Väkivallan määrä on pysynyt pitkään suunnilleen samalla tasolla tai vähentynyt hieman, kun otetaan huomioon sekä viranomaisten tietoon tullut että piiloon jäänyt rikollisuus.

 

Fyysistä väkivaltaa kokeneiden määrä Suomen aikuisväestöstä

1 Vuoden aikana läimäisyn tai sitä vakavamman väkivallanteon kohteeksi joutunut (prosenttia 15–74-vuotiaasta väestöstä)

2 Poliisin tietoon tulleet törkeät pahoinpitelyt

Lähde: Kansallinen rikosuhritutkimus 2015, 2016, 2017, 2018, 2019 ja 2020. Rikollisuustilanne 2017,2018, 2019, 2020, 2021.

 

Vuoden 2021 kyselyssä sukupuolten väliset tilastollisesti merkitsevät erot uhkailun ja väkivallan kokemisessa säilyivät vähintään läimäisyn ja väkivallan uhkaamisen kokemusta lukuun ottamatta. Naiset kokivat miehiä useammin liikkumisen estämistä, tarttumista tai tönimistä, fyysistä väkivaltaa ylipäätään sekä seksuaalista väkivaltaa. Fyysistä väkivaltaa kokeneiden naisten ja miesten osuudet kasvoivat vuoteen 2020 verrattuna. 

 

Väkivalta Suomessa

• Vuonna 2022 viranomaisten tietoon tuli 37 900 pahoinpitelyrikosta, mikä on 11 % edellisvuotta enemmän.
• Vuonna 2021 esiintulleissa pahoinpitelyrikoksissa 80 prosenttia syyllisiksi epäillyistä oli miehiä. Myös väkivaltarikosten uhreista suurin osa on miehiä; 55 prosenttia vuonna 2021 . Miesten osuus korostuu erityisesti vakavammissa väkivaltarikoksissa.
• Väkivallan riski vaihtelee voimakkaasti eri ihmisten välillä. Väkivallan tekeminen ja kokeminen on yleisintä nuorissa ikäryhmissä. 
• Väkivaltarikollisuus ja erityisesti törkeä väkivaltarikollisuus keskittyy suhteellisen pieneen sosiaalisesti syrjäytyneiden päihteiden väärinkäyttäjien ryhmään, jossa myös riski joutua väkivallan uhriksi on moninkertainen valtaväestöön nähden. 
• Naiset kohtaavat Suomessa lähisuhdeväkivaltaa EU-maista toiseksi eniten. Parisuhteessa olleista naisista lähes kolmannes (30 %) on kokenut nykyisen tai entisen kumppanin tekemää väkivaltaa. Suurin osa naisiin kohdistuvista henkirikoksista tapahtuu parisuhteessa. 61 % tapauksista tekijänä oli puoliso, seurustelukumppani tai entinen kumppani. (Onko Suomi maailman turvallisin maa kaikille? Turvallisuuden toteutuminen eri sukupuolten ja väestöryhmien kannalta. KPMG 2018)
• Mitä vakavammasta väkivallasta on kyse, sitä todennäköisemmin uhri ja tekijä tuntevat toisensa.

 

Henkirikollisuus

• Pitkällä aikavälillä henkirikosten määrä on ollut pääosin laskusuunnassa. 
• Valtaosa tapoista, murhista ja surmista tapahtuu yksityisasunnoissa.
• Vuosina 2012–2021 henkirikosten uhreista 33 prosenttia oli naisia ja 67 prosenttia miehiä. 
• Henkirikosten tekijöiden keskuudessa miesten yliedustus on vielä uhritilastojakin suurempi: viimeisen kymmenen vuoden aikana 84 prosenttia epäillyistä oli miehiä ja 16 prosenttia naisia.
• Korkeimmillaan riski joutua henkirikoksen uhriksi on aikuisilla miehillä ja naisilla 40 ja 50 ikävuoden välillä.
• Henkirikoksiin syyllistyvät ovat keskimäärin uhrejaan nuorempia. Rikollisuustaso on miehillä korkeimmillaan 20 ja 40 ikävuoden välillä ja naisilla 25 ja 50 ikävuoden välillä. 
• Henkirikosten pääosa liittyy Suomessa keski-ikäisten, työelämän ulkopuolella olevien, miesten keskinäisiin alkoholinkäyttötilanteisiin. 
• Suurin osa henkirikoksiin syyllistyvistä tekee tekonsa alkoholin vaikutuksen alaisena ja rikokset  tehdään usein alkoholin nauttimistilanteissa. Henkirikollisuuden tason ja alkoholin kulutuksen välillä on tällä hetkellä selvä tilastollinen yhteys myös alueellisesti. Keskimäärin henkirikollisuuden taso on maakunnassa sitä korkeampi, mitä korkeampi on alkoholin kulutus, vaikkakin erot maakuntien välillä ovat tasoittuneet.
• Asukaslukuun suhteutetun henkirikollisuuden taso on Suomessa matalampi kuin Venäjän ja Baltian maiden mutta korkeampi kuin läntisten naapurimaiden. Ero muihin Pohjoismaihin selittyy pääosin syrjäytyneiden ja alkoholisoituneiden miesten alkoholisidonnaisilla rikoksilla.

Raiskausrikosten määrä Suomessa

Viranomaisten tietoon tulleet raiskausrikokset 

• Poliisin tietoon tulleiden raiskausten määrä on kasvanut tarkastelujaksolla 2010-2022 kaksinkertaiseksi. Joiltakin osin nousua selittävät esimerkiksi lainsäädännölliset muutokset. Kuitenkin myös Kansallisen rikosuhritutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että raiskausuhrikokemusten määrässä on havaittavissa nousua.
• Vuosina 2019–2021 selvitettyjen raiskausrikosten tekijöistä 98,8 
  prosenttia oli miehiä ja 1,2 prosenttia naisia.
• Uhrien sukupuolijakauma oli pitkälti päinvastainen: 96 prosenttia naisia ja 4 prosenttia miehiä.
• Raiskauksesta epäillyistä kaikkiaan 37 prosenttia oli 15–24-vuotiaita ja 41 prosenttia 25–39-vuotiaita.
• Raiskausrikosten uhreista 9 prosenttia oli alle 15-vuotiaita ja 65 prosenttia 15–29-vuotiaita.
• Vuosina 2019–2021 kirjattuihin rikoksiin syylliseksi epäillyistä 26 prosenttia oli alkoholin tai muun päihteen vaikutuksen alaisena. Tuomioistuinaineiston perusteella uhreista 44 prosenttia oli päihtyneitä. 
• Ulkomaan kansalaisten osuus rikoksista epäillyistä on vaihdellut viime vuosina 23-38 prosentin välillä. Joiltakin osin ulkomaalaistaustaisten yliedustusta raiskausrikoksista epäillyissä selittää väestön ikärakenne.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö

Poliisin tietoon tulleet lasten seksuaaliset hyväksikäytöt

• Vuosittainen vaihtelu poliisin tietoon tulleiden lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö –rikosten määrissä on ollut suurta. Vuosittain ilmoitettujen tapausten määrä on moninkertaistunut vuodesta 1980. Tilastoitujen rikosten määrän kasvu ei kuitenkaan yksiselitteisesti viittaa pelkästään siihen, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö olisi ilmiönä lisääntynyt, vaan taustalla ovat ainakin osittain vuosia sitten tapahtuneista perheensisäisistä tai muista hyväksikäyttösarjoista tehdyt ilmoitukset, ilmoitusalttiuden kasvu sekä viranomaisseurannan tehostuminen. Tähän viittaavat tutkimustulokset, joissa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä on tutkittu kyselytutkimuksin. 

• Uhritutkimuksen perusteella uhreista on kokonaisuudessaan tyttöjä noin 80 prosenttia. Tuomituissa rikoksissa tyttöjen osuus uhreista oli 92 prosenttia vuosina 2017–2018.

• Valtaosa hyväksikäytöstä koetaan 13–16-vuotiaana, ja tekijä on joku muu kuin perheenjäsen. 

• Hyväksikäyttörikoksista tuomitut ovat pääsääntöisesti miehiä (99 %).

• Seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kokemukset ovat yleisempiä nuorilla, joilla on toimintarajoitteita, jotka ovat ulkomaista syntyperää tai asuvat sijoitettuna. 

Omaisuusrikollisuus

• Omaisuusrikoksia tuli vuoden 2022 aikana viranomaisten tietoon yhteensä 223 643. Omaisuusrikosten kokonaismäärä laski, mutta ryöstörikokset kasvoivat 23% (440 tapausta).
• Omaisuusrikokset ovat olleet selvästi laskusuunnassa 90-luvun alusta lähtien. Ei kuitenkaan ole selvää, onko syynä pelkästään rikosten todellinen väheneminen vai myös ilmoitusherkkyyden väheneminen.
• Omaisuusrikokset ovat siirtyneet yhä enemmän verkkoon ja petosten määrä on ollut nousussa useamman vuoden ajan. Eräänä syynä on verkkoasioinnin voimakkaasti laajentunut käyttö niin eri tuotteiden ostamisessa kuin pankkiasioiden hoitamisessa. 
• Vuonna 2021 kirjatuissa varkausrikoksissa valtaosa epäillyistä oli miehiä, naisten osuuden ollessa 26 % epäillyistä.
• Kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan varkausrikosten kohteeksi joutumisessa ei ole olennaisia ikäryhmittäisiä tai sukupuolittaisia eroja. Hieman yli prosentti 15-84 -vuotiaista naisista ja miehistä ilmoitti joutuneensa kodin ulkopuolella tapahtuneen varkauden kohteeksi. Petosten osalta luvut ovat noin viisi prosenttia naisista ja kuusi prosenttia miehistä.
• Euroopan mittakaavassa Suomi kuuluu vähäisen omaisuusrikollisuuden maihin.

Arvio tulevasta

• Omaisuusrikokset voivat tulevaisuudessa muuttaa muotoaan omistamisen ja omistuksen käsitteiden muuuttuessa.

• Taloudellista hyötyä tavoittelevat rikokset tulevat lisääntymään räjähdysmäisesti
  verkossa; olipa kyse esimerkiksi omaisuusrikoksista, huumausainerikoksista,
  ihmiskaupasta tai vaikkapa laittoman maahantulon järjestämisestä.
  Verkossa on mahdollista tavoittaa laaja uhrijoukko, rikoksia voidaan skaalata nopeasti ja
  kohdentaa tarkasti räätälöiden rikoksen kannattavuutta maksimoiden.

Talousrikollisuus

• Talousrikoksella tarkoitetaan kirjanpitovelvollisen yrityksen, julkishallinnon tai muun yhteisön toiminnassa tapahtuvaa oikeudettomaan, välittömään tai välilliseen taloudelliseen hyötyyn tähtäävää rangaistavaa tekoa. Talousrikos voi olla myös henkilökohtaiseen hyötyyn tähtäävä rangaistava teko, jolla on kytkentä liiketoimintaan.

• Poliisille tulee vuosittain noin 1800–2000 rikosilmoitusta epäillyistä talousrikoksista. Näistä noin 700–800 on verorikoksia ja noin 400–500 velallisen rikoksia. Suurin osa poliisin tietoon tulleista verorikoksista tapahtuu yritystoiminnassa tai siihen rinnastettavassa toiminnassa.

• Torjuntatyötä vaikeuttaa se, että talousrikollisuus on yhä ammattimaisempaa ja kansainvälisempää. Järjestäytyneet rikollisryhmät tekevät tavanomaisten rikosten ohella yhä enemmän talousrikoksia ja käyttävät yritystoiminnan rakenteita muun rikollisen toiminnan peittämiseen ja rikoksella saadun hyödyn alkuperän hävittämiseen.

• Harmaa talous on toimintaa, josta aiheutuvia lakisääteisiä velvoitteita laiminlyödään verojen, lakisääteisten eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksujen taikka tullin perimien maksujen suorittamisen välttämiseksi tai perusteettoman palautuksen saamiseksi. Harmaalla taloudella tarkoitetaan usein myös toimintaa, jossa muita lakisääteisiä velvoitteita laiminlyödään taloudellisen hyödyn saamiseksi.

• Arviot harmaan talouden osuudesta Suomen bruttokansantuotteesta vaihtelevat vajaasta miljardista eurosta jopa 14 miljardiin euroon. Rikollisuus aiheuttaa taloudellisia menetyksiä yhteiskunnalle, kun veroja ja veroluonteisia maksuja jää saamatta. Arviot näistä menetyksistä vaihtelevat muutamasta sadasta miljoonasta eurosta viiteen miljardiin euroon vuodessa. Harmaa talous on niin sanottua piilorikollisuutta, josta vain osa tulee viranomaisten tietoon.

• Harmaa talous ja talousrikollisuus muuttavat muotoaan jatkuvasti. Perinteisesti harmaata taloutta on esiintynyt työvoimavaltaisilla toimialoilla, joille on yhteistä pimeän 
  työvoiman käyttö. Pimeän työvoiman käyttöön liittyy usein ammattimaisia piirteitä, kuten työntekijöiden värväys ulkomailta. Mukana voi olla myös järjestäytynyttä rikollisuutta tai korruptiota.

• Lisätietoja: Harmaan talouden tilannekuva
  
   

Arvio tulevasta

• Pimeän työn kasvuun vaikuttavat useat syyt, muun muassa ulkomaisen työvoiman vapaa liikkuvuus EU:n alueella, turvapaikanhakijoiden määrän lisääntyminen ja siitä seurannut laittomasti maassa olevien "paperittomien" henkilöiden määrän kasvu. 

• Uusia haasteita kaikille viranomaisille tuovat kansainvälinen harmaa talous, sähköinen 
  kauppa (ml. alustatalous) ja digitalisaatio.

• Ympäristörikokset ja niihin liittyvien talousrikosten määrä on kasvanut jo usean vuoden ajan. Nämä tapaukset ovat usein vaikeasti selvitettävissä ja rikosten vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Kasvava ongelma ovat myös erilaiset elintarvikepetokset, kuten elintarvikkeiden alkuperämaan väärentäminen. Suomessa uutena haasteena on myös työperäinen ihmiskauppa.

Rikokset ja häiriöt tietoverkkoja kohtaan 

Lähde: Poliisin tilastopalvelu

• Tietoverkkorikoksesta ei ole vakiintunutta määritelmää. Poliisissa tietoverkkorikokset (nykyisin käytetään myös termiä kyberrikos) on perinteisesti jaettu tietoverkkoympäristöön kohdistuviin rikoksiin eli ns. puhtaisiin tietoverkkorikoksiin ja tietoverkkoympäristöä hyväksi käyttäen tehtyihin rikoksiin. 
• Kyberrikollisuus on vahvasti piilorikollisuutta, jossa uhrit ovat usein pitkään epätietoisia meneillään olevasta rikoksesta ja saadessaan tiedon tekevät asiasta harvoin rikosilmoituksia poliisille. Tästä syystä poliisin käsitys rikostilanteesta on erittäin puutteellinen. 
• Tietotekniikkaan kohdistuvista rikoksista on hyvin niukasti kokonaisrikollisuuslähteisiin perustuvaa tietoa. Teot kohdistuvat infrastruktuuriin sekä sähköisiin järjestelmiin tai ohjelmiin. Näin ollen ne kohdistuvat yleisesti ottaen joko yksityisiin yrityksiin ja/tai valtiohallintoon. Toisaalta erilaisten haittaohjelmien lähettäminen, useimmiten roskapostin kautta, kohdistuu monesti myös yksityisiin henkilöihin.
• Tietoverkkorikollisuus on voimakkaasti kansainvälistä rikollisuutta, mutta myös suomalaiset ovat edustettuina tietoverkkorikoksista epäiltyjen joukossa.  
• Tietoverkkorikollisuudesta tulee koko ajan yhä ammattimaisempaa ja järjestäytyneempää.

Arvio tulevasta

• Europolin uhka-arvioiden mukaan tietoverkkohyökkäysten painopiste siirtynee mobiililaitteisiin, sillä ne sopivat hyvin haittakoodien levittämiseen ja toimivat väylänä kiinteisiin laitteisiin.

• Rikollisten haluamaksi kauppatavaraksi tulee kasvava määrä arkaluontoista
  dataa tekoälyn ja esineiden internetin (IoT) integroiduttua ihmisiin ja heidän
  arkeensa. 

• Erilaiset tietomurrot tulevat lisääntymään radikaalisti huolimatta useiden toimijoiden pyrkimyksistä rajoittaa niitä.

Huumausainerikollisuus

• Huumeiden kokeilu, käyttö ja ongelmakäyttö ovat pääsääntöisesti lisääntyneet koko 2000-luvun.

• Vuonna 2021 poliisin tietoon tuli 26 545 huumausainerikosta, mikä on n. 25 % vähemmän kuin edellisvuonna. Törkeiden huumausainerikosten määrä kasvoi n. 8 prosentilla. Niitä tuli ilmi n. 1200 kpl. Noin kaksi kolmesta huumausainerikoksesta on käyttörikoksia. 

• Koska huumausainerikoksissa ei ole varsinaista uhria, rikokset tulevat ilmi lähinnä viranomaisten aktiivisen toiminnan seurauksena. Piilorikollisuuden osuus on siten merkittävä.

• Suomessa käytetään eniten kannabista ja amfetamiinia sekä sen johdannaisia. Viime vuosina myös kokaiinin käyttö on lisääntynyt. Huumeiden käyttö on jonkin verran yleisempää miehillä kuin naisilla.

• Huumausaineita välitetään entistä enemmän internetin anonyymipalveluissa. Usein verkossa tapahtuvan huumekaupan ideana on, etteivät myyjä ja ostaja tapaa. Maksu saatetaan hoitaa virtuaalivaluutalla.

• Syrjäytymisen lisääntyminen voi ennakoida kysynnän kasvua päihdemarkkinoilla ja väkivaltaista käyttäytymistä. Taantuvien alueiden ja huono-osaisiksi eriytyvien lähiöiden monille asukkaille laiton toiminta voi näyttäytyä helpolta mahdollisuudelta parantaa omaa elintasoa. Huono-osaisten yksinäisyys ja työttömyys tekee heidät halukkaiksi sekä laittomaan toimintaan liittyviin "työtarjouksiin" että altistaa heitä nopeita voittoja lupaaville huijauksille. Vaikka kaupunkikeskuksissa poliisitoimenpiteiden lukumäärät ovat suuria, rikollisuuden kasvualustaa muodostuu väestömäärään suhteutettuna ennen kaikkea kaupunkien laita-alueilla ja ulkopuolella. 

Arvio tulevasta

Tulevaisuudessa huumausainerikollisuus on entistäkin enemmän verkossa. 

Huumausainemarkkinat ja huumausaineiden käyttömallit muuttuvat aina vain dynaamisemmiksi, monitahoisemmiksi ja maailmanlaajuisemmiksi.

Ihmiskauppa

Poliisin tietoon tulleet ihmiskaupparikokset 

Lähde: Poliisi.

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän uusien asiakkaiden määrä ja uhriksi joutumisen paikka

Lähde: Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä

 

Ihmiskauppaa on:

- työnteko ilman kunnollista palkkaa, tähän usein liittyy asuminen asumiseen     kelpaamattomissa olosuhteissa
- prostituutio, johon henkilö on painostettu tai huijattu
- pakottaminen varastamaan tai myymään varastettua tavaraa tai huumeita
- pakottaminen ottamaan lainoja tai tekemään petoksia
- pakottaminen avioliittoon epäinhimillisiin olosuhteisiin
- orjuus tai orjuudenkaltaiset olosuhteet
- elinten pakkopoistaminen

Ulkomailla hyväksikäytettyihin oli kohdistunut erityisesti pakkoavioliittoja (47 asiakasta), seksuaalisen hyväksikäytön muotoja (40 asiakasta) ja pakkotyötä (39 asiakasta). Suomessa hyväksikäyttö oli ollut ennen kaikkea pakkotyötä (178 asiakasta).

Ihmiskauppa on tyypillisesti piilorikollisuutta, josta vain osan arvioidaan tulevan viranomaisten tietoon. Ihmiskaupan heikolle ilmitulolle on useita syitä. Monesti uhrit pelkäävät hyväksikäyttäjiään.

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään ohjautuneiden uhrien määrä on viime 
vuosien aikana moninkertaistunut. Ihmiskaupparikosten ilmituloa edesauttaa se, että ihmiskauppaa tunnistetaan aiempaa paremmin samoin kuin uhrien tukijärjestelmän kehittäminen.

Uhrien ja tekijöiden joukossa on turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien lisäksi myös valtaväestöön kuuluvia Suomen kansalaisia. Vaikka valtaosa tunnistetuista uhreista on aikuisia, joukossa on myös lapsia ja nuoria.

Arvio tulevasta

• Ihmiskauppa ja sen kaltaiset rikokset todennäköisesti yleistyvät tulevaisuudessa sillä mm. pakotetun muuttoliikkeen arvioidaankasvavan globaalisti muuttuvien elin- ja ilmasto-olosuhteiden sekä konfliktien takia. Pakolaiset ovat elämäntilanteensa vuoksi erityisen haavoittuvassa asemassa ja näin ollen he ovat myös hyvin alttiita ihmiskaupan kaltaiselle hyväksikäytölle niin pakomatkansa aikana kuin uuteen maahan saapuessaan.

Laiton maahantulo 

Lähde: Rajavartiolaitos.

 

Laiton maahantulo tarkoittaa sellaista maahantuloa, joka ei vastaa kohdemaan laissa säädettyjä edellytyksiä. Käytännössä kyse on usein siitä, että henkilöllä ei ole laissa vaadittuja lupia tai asiakirjoja. Tällöin myös kohdemaassa oleskelu on useimmiten laitonta oleskelua, jos henkilö ei laillista oleskeluaan esimerkiksi hakemalla turvapaikkaa. Yleiskielessä laittomasta oleskelusta käytetään usein termiä paperittomuus.

Laiton maahantulo ja maassa oleskelu on Suomessa edelleen vähäistä, kun määrää verrataan kaikkeen Suomeen suuntautuvaan muuttoliikkeeseen. Suomeen muutetaan pääasiassa laillisesti työn, perhesiteiden ja opiskelun perusteella.

 

Arvio tulevasta

• Laittomasti maassa olevien ihmisten määrän kasvu tuottaa käyttövoimaa muulle laittomalle toiminnalle ja siinä tapahtuvalle hyväksikäytölle. Siksi etenkin viranomaisilta piilotteleviin, maasta toiseen kierteleviin, pimeästi työskenteleviin ja rikoksia tekeviin ihmisiin on syytä kiinnittää huomiota. Turvapaikkainstrumentin väärinkäyttö rikollisuuden harjoittamiseksi on tyypillinen toimintatapa monille järjestäytyneille rikollisryhmille. 

Järjestäytynyt rikollisuus

• Suomessa toimii poliisin arvion mukaan kaikkiaan noin 90 järjestäytynyttä rikollisryhmää, joissa on vähintään noin 900–1000 jäsentä. Valtaosa ryhmistä on tunnuksellisten rikollisjengien osastoja. Tunnuksellisista jengeistä suurin osa on moottoripyöräjengejä.

• 2010-luvulla jengiosastojen määrä on kasvanut lähes kaksinkertaiseksi.

• Monet ulkomaalaiset rikollisryhmät ovat merkittäviä järjestäytyneesti toimivia tekijätahoja Suomessa toteutuvassa rikollisuudessa. Tällaiset muodostelmat vaikuttavat etenkin Suomeen suuntautuvassa omaisuusrikollisuudessa ja huumausaineiden salakuljetuksessa. Sarjamaisesti toteutettavaan omaisuusrikollisuuteen kuuluu sekä varkausrikollisuutta, kuten asunto- ja liikemurtoja, että petosrikollisuutta.

• Monissa EU-maissa vaikuttavien, etenkin Itä-Euroopan maista peräisin olevien rikollisryhmien toiminta on vakiintunut olennaiseksi osaksi Suomessakin toteutuvaa järjestäytynyttä rikollisuutta.

• Ammattimaisen rikollisuuden verkostoihin kuuluu myös yhä enemmän asiantuntijoita, jotka toimivat neuvonantajina ja hoitavat erityisosaamista vaativia tehtäviä.

Arvio tulevasta

• Rikoksenteon tavoitteena on jatkossakin ennen kaikkea taloudellinen hyöty ja se varmistetaan toiminnan väkivaltaisella kontrollilla. 
• Järjestäytynyt rikollisuus tekee kansainvälistä yhteistyötä moneen suuntaan, mukaan lukien Viro ja Venäjä, mutta niillä ei suinkaan enää ole sellaista johtavaa asemaa suomalaisessa järjestäytyneessä rikollisuudessa kuin 15 vuotta sitten oletettiin. Suomalaisen järjestäytyneen rikollisuuden johtaminen ulkomailta ei toteutunut, vaan se on vahvasti suomalaisten rikollisten omissa käsissä, joskin osa merkittävimmistä rikollisryhmistä on osa kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta ja suomalaisrikolliset toimivat yhteistyössä kansainvälisesti toimivien muiden rikollisten kanssa. 
• Suomeen on kotimaisten, mutta paljolti kansainvälisten tunnusten alle ryhmittyneiden rikollisten yhteistyökumppaneiksi ja yhä enemmän myös kilpailijoiksi, tullut uusia ulkomaalaistaustaisia toimijoita. Tämä näkyy kansainvälisesti toimivien ulkomaalaisten rikollisryhmien toiminnan kohdistumisena yhä enemmän Suomeen sekä huumausainerikollisuudessa että omaisuusrikollisuudessa, uusien jengiorganisaatioiden rantautumisena maahan ja maahanmuuttajien rekrytoimisella täkäläisten jengien jäsenkuntaan. Rikollispiireissä kilpailu kiristyy.

 

 

Rikollisuuden tulevaisuuskuva 2030

• Kokonaisrikollisuus vähenee, kun nuoret ikäluokat pienenevät edelleen.

• Riskinä on kuitenkin, että kaupungistumiseen liittyvä eriarvoistumiskehitys kasvattaa syrjäytyneiden nuorten määrää ja altistaa heidät sekä rikosten uhreiksi että tekijöiksi.

• Polarisoituneessa ja sosiaalisesti kuplautuneessa yhteiskunnassa rikokset,
  joiden motiivina on omien näkemysten ja oikeuksien puolustaminen, lisääntyvät.

• Alkoholi ja muut päihteet selittävät jatkossakin suurta osaa Suomen väkivallasta. Erilaisiin jännitteisiin perustuvien väkivallantekojen osuus kuitenkin kasvaa.

• Rikollisuudesta toteutetaan yhä suurempi osa tietoverkkoa hyödyntäen: joidenkin arvioiden mukaan tietoverkoissa toteutetaan rikoksia jo enemmän kuin fyysisessä maailmassa.

• Kiihtyvä teknologinen kehitys (mm. robotiikka, oppiva tekoäly) mahdollistaa
  uudenlaisia rikoksia, joissa rikoksen suorittajana tai uhrina ei ole ihminen, ja
  niitä tehdään myös virtuaalitodellisuudessa.

• Rikollisten uusia liiketoimintaideoita kiihdyttävät muun muassa kilpailu
  hupenevista luonnonvaroista (esim. vesi, ympäristö) ja globaali paine ihmisten
  kansainväliselle liikkuvuudelle (esim. ihmiset vaihdannan kohteena,
  hyväksikäyttö).

• Viranomaistoiminnan haasteena on ennakoiden tunnistaa ja torjua uusia ilmiöitä sekä samalla huolehtia perustehtävistä.

Tulevaisuustaulukko: Rikollisuus

Kokonaisrikollisuus	Väkivallan kokonaismäärä	Merkittävin selittäjä	Kyberrikollisuuden osuus
Kasvaa ja polarisoituu	Lisääntyy	Alkoholi	Kasvaa merkittävästi
Vähenee ja polarisoituu	Vähenee	Viharikokset	Kasvaa jonkin verran
Kasvaa tasaisesti		Parisuhdeväkivalta	Ei juurikaan kasva
Vähenee tasaisesti		Muu

 

Kokonaisrikollisuus

Vuonna 2030 kokonaisrikollisuuden määrä on laskenut vuoteen 2022 verrattuna. Nuoret ikäluokat ovat pienentyneet jo vuosia, joten tyypillisesti nuorten tekemien rikosten määrä on pienentynyt. Samanaikaisesti rikollisuus koskettaa korostuneemmin tiettyjä väestöryhmiä eli sosioekonomisesti heikko asema lisää riskiä olla rikoksen tekijänä sekä uhrina selvemmin kuin vuonna 2022. Vaikka kokonaisrikollisuuden määrä on vähentynyt, sen vaikutukset ovat polarisoituneet koskettamaan tiettyjä väestöryhmiä.

Polarisoitumiskehitys johtuu Suomessa 2020-luvulla jatkuneesta kaupungistumisesta ja eriarvoistumiskehityksestä kaupunkien sisällä. Työn murros, epävarmuus tulevasta ja kaupunginosien eriytyminen ovat nostaneet erityisesti nuorten syrjäytymisen isoksi ongelmaksi. Syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat ihmiset ovat muita useammin rikosten tekijöitä ja uhreja.

Väkivallan kokonaismäärä ja syyt

Vuonna 2030 väkivallan kokonaismäärä verrattuna vuoteen 2022 on laskenut. Kuten vuonna 2022, merkittävin selittäjä viranomaisten tietoon tulleista ja muista väkivallanteoista on alkoholi tai muut päihteet.

Tulevaisuudessa jännitteet eri väestöryhmien välillä selittävät yhä suurempaa osaa väkivallasta. Viranomaisten tietoon tulee yhä enemmän rasistisia väkivallantekoja ja viharikoksia, joita oikeuslaitos on jo tottunut 2020-luvun puoliväliin tultaessa käsittelemään. Viranomaiset ovat heränneet väestöryhmien välisiin yhteiskunnallisiin jännitteisiin liian myöhään, ja niiden aiheuttamat väkivaltaiset yhteenotot ovat keskeinen yhteiskunnallisen vakauden ja järjestyksen uhka.

Parisuhdeväkivalta on Suomessa edelleen merkittävä ongelma, josta puhutaan entistä enemmän. Ongelman sitkeys edellyttää viranomaisilta uudenlaisia, matalan kynnyksen palveluja ja enemmän osaamista väkivalta-, sukupuoli- ja seksuaalirikoksiin liittyen.

Tietoverkkorikollisuus

Tietoverkkorikollisuuden määrä ja merkitys on kasvanut nopeasti. Tarkkaa tietoa tietoverkkorikollisuuden määristä on vaikea saada.

Kuten aina ennenkin, edelleen rikolliset pyrkimykset tulevat kohdistumaan sinne, mistä ihmiset tavoittaa - olipa kyse tietoverkoista, virtuaalitodellisuudesta tai älykodeista. Teknologinen kehitys yhdistettynä maailman verkottuneisuuteen ja keskinäisriippuvuuteen johtaa myös
rikosvahinkojen nousuun ja rikosten suuriin kerrannaisvaikutuksiin; volyymit kasvavat,
kuten olemme jo nyt saaneet huomata. Se voi kohdistua myös yhteiskunnan
(kriittiseen) infrastruktuuriin vaikutusten volymisoituessa ennen kuulumattomalla
tavalla teknologisen kehityksen ja infran rakentamisen myötä

Viranomaistoiminnan ongelmana on rikosten hankala jäljitettävyys ja lainsäädännön puutteet rikollisten tuomitsemisessa. Tietoverkkoja ei koskaan saada täysin turvallisiksi, ja rikolliset ovat koko ajan muutaman askeleen viranomaisia edellä. Uusien ilmiöiden ennakointi ja torjunta haastaa viranomaisten käytössä olevia resursseja samanaikaisesti, kun perustehtävistä huolehtiminen pitää turvata. Verkossa tapahtuva fuusio taloudellisen ja poliittisen rikollisuuden välillä leviää laajemmalle kuin aikaisemmin.

Rikollisuus: menetelmät

Tässä raportissa liikennerikoksia ei käsitellä osana rikollisuuden osa-aluetta. Väestölähtöisessä tarkastelussa on tehty se valinta, että liikennerikosten ja -rikkomusten sijaan tarkastellaan liikenneonnettomuuksia.

Tarkasteltaessa rikollisuutta, tässä työssä on hyödynnetty kolmea keskeistä lähdekategoriaa

• Viranomaisten tietoon tullut rikollisuus, tilastot sekä kuvaileva tieto. Sisältää myös rikostorjunnan näkökulman osa-alueen ilmiöihin.

• Uhritutkimukset eli aikuisväestön rikoskokemuksia mittaavat valtakunnalliset uhritutkimukset kuvaavat sitä, kuinka suureen osaan väestöstä on kohdistunut väkivaltaa, omaisuusrikoksia ja muita rikoslajeja.

• Rikollisuustilannekuva, eli kokonaisrikollisuutta mittaavat kyselytutkimukset.

Rikostilastot ja muut viranomaislähteet kuvaavat väkivallan ja muiden rikosten yleisyyttä puutteellisesti, koska vain osa rikoksista tulee poliisin tai muiden viranomaisten tietoon. Rikoksista ilmoittaminen voi riippua muun muassa siitä, määrittävätkö ihmiset heihin kohdistuneet teot rikoksiksi ja haluavatko he, että tekijä joutuu teostaan vastuuseen.

Viranomaistilastot kuvaavat varsin luotettavasti esimerkiksi vakavaa väkivaltaa, mutta lievän väkivallan ilmitulo on sattumanvaraisempaa. Myös viranomaiskontrollin teho ja suuntautuminen sekä lainmuutokset vaikuttavat tekojen ilmituloon ja tilastoitumiseen. 

Viranomaislähteisiin liittyvien rajoitteiden vuoksi on tärkeää saada poliisi- ja tuomioistuintilastoista riippumatonta ja niitä täydentävää tietoa rikollisuudesta ja kansalaisten turvallisuudesta. Eräs keino tällaisen tiedon tuottamiseen ovat kyselymenetelmiin perustuvat tutkimukset. Niiden avulla voidaan tuottaa kontrollijärjestelmästä riippumatonta tietoa väkivallantekojen ja uhkailun yleisyydestä väestötasolla sekä saada tietoja sellaisista tekojen piirteistä, joita ei kirjata virallistilastoihin. Lisäksi kyselyissä voidaan selvittää koettua turvallisuutta, kuten sitä, miten suureksi huolenaiheeksi ihmiset kokevat väkivallan ja muun rikollisuuden elinympäristössään. 

Rikollisuustilannetta käsittelevä osuus antaa kokonaiskuvan Suomen rikollisuuden tasosta, rakenteesta ja kehityslinjoista. Tarkastelut nojaavat kahteen päälähteeseen: rekisterilähteisiin ja kyselylähteisiin. Rekisterilähteet syntyvät viranomaistoiminnan yhteydessä. Tästä syystä niihin sisältyy vain viranomaisten tietoon tullut rikollisuus, jota kutsutaan ilmirikollisuudeksi. Kyselymenetelmät kuvaavat kokonaisrikollisuutta ja sisältävät myös viranomaisilta piiloon jääneen rikollisuuden. 

Rikollisuuden määrää ja piirteitä kuvattaessa kriminologiassa sovelletaan yleisesti niin kutsuttua Sellinin periaatetta, jonka mukaan aikaisemmat viranomaiskontrollin ja rikosprosessin vaiheet tuottavat luotettavampaa tietoa rikollisuudesta kuin myöhemmät. Siten poliisitilasto kuvaa pääsääntöisesti syyttäjä- ja tuomioistuintilastoa luotettavammin rikoskäyttäytymisen määrää ja piirteitä. Vastaavasti väestölle suunnatut kyselytutkimukset kuvaavat luotettavammin kokonaisrikollisuutta kuin rekisterilähteet, koska ne sisältävät myös tapahtumat, jotka eivät ole tulleet kontrolliviranomaisten tietoon. 

Eri rikoslajien kehitys riippuu rikollisuuden todellisesta lisääntymisestä tai vähenemisestä sekä siitä, miten aktiivisesti rikosten uhriksi joutuneet ilmoittavat niistä poliisille. Poliisilta piiloon jäävien rikosten osuus on usein suurempi niin sanotuissa massarikoksissa, kun taas vakavammat rikokset tulevat herkemmin poliisin tietoon. Ilmitulleiden rikosten määrään vaikuttaa myös viranomaisten valvonnan tehokkuus ja se miten valvontaa suunnataan. 

Tilastoituun rikollisuuteen vaikuttavat lisäksi lainsäädännön muutokset ja rikosten kirjaamisessa tapahtuneet muutokset. Poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä nousi tasaisesti 1960-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun. Sen jälkeen rikosten kokonaismäärä on vakiintunut. Taloudellisen vaurastumisen myötä lisääntyneitä rikoksentekomahdollisuuksia ja kaupungistumista on pidetty etenkin omaisuusrikollisuuden lisääntymisen selittäjänä. 

Pahoinpitelyrikollisuuden kasvun katsotaan johtuneen ainakin osittain alkoholin kulutuksen samanaikaisesta kasvusta. Osa kasvusta selittyy myös rikosten tilastointiin liittyvillä seikoilla. Rikosten kokonaismäärän jyrkkä nousu 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa johtui suurelta osin maksukorttipetosten lisääntymisestä ja niiden tilastointitavasta, jota sittemmin muutettiin. 

Viime vuosikymmenien merkittävin piirre on ollut varkausrikosten miltei yhtäjaksoisen, 1960-luvulta alkaneen kasvun pysähtyminen ja rikollisuuden kääntyminen laskuun. Petosrikollisuus on sen sijaan kasvanut merkittävästi 2000-luvulla. Vahingontekorikosten määrä on viime vuodet vaihdellut vailla selvää suuntaa. Ryöstörikokset ovat vähentyneet 1980-luvun lopulta lähtien, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana taso on vakiintunut. 

 

Katsauksia 3/2015. Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2014 - Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Petri Danielsson & Venla Salmi.

Katsauksia 13/2016. Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2015 - Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Petri Danielsson & Juha Kääriäinen.

Katsauksia 23/2017. Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2016 - Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Petri Danielsson & Juha Kääriäinen.

Katsauksia 31/2018. Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteina 2017 - Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Petri Danielsson & Matti Näsi.

Rikostorjunnan tila 2018. Selvityshankkeen loppuraportti 1/2018. Poliisihalituksen julkaisusarja.

Rikollisuustilanne 2017. Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 29/2018. Toim. Hannu Niemi.

Rikollisuustilanne 2018. Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 36/2019. Toim. Petri Danielsson.

Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2017 - Kansallisen uhritutkimuksen tuloksia, Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Katsauksia 31/2018, Petri Danielsson ja Matti Näsi.

Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2018 - Kansallisen uhritutkimuksen tuloksia, Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Katsauksia 35/2019, Petri Danielsson ja Matti Näsi.

Rikoksentorjuntaneuvosto

Onko Suomi maailman turvallisin maa kaikille? Turvallisuuden toteutuminen eri sukupuolten ja väestöryhmien kannalta. KPMG 25.5.2018.

Lasten ja nuorten hyvinvointi. Kouluterveyskyselyn tuloksia 2017. Työpaperi 15/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Nina Halme, Lilli Hedman, Riikka Ikonen ja Rika Rajala.

Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013, Lapsiuhritutkimuksen tuloksia, Monica Fagerlund, Marja Peltola, Juha Kääriäinen, Noora Ellonen ja Heikki Sariola

Poliisin vuosi 2017

Suomen kansainvälistyvä harmaa talous. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2010.

Tietoverkkorikollisuuden torjuntaa koskeva selvitys. Sisäministeriön selvitys 14/2017.

Tietoverkkorikollisuus Poliisin silmin.

Harmaa talous & talousrikollisuus.