (poliisi ja pelastustoimi sekä rajavartiolaitos ja tulli) tulisi olla mukana ainakin maakuntatason turvallisuussuunnittelussa sekä kuntatasolla niissä kunnissa, joissa näillä viranomaisilla on merkittävää toimintaa. Turvallisuussuunnittelun toimenpiteisiin osallistuminen tulee näissä organisaatioissa liittyä ydintehtävien toteuttamiseen ja on osa niiden toiminnan ja talouden suunnittelua.

Muodollisten rakenteiden lisäksi paikalliseen ja alueellisen turvallisuustoimintaan liittyen on tärkeää ylläpitää verkostotoimintaa. Se edistää osallisuutta turvallisuustyössä ja mahdollistaa muodollisia rakenteita paremmin mm. hiljaisten signaalien välittymisen turvallisuustyöhön.

Järjestöt ovat tärkeitä verkostoyhteistyökumppaneita ja usein liian vähälle huomiolle jäänyt voimavara. Monilla järjestöillä on sellaista tietoa ja taitoa, jotka täydentävät viranomaisten osaamista. Järjestöt toteuttavat tehtäviä, jotka täydentävät viranomaisten tuottamia palveluja. Järjestöt ovat myös kanava paikallisiin asukkaisiin, sillä järjestöt toimivat usein lähellä ihmisten arkea.

Verkostotoiminnalla voidaan tehokkaasti osallistaa alueen asukkaita turvallisuustyöhön järjestämällä erilaisia asukastilaisuuksia, turvallisuuskävelyitä, turvallisuuskyselyitä sekä tukemalla esimerkiksi kylien turvallisuustoimintaa. Useita osallistumisen keinoja hyödyntämällä mahdollistetaan eri-ikäisten ja eri taustan omaavien ihmisten osallistuminen. Vuoropuhelu asukkaiden kanssa edistää myös ihmisten omaa vastuunottoa turvallisuuteensa liittyvissä kysymyksissä.

Turvallisuussuunnitteluorganisaation kokoonpanoja on syytä tarkistaa vähintään uutta turvallisuussuunnitelmaa laadittaessa. Uuden suunnitelman valmisteluvaiheessa on yleensä tarpeen osallistaa laajempaa joukkoa toimijoita kuin mitä päättyvän suunnitelman toimeenpanossa on ollut mukana. Edellä mainittu verkostotoiminta palvelee myös tätä.

Paikallistason työssä tukea ja turvallisuussuunnittelun hyviä käytäntöjä kannattaa hakea myös yhteistyöstä toisten kuntien kanssa. Kuntaliiton yhteyteen on keväällä 2018 perustettu kaikille avoin Turvallinen ja kriisinkestävä kunta -verkosto, jonka tavoitteena on kuntien turvallisuus-, varautumis- ja riskienhallintatyön tukeminen.

Turvallisuussuunnittelu on hyvin lähellä kahta muuta turvallisuutta edistävää paikallista yhteistoimintamuotoa - valmiutta ja varautumista sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Tämän vuoksi on tärkeää paikallisista lähtökohdista määritellä, miten näihin kaikkiin liittyvä työ järjestetään kokonaisuutena ja miltä osin voidaan hyödyntää samoja rakenteita sekä prosesseja.

Keskeisimmät erot näiden työmuotojen välillä liittyvät siihen, mihin osaan "turvallisuuden arvoketjua" niillä pyritään vaikuttamaan:

 

• Juurisyillä tarkoitetaan niitä yhteiskunnan ja väestön olosuhteita ja ominaisuuksia, jotka vaikuttavat siihen, millaisia turvallisuusongelmia syntyy ja miten paljon. Näitä ovat esimerkiksi ihmisten hyvinvointi, päihteiden käyttö, koulutus, toimeentulo, mielenterveys, osallisuus ja lasten kasvuolosuhteet.
• Kohonneet riskit ovat juurisyitä konkreettisempia tiettyihin väestöryhmiin, alueisiin tai esimerkiksi elinkeinotoiminnan aloihin liittyviä ilmiöitä, jotka näkyvät erilaisina turvallisuusongelmina. Esimerkiksi syrjäytyneiden nuorten miesten rikollisuus, taajamien liikenneonnettomuudet tai ikääntyneiden asumisen turvattomuus voivat olla kohonneita riskejä paikallistasolla.
• Arjen rikokset, häiriöt ja onnettomuudet ovat toistuvia ja tavanomaisia turvallisuusongelmia, joihin yleensä vastataan viranomaistoimilla - esimerkiksi rikostutkinta, pelastustehtävät ja ensihoito. Myös muilla toimijoilla kuten esimerkiksi yksityisellä turvallisuusalalla, sopimuspalokunnilla ja rikosuhrien tukipalveluilla on oma tärkeä roolinsa arjen rikoksiin, häiriöihin ja onnettomuuksiin vastaamisessa.
• Epätavalliset tai laajat häiriöt ovat harvoin toteutuvia, mutta toteutuessaan merkittäviä vahinkoja aiheuttavia tapahtumia, jotka edellyttävät varautumista. Tällaisia ovat esimerkiksi sähkön- ja lämmönjakeluhäiriöt, suuret liikenneonnettomuudet, äärimmäiset sääilmiöt tai laajamittaiset väkivallanteot. Varautumista suunnitellaan ja toteutetaan alueellisesti sekä paikallisesti yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisella kokonaisturvallisuusturvallisuuden yhteistoimintamallilla.

Turvallisuussuunnittelun ja varautumisen näkökulmana on nimenomaisesti turvallisuus − joko arjessa (turvallisuussuunnittelu) tai häiriötilanteissa (varautuminen). Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitteet ovat laajemmat, ja turvallisuuden parantaminen on yksi niistä.

Turvallisuussuunnittelua voidaan tehdä erikseen omana kokonaisuutenaan tai osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tai yhteisen varautumisen prosesseja sekä rakenteita. Keskeistä on, että valitut rakenteet eivät sulje pois turvallisuussuunnittelun kannalta tärkeitä toimijoita ja voimavaroja. Vastaavasti on tärkeää, että mahdollisten eri suunnittelu- ja päätöksentekorakenteiden välinen koordinaatio on vahvaa, vastuunjako selkeää ja toiminta kokonaisvaltaista. Tätä voidaan tukea esimerkiksi yhteiskokouksin. Turvallisuussuunnittelun ja varautumisen toimijat ovat usein samoja. Lisäksi turvallisuuden toimintaympäristön arvio ja ennakointi ovat yhteisiä sekä varautumiselle että turvallisuussuunnittelulle. Erot syntyvät vasta toimenpiteissä; turvallisuussuunnittelun toimenpiteillä pyritään ehkäisemään arjen toistuvia turvallisuusongelmia ja varautumisella valmistaudutaan jatkamaan toimintaa mahdollisimman normaalisti laajoissa häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa.