Rikollisuus

Päivitetty 01/2020

Suuri osa lainvastaisista teoista ei tule viranomaisten tietoon, vaan jää ns. piilorikollisuudeksi. Poliisin tietoon tulleiden rikosten kokonaismäärä on ollut laskussa 1990-luvun alusta lähtien, mutta se koskettaa yhä voimakkaammin tiettyjä, haavoittuvia ryhmiä, joille on kertynyt monenlaista muutakin ongelmaa. (Poliisin toimintaympäristö 2019, Rikollisuus)

Vuonna 2018 poliisin, Tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tuli 443 500 rikoslakia ja muita lakeja ja asetuksia vastaan tehtyä rikosta. Määrä kasvoi 1,2 % edellisvuodesta. Lisäksi viranomaiset kirjasivat 413 900 liikenteeseen liittyvää rikkomusta. Rikollisuuden rakenne on ajallisesti varsin vakaa. Omaisuusrikokset muodostavat rikosten kokonaismäärästä hieman alle puolet. Henkeen ja terveyteen kohdistuneita rikoksia sekä seksuaalirikoksia on noin kahdeksan prosenttia kaikista rikoksista. Valtaosan näistä muodostavat pahoinpitelyrikokset. (Laskettu Tilastokeskuksen luvuista) Rikollisuuden taso vaihtelee Suomessa jossain määrin myös alueittain ja on kytköksissä alueiden sosioekonomisiin piirteisiin. (Rikoksentorjuntaneuvosto)

Yleisesti ottaen Suomessa melko pieni joukko aktiivisia rikoksentekijöitä tekee suurimman osan rikoksista. (Rikoksentorjuntaneuvosto) Ulkomaalaistaustaiset henkilöt ovat kantaväestöä useammin sekä rikoksesta epäiltynä että joutuvat useammin rikosten uhriksi (Rikollisuustilanne 2018)

Väkivallan määrä on pysynyt pitkään suunnilleen samalla tasolla, kun otetaan huomioon sekä poliisin tietoon tullut että piiloon jäänyt rikollisuus.

Fyysistä väkivaltaa kokeneiden määrä Suomen aikuisväestöstä

Indikaattori　

2012

2015

2016

2017

2018

Väkivallan yleisyys¹

(% aikuisväestöstä)

5,9

Vakava väkivalta² (lkm)

1 874

1 563

1 592

1581

1609

¹ Vuoden aikana läimäisyn tai sitä vakavamman väkivallanteon kohteeksi joutunut (prosenttia 15–74-vuotiaasta väestöstä)
² Poliisin tietoon tulleet törkeät pahoinpitelyt (lukumäärä)

Lähde: Kansallinen rikosuhritutkimus 2015, 2016, 2017, 2018, Rikollisuustilanne 2017,2018.

Väkivalta Suomessa

Väkivallan riski vaihtelee kuitenkin hyvin voimakkaasti eri ihmisten välillä. Väkivallan tekeminen ja kokeminen on yleisintä nuorissa ikäryhmissä. (Rikollisuustilanne 2017)
Väkivaltarikollisuus ja erityisesti törkeä väkivaltarikollisuus keskittyy suhteellisen pieneen sosiaalisesti syrjäytyneiden päihteiden väärinkäyttäjien ryhmään, jossa myös riski joutua väkivallan uhriksi on moninkertainen valtaväestöön nähden. (Rikollisuustilanne 2018)
Vuonna 2018 poliisin tietoon tulleissa perusmuotoisissa ja törkeissä pahoinpitelyrikoksissa 83 prosenttia syyllisiksi epäillyistä oli miehiä. (Rikollisuustilanne 2018)
Naiset kohtaavat Suomessa lähisuhdeväkivaltaa EU-maista toiseksi eniten. Parisuhteessa olleista naisista lähes kolmannes (30 %) on kokenut nykyisen tai entisen kumppanin tekemää väkivaltaa. Suurin osa naisiin kohdistuvista henkirikoksista tapahtuu parisuhteessa. 61 % tapauksista tekijänä oli puoliso, seurustelukumppani tai entinen kumppani. (Onko Suomi maailman turvallisin maa kaikille? Turvallisuuden toteutuminen eri sukupuolten ja väestöryhmien kannalta. KPMG 2018)
Maahanmuuttajien pahoinpitelyrikollisuus kohdistuu useammin toisiin maahanmuuttajiin kuin väestöosuuden perusteella voitiin ennustaa. (Onko Suomi maailman turvallisin maa kaikille? Turvallisuuden toteutuminen eri sukupuolten ja väestöryhmien kannalta. KPMG 2018)
Pahoinpitelyrikosten määrä on ollut lievässä nousussa. Niiden selvitysprosentit ovat kuitenkin pysyneet tasaisesti hyvällä tasolla, joskin viimeisten kolmen vuoden aikana on tapahtunut selvä käänne alaspäin. Pahoinpitelyrikollisuuden kasvu johtuu ainakin osittain alkoholin kulutuksen samanaikaisesta kasvusta. (Rikostorjunnan tila 2018)
Poliisin tietoon tulleiden pahoinpitelyrikosten määrä on pysynyt viime vuosina varsin vakaana. (Rikollisuustilanne 2018)

Henkirikollisuustilastot 2014–2018

Vuosi	2014	2015	2016	2017	2018
Kuolemaan johtaneita henkirikoksia (murha, tappo, surma)	78	70	63	61	68

Murhien, tappojen ja surmien määrä kasvoi vuonna 2018 edellisvuoteen verrattuna 16 prosenttia. Niiden tilastoitu lukumäärä jäi kasvusta huolimatta selvästi alle kymmenvuotisjakson keskiarvon. (Rikollisuustilanne 2018)
Vuosina 2010–2018 henkirikosten uhreista 31 prosenttia oli naisia ja 69 prosenttia miehiä. (Rikollisuustilanne 2018)
Vuosina 2010–2017 miesten riski kuolla henkirikoksen uhrina oli 55 prosenttia ja naisten riski 47 prosenttia matalampi kuin 1990-luvulla keskimäärin. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että viime vuosina on surmattu vuosittain 75 ihmistä vähemmän kuin 1990-luvulla. (Rikollisuustilanne 2018)
Korkeimmillaan riski joutua henkirikoksen uhriksi on aikuisilla miehillä 40 ja 60 ikävuoden välillä ja aikuisilla naisilla 40 ja 50 ikävuoden välillä. (Rikollisuustilanne 2018)
Henkirikoksiin syyllistyvät ovat keskimäärin uhrejaan nuorempia. Rikollisuustaso on miehillä korkeimmillaan 20 ja 30 ikävuoden välillä ja naisilla 25 ja 50 ikävuoden välillä. Naisten osuus henkirikoksiin syyllistyneistä oli vuosina 2010–2017 11 prosenttia. (Rikollisuustilanne 2018)
Pääosa henkirikoksista on tuttavien, seurustelukumppanien tai perheenjäsenten välisiä. (Rikollisuustilanne 2018)
Kuolemaan johtaneet rikokset ovat suurelta osin syrjäytyneiden ja alkoholisoituneiden miesten keskinäistä väkivaltaa, joihin liittyy alkoholi. (Rikollisuustilanne 2018)
Pääosa henkirikoksiin syyllistyvistä tekee tekonsa alkoholin vaikutuksen alaisena ja rikokset tehdään usein alkoholin nauttimistilanteissa. Henkirikollisuuden tason ja alkoholin kulutuksen välillä on tällä hetkellä selvä tilastollinen yhteys myös alueellisesti. Keskimäärin henkirikollisuuden taso on maakunnassa sitä korkeampi, mitä korkeampi on alkoholin kulutus (Rikollisuustilanne 2018)
Vuosina 2015–2017 Suomen henkirikoskuolleisuus oli vain viidenneksen korkeampi kuin Ruotsissa ja 15 prosenttia korkeampi kuin Tanskassa. Islannissa ja Norjassa henkirikollisuuden taso on matalampi kuin Suomessa tai Ruotsissa ja Tanskassa. Myös Baltian maissa rikollisuustaso on normalisoitumassa 1990-luvun väkivalta-aallon jälkeen. Virossa henkirikoskuolleisuus on Baltian maiden matalin, mutta edelleen kaksinkertainen Suomeen verrattuna. (Rikollisuustilanne 2018)

Raiskausrikosten määrä Suomessa

Poliisin tietoon tulleet raiskausrikokset vuosina 20010-2019

	2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019
Määrä	823	1040	1039	978	1025	1054	1167	1262	1400	1471

Poliisin tietoon tulleiden raiskausten määrä on kasvanut tarkastelujaksolla 2010–2019 lähes kaksinkertaiseksi, mutta kokonaisrikollisuutta mittaavien uhritutkimusten perusteella raiskausrikosten määrä on pysynyt melko vakaana. Tilastoidun rikollisuuden kasvu heijastaakin pitkälti muita tekijöitä kuin väestön kokemaa seksuaalista väkivaltaa. Tärkeitä tekijöitä lienevät ainakin ilmoitusalttius sekä poliisin tutkintatoiminnan tehostuminen. (Rikollisuustilanne 2018)
Törkeiden raiskausten määrä on kasvanut tuntuvasti vuosina 2015–2018 verrattuna aikaisempiin vuosiin. Törkeiden tapausten osuus oli 11–12 prosenttia kaikista raiskauksista vuosina 2015–2018, kun se oli 3–5 prosenttia vuosina 2010–2014. Kasvu liittynee ainakin osin lakimuutokseen, jonka mukaan alle 18-vuotiaaseen uhriin kohdistuneita tekoja pidetään törkeinä, jos niitä myös kokonaisuutena arvostellen voidaan pitää törkeinä. (Rikollisuustilanne 2018)
Lähes kaikki poliisin tietoon tulleiden raiskausten uhrit ovat naisia, yleensä nuoria. (Rikollisuustilanne 2017)
Raiskausten tekijöistä 99, 6 % on miehiä (Rikollisuustilanne 2018)
Sekä tekijöistä että uhreista vähintään kolmannes oli teon aikana alkoholin vaikutuksen alaisena. (Rikollisuustilanne 2018)
Noin 25–30 prosenttia raiskausrikokseen syyllistyneistä oli ulkomaan kansalaisia. (Rikollisuustilanne 2018)

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö

Poliisin tietoon tulleet lasten seksuaaliset hyväksikäytöt

	2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019
Määrä	1103	1697	1577	1668	1420	1242	1245	1188	1410	1837

Poliisin tietoon tulleiden lasten seksuaalisten hyväksikäyttöjen määrä on kasvanut voimakkaasti viimeisen 10 vuoden aikana. Vuosina 2011–2013 rikosten määrä nousi huomattavasti edellisistä vuosista. Nousun taustalla ovat ainakin osittain vuosia sitten tapahtuneista perheensisäisistä tai muista hyväksikäyttösarjoista tehdyt ilmoitukset, ilmoitusalttiuden kasvu sekä viranomaisseurannan tehostuminen. (Rikollisuustilanne 2017)
Hyväksikäytön uhreista selvä enemmistö on tyttöjä. (Rikollisuustilanne 2017)
Lasten seksuaalisen hyväksikäytön määrä on kuitenkin koululaiskyselyjen perusteella viimeisen noin 25–30 vuoden aikana kokonaisuudessaan vähentynyt. (Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013)
Uhritutkimusten mukaan valtaosa hyväksikäytöstä koetaan 13–16-vuotiaana, ja tekijä on joku muu kuin perheenjäsen. (Rikollisuustilanne 2017)
Seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kokemukset ovat yleisempiä nuorilla, joilla on toimintarajoitteita, jotka ovat ulkomaista syntyperää tai asuvat sijoitettuna. (Kouluterveyskysely 2017)

Lähde: Kouluterveyskysely 2019, THL.

Omaisuusrikollisuus

Omaisuusrikosten laskeva kehityssuunta on ollut merkittävää, noin 100 000 ilmoitettua tekoa vähemmän nyt kuin vuonna 2000. Ei kuitenkaan ole selvää, onko syynä pelkästään rikosten todellinen väheneminen vai myös ilmoitusherkkyyden väheneminen. (Rikostorjunnan tila 2018)
Omaisuusrikoksiin kuuluvien petosrikosten ja etenkin maksuvälinepetosten määrä putosi vuonna 2017 muun muassa kirjauskäytännön muutosten vuoksi, mutta on jälleen vuosina 2018 ja 2019 kasvusuunnassa. Etenkin kansainvälisesti toteutettavasta petosrikollisuudesta koituu suuria vahinkoja. (Poliisin tulostietojärjestelmä Polstat ja KRP)
Vuonna 2018 varkausrikoksiin syylliseksi epäillyistä henkilöistä 14 prosenttia oli muun maan kuin Suomen kansalaisia, mutta törkeissä varkauksissa osuus oli 44 prosenttia. (Rikollisuustilanne 2018)
Kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan varkausrikosten kohteeksi joutumisessa ei vuonna 2018 ollut olennaisia ikäryhmittäisiä tai sukupuolittaisia eroja.

Arvio tulevasta

Perinteisistä rikoksista toteutetaan yhä suurempi osa tietoverkkoa hyödyntäen: joidenkin arvioiden mukaan tietoverkoissa toteutetaan rikoksia jo enemmän kuin fyysisessä maailmassa. (Rikostorjunnan tila 2018)
Tietoverkon rooli rikollisen toiminnan kasvualustana näkyy merkittävästi petos- ja huumerikollisuudessa. (Rikostorjunnan tila 2018)

Talousrikollisuus

Pimeän työvoiman määrä on ollut Suomessa useiden eri viranomaisten havaintojen perusteella kasvussa viimeisen kahden vuoden aikana. Eduskunnan teettämässä tutkimuksessa harmaan talouden määräksi arvioitiin 10–14 miljardia euroa, mikä vastaa 5,5–7,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tästä seuraa noin 4–6 miljardin euron vuosittaisia verojen ja maksujen menetyksiä. (Vero.fi, Suomen kansainvälistyvä harmaa talous, eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2010)

Arvio tulevasta

Pimeän työn kasvuun vaikuttavat useat syyt, muun muassa ulkomaisen työvoiman vapaa liikkuvuus EU:n alueella, turvapaikanhakijoiden määrän lisääntyminen ja siitä seurannut laittomasti maassa olevien "paperittomien" henkilöiden määrän kasvu. Pimeän työvoiman ilmiö koskettaa erityisesti työvoimavaltaisia toimialoja, joita ovat muun muassa rakennus-, ravintola- ja siivoustoimiala sekä työvoiman vuokraus. (Vero.fi, Suomen kansainvälistyvä harmaa talous, eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2010)
Ulkomaista työvoimaa on tullut Suomeen viime aikoina erityisesti Baltian maista, mutta yhä enemmän myös Ukrainasta ja muista entiseen Neuvostoliittoon kuuluneista maista. (Vero.fi, Suomen kansainvälistyvä harmaa talous, eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2010)
Pimeän työvoiman käyttöön liittyy usein ammattimaisia piirteitä, kuten työntekijöiden värväys ulkomailta. Mukana voi olla myös järjestäytynyttä rikollisuutta tai korruptiota. (Vero.fi, Suomen kansainvälistyvä harmaa talous, eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2010)

Rikokset ja häiriöt tietoverkkoja kohtaan

Ilmoitettu (kpl)	2010	2014	2015	2016	2017	2018	2019
Salassapitorikos	29	40	48	41	53	67	50
Tietoliikenteen häirintä	25	57	85	67	62	34	40
Henkilörekisteririkos	36	488	122	105	96	83	25
Viestintäsalaisuuden loukkaus	295	297	298	414	364	331	243
Tietomurto	292	339	347	409	411	509	747

Lähde: Poliisin tulostietojärjestelmä 4.12.2019

Tietoverkkorikoksesta ei ole vakiintunutta määritelmää. Poliisissa tietoverkkorikokset (nykyisin käytetään myös termiä kyberrikos) on perinteisesti jaettu tietoverkkoympäristöön kohdistuviin rikoksiin eli ns. puhtaisiin tietoverkkorikoksiin ja tietoverkkoympäristöä hyväksi käyttäen tehtyihin rikoksiin. (Tietoverkkorikollisuuden torjuntaa koskeva selvitys, sisäministeriön julkaisu 14/2017).
Kyberrikollisuus on vahvasti piilorikollisuutta, jossa uhrit ovat usein pitkään epätietoisia meneillään olevasta rikoksesta ja saadessaan tiedon tekevät asiasta harvoin rikosilmoituksia poliisille. Tästä syystä poliisin käsitys rikostilanteesta on erittäin puutteellinen. (Rikostorjunnan tila 2018)
Tietotekniikkaan kohdistuvista rikoksista on hyvin niukasti kokonaisrikollisuuslähteisiin perustuvaa tietoa. Teot kohdistuvat infrastruktuuriin sekä sähköisiin järjestelmiin tai ohjelmiin. Näin ollen ne kohdistuvat yleisesti ottaen joko yksityisiin yrityksiin ja/tai valtiohallintoon. Toisaalta erilaisten haittaohjelmien lähettäminen, useimmiten roskapostin kautta, kohdistuu monesti myös yksityisiin henkilöihin.
Tietoverkkorikollisuus on voimakkaasti kansainvälistä rikollisuutta, mutta myös suomalaiset ovat edustettuina tietoverkkorikoksista epäiltyjen joukossa. (KRP, Kyberrikostorjuntakeskus)
Tietoverkkorikollisuudesta tulee koko ajan yhä ammattimaisempaa ja järjestäytyneempää. (KRP, Kyberrikostorjuntakeskus)

Arvio tulevasta

Europolin uhka-arvioiden mukaan tietoverkkohyökkäysten painopiste siirtyneekin mobiililaitteisiin, sillä ne sopivat hyvin haittakoodien levittämiseen ja toimivat väylänä kiinteisiin laitteisiin. (Tietoverkkorikollisuuden torjuntaa koskeva selvitys, sisäministeriön julkaisu 14/2017).

Huumausainerikollisuus

Huumausainerikosten kokonaismäärä jatkoi kasvuaan viidettä vuotta peräkkäin. Huumausainerikoksia kirjattiin yli kahdeksan prosenttia edellisvuotta enemmän. Tietoon tulleiden törkeiden huumausainerikosten määrä nousi lähes kymmenen prosenttia, mutta käyttörikosten määrä nousi lähes 13 %. (Rikostorjunnan tila 2018)
Kirjattujen huumausainerikosten määrän kasvu ei kerro suoraan huumausainerikollisuuden kasvusta, sillä huumausainerikokset ovat rikoksia, joissa ei ole asianomistajaa. Tältäkin osin toimintaympäristö on muuttunut viime vuosina haasteellisemmaksi muun muassa siksi, että huumausaineita välitetään entistä enemmän internetin anonyymipalveluissa. (Rikostorjunnan tila 2018)
Ilmitulleet huumausainerikokset kuitenkin indikoivat huumeiden käytön lisääntymistä, kuten huumaavista aineista päihtyneiden rattijuoppojen määrä (40%). Tätä johtopäätöstä tukevat myös esimerkiksi huumeiden käyttöön liittyvä kyselytutkimus sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietyissä kaupungeissa tekemät jätevesitutkimukset. (Rikostorjunnan tila 2018)
Syrjäytymisen lisääntyminen voi ennakoida kysynnän kasvua päihdemarkkinoilla ja väkivaltaista käyttäytymistä. Taantuvien alueiden ja huono-osaisiksi eriytyvien lähiöiden monille asukkaille laiton toiminta voi näyttäytyä helpolta mahdollisuudelta parantaa omaa elintasoa. Huono-osaisten yksinäisyys ja työttömyys tekee heidät halukkaiksi sekä laittomaan toimintaan liittyviin "työtarjouksiin" että altistaa heitä nopeita voittoja lupaaville huijauksille. Vaikka kaupunkikeskuksissa poliisitoimenpiteiden lukumäärät ovat suuria, rikollisuuden kasvualustaa muodostuu väestömäärään suhteutettuna ennen kaikkea kaupunkien laita-alueilla ja ulkopuolella. (Rikostorjunnan tila 2018)

Arvio tulevasta

Tietoverkon rooli rikollisen toiminnan kasvualustana näkyy merkittävästi petos- ja huumerikollisuudessa. (Rikostorjunnan tila 2018)
Huumausainerikosten kokonaismäärä on yhä kasvussa ja huumeiden käytön kasvu näkyy myös jätevesistä tehtävästä seurannasta: etenkin amfetamiinien käyttö on kasvanut viimeksi kuluneen vuoden aikana. Myös kokaiinin yleistyminen näkyy jätevesitutkimuksissa. Sen sijaan kannabiksen "kotikasvatus" on menettänyt asemaansa huumausainerikollisuudessa 2010-luvun alkupuolen huippuvuosista. Sekä marihuanan että hasiksen salakuljetusta on viimeksi kuluneen vuoden aikana havaittu aiempaa hieman yleisemmin. (Rikostorjunnan tila 2018)
Törkeiden huumausainerikosten määrä vaihtelee vuosittain tutkintatilanteen mukaan. Ulkomaalaistaustaisten tekijöiden roolit rikollisuudessa kehittyvät samalla, kun heidän määränsä kasvaa ja heidän kontaktinsa Suomessa ja ulkomailla vakiintuvat. (Rikostorjunnan tila 2018)

Ihmiskauppa

Poliisin tietoon tulleet ihmiskaupparikokset 2009–2018

	2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019
Ihmiskauppa	11	17	18	15	16	21	65	67	77	70
Törkeä ihmiskauppa	1	4	4	1	3	6	4	3	3	9
Yhteensä	12	21	22	16	19	27	69	70	80	79

Lähde: Poliisi.

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän uusien asiakkaiden määrä ja uhriksi joutumisen paikka 2009–2018

	2009	2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018
Suomessa	..	..	..	..	..	17	33	43	50	52
Ulkomailla	..	..	..	..	.	32	19	87	77	111
Yhteensä	19	45	51	48	56	50	52	130	127	163

Lähde: Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä

Arvio tulevasta

Ihmiskauppa ja sen kaltaiset rikokset yleistyvät todennäköisesti tulevaisuudessa. Tämä on seurausta siitä, että Euroopassa oleskelee laittomasti yhä enemmän turvattomassa asemassa ja elannon tarpeessa olevaa väkeä. Laittomasti maassa oleskelevien rikokset ovat harvoin kovinkaan vakavia: yleensä kyse on elämisen rahoittamiseksi tehtävästä "subsistenssirikollisuudesta". Nämä henkilöt ovat myös alihintaista työvoimaa ja jo maassa asuvien hyödynnettävissä. Rikollista toimintaa ohjaavat henkilöt ja hyödyntämisestä merkittävää etua saavat henkilöt oleskelevat tyypillisesti maassa laillisesti. (Rikostorjunnan tila 2018)

Laiton maahantulo

	2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019
Laittoman maahantulon järjestäminen (kpl)	60	58	66	90	102	201	230	38	60	66
Törkeä laittoman maahantulon järjestäminen	16	14	6	16	19	52	68	17	22	22
Valtionrajarikos	180	193	154	250	222	335	122	149	160	178

Lähde: Rajavartiolaitos.

Arvio tulevasta

Laittomasti maassa olevien ihmisten määrän kasvu tuottaa käyttövoimaa muulle laittomalle toiminnalle ja siinä tapahtuvalle hyväksikäytölle. Siksi etenkin viranomaisilta piilotteleviin, maasta toiseen kierteleviin, pimeästi työskenteleviin ja rikoksia tekeviin ihmisiin on syytä kiinnittää huomiota. Turvapaikkainstrumentin väärinkäyttö rikollisuuden harjoittamiseksi on tyypillinen toimintatapa monille järjestäytyneille rikollisryhmille. (Rikostorjunnan tila 2018)

Järjestäytynyt rikollisuus

Suomessa toimii poliisin arvion mukaan kaikkiaan noin 90 järjestäytynyttä rikollisryhmää, joissa on vähintään noin 900–1000 jäsentä. Valtaosa ryhmistä on tunnuksellisten rikollisjengien osastoja. Tunnuksellisista jengeistä suurin osa on moottoripyöräjengejä.
2010-luvulla jengiosastojen määrä on kasvanut lähes kaksinkertaiseksi.
Monet ulkomaalaiset rikollisryhmät ovat merkittäviä järjestäytyneesti toimivia tekijätahoja Suomessa toteutuvassa rikollisuudessa. Tällaiset muodostelmat vaikuttavat etenkin Suomeen suuntautuvassa omaisuusrikollisuudessa ja huumausaineiden salakuljetuksessa. Sarjamaisesti toteutettavaan omaisuusrikollisuuteen kuuluu sekä varkausrikollisuutta, kuten asunto- ja liikemurtoja, että petosrikollisuutta.
Monissa EU-maissa vaikuttavien, etenkin Itä-Euroopan maista peräisin olevien rikollisryhmien toiminta on vakiintunut olennaiseksi osaksi Suomessakin toteutuvaa järjestäytynyttä rikollisuutta.
Ammattimaisen rikollisuuden verkostoihin kuuluu myös yhä enemmän asiantuntijoita, jotka toimivat neuvonantajina ja hoitavat erityisosaamista vaativia tehtäviä.

Arvio tulevasta

Rikoksenteon tavoitteena on ennen kaikkea taloudellinen hyöty ja se varmistetaan toiminnan väkivaltaisella kontrollilla. (Rikostorjunnan tila 2018)
Järjestäytynyt rikollisuus tekee kansainvälistä yhteistyötä moneen suuntaan, mukaan lukien Viro ja Venäjä, mutta niillä ei suinkaan enää ole sellaista johtavaa asemaa suomalaisessa järjestäytyneessä rikollisuudessa kuin 15 vuotta sitten oletettiin. Suomalaisen järjestäytyneen rikollisuuden johtaminen ulkomailta ei toteutunut, vaan se on vahvasti suomalaisten rikollisten omissa käsissä, joskin osa merkittävimmistä rikollisryhmistä on osa kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta ja suomalaisrikolliset toimivat yhteistyössä kansainvälisesti toimivien muiden rikollisten kanssa. (Rikostorjunnan tila 2018)
Suomeen on kotimaisten, mutta paljolti kansainvälisten tunnusten alle ryhmittyneiden rikollisten yhteistyökumppaneiksi ja yhä enemmän myös kilpailijoiksi, tullut uusia ulkomaalaistaustaisia toimijoita. Tämä näkyy kansainvälisesti toimivien ulkomaalaisten rikollisryhmien toiminnan kohdistumisena yhä enemmän Suomeen sekä huumausainerikollisuudessa että omaisuusrikollisuudessa, uusien jengiorganisaatioiden rantautumisena maahan ja maahanmuuttajien rekrytoimisella täkäläisten jengien jäsenkuntaan. Rikollispiireissä kilpailu kiristyy.

Rikollisuuden tulevaisuuskuva 2025

Kokonaisrikollisuus vähenee, kun nuoret ikäluokat pienenevät edelleen.
Riskinä on kuitenkin, että kaupungistumiseen liittyvä eriarvoistumiskehitys kasvattaa syrjäytyneiden nuorten määrää ja altistaa heidät sekä rikosten uhreiksi että tekijöiksi.
Alkoholi ja muut päihteet selittävät jatkossakin suurta osaa Suomen väkivallasta. Erilaisiin jännitteisiin perustuvien väkivallantekojen osuus kuitenkin kasvaa.
Rikollisuudesta toteutetaan yhä suurempi osa tietoverkkoa hyödyntäen: joidenkin arvioiden mukaan tietoverkoissa toteutetaan rikoksia jo enemmän kuin fyysisessä maailmassa.
Viranomaistoiminnan haasteena on ennakoiden tunnistaa ja torjua uusia ilmiöitä sekä samalla huolehtia perustehtävistä.

Tulevaisuustaulukko: Rikollisuus

Kokonaisrikollisuus	Väkivallan kokonaismäärä	Merkittävin selittäjä	Kyberrikollisuuden osuus
Kasvaa ja polarisoituu	Lisääntyy	Alkoholi	Kasvaa merkittävästi
Vähenee ja polarisoituu	Vähenee	Viharikokset	Kasvaa jonkin verran
Kasvaa tasaisesti		Parisuhdeväkivalta	Ei juurikaan kasva
Vähenee tasaisesti		Muu

Kokonaisrikollisuus

Vuonna 2025 kokonaisrikollisuuden määrä on laskenut vuoteen 2019 verrattuna. Nuoret ikäluokat ovat pienentyneet jo vuosia, joten tyypillisesti nuorten tekemien rikosten määrä on pienentynyt. Samanaikaisesti rikollisuus koskettaa korostuneemmin tiettyjä väestöryhmiä eli sosioekonomisesti heikko asema lisää riskiä olla rikoksen tekijänä sekä uhrina selvemmin kuin vuonna 2019. Vaikka kokonaisrikollisuuden määrä on vähentynyt, sen vaikutukset ovat polarisoituneet koskettamaan tiettyjä väestöryhmiä.

Polarisoitumiskehitys johtuu Suomessa 2020-luvulla jatkuneesta kaupungistumisesta ja eriarvoistumiskehityksestä kaupunkien sisällä. Työn murros, epävarmuus tulevasta ja kaupunginosien eriytyminen ovat nostaneet erityisesti nuorten syrjäytymisen isoksi ongelmaksi. Syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat ihmiset ovat muita useammin rikosten tekijöitä ja uhreja.

Väkivallan kokonaismäärä ja syyt

Vuonna 2025 väkivallan kokonaismäärä verrattuna vuoteen 2019 on laskenut. Kuten vuonna 2019, merkittävin selittäjä viranomaisten tietoon tulleista ja muista väkivallanteoista on alkoholi tai muut päihteet.

Tulevaisuudessa jännitteet eri väestöryhmien välillä selittävät yhä suurempaa osaa väkivallasta. Viranomaisten tietoon tulee yhä enemmän rasistisia väkivallantekoja ja viharikoksia, joita oikeuslaitos on jo tottunut 2020-luvun puoliväliin tultaessa käsittelemään. Viranomaiset ovat heränneet väestöryhmien välisiin yhteiskunnallisiin jännitteisiin liian myöhään, ja niiden aiheuttamat väkivaltaiset yhteenotot ovat keskeinen yhteiskunnallisen vakauden ja järjestyksen uhka.

Parisuhdeväkivalta on Suomessa edelleen merkittävä ongelma, josta puhutaan entistä enemmän. Ongelman sitkeys edellyttää viranomaisilta uudenlaisia, matalan kynnyksen palveluja ja enemmän osaamista väkivalta-, sukupuoli- ja seksuaalirikoksiin liittyen.

Tietoverkkorikollisuus

Tietoverkkorikollisuuden määrä ja merkitys on kasvanut nopeasti. Tarkkaa tietoa tietoverkkorikollisuuden määristä on vaikea saada, mutta joidenkin arvioiden mukaan yli puolet rikoksista tehdään tietoverkoissa.

Viranomaistoiminnan ongelmana on rikosten hankala jäljitettävyys ja lainsäädännön puutteet rikollisten tuomitsemisessa. Tietoverkkoja ei koskaan saada täysin turvallisiksi, ja rikolliset ovat koko ajan muutaman askeleen viranomaisia edellä. Uusien ilmiöiden ennakointi ja torjunta haastaa viranomaisten käytössä olevia resursseja samanaikaisesti, kun perustehtävistä huolehtiminen pitää turvata. Verkossa tapahtuva fuusio taloudellisen ja poliittisen rikollisuuden välillä leviää laajemmalle kuin aikaisemmin.

Rikollisuus: menetelmät

Rattijuopumuksia onkaikista ilmitulleista rikoksista neljä prosenttia. Muut rikoslakiin perustuvat liikennerikokset muodostavat rikosten kokonaismäärästä huomattavan osan, noin viidenneksen (20 %). Muita mainittavia rikosryhmiä ovat huumausainerikokset (6 %), rikokset oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan (3 %), yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamiset (2 %) sekä aserikokset (2 %). (Rikollisuustilanne 2017)

Tässä raportissa liikennerikoksia ei käsitellä osana rikollisuuden osa-aluetta. Väestölähtöisessä tarkastelussa on tehty se valinta, että liikennerikosten ja -rikkomusten sijaan tarkastellaan liikenneonnettomuuksia.

Tarkasteltaessa rikollisuutta, tässä työssä on hyödynnetty kolmea keskeistä lähdekategoriaa

Viranomaisten tietoon tullut rikollisuus, tilastot sekä kuvaileva tieto. Sisältää myös rikostorjunnan näkökulman osa-alueen ilmiöihin.
Uhritutkimukset eli aikuisväestön rikoskokemuksia mittaavat valtakunnalliset uhritutkimukset kuvaavat sitä, kuinka suureen osaan väestöstä on kohdistunut väkivaltaa, omaisuusrikoksia ja muita rikoslajeja.
Rikollisuustilannekuva, eli kokonaisrikollisuutta mittaavat kyselytutkimukset.

Rikostilastot ja muut viranomaislähteet kuvaavat väkivallan ja muiden rikosten yleisyyttä puutteellisesti, koska vain osa rikoksista tulee poliisin tai muiden viranomaisten tietoon. Rikoksista ilmoittaminen voi riippua muun muassa siitä, määrittävätkö ihmiset heihin kohdistuneet teot rikoksiksi ja haluavatko he, että tekijä joutuu teostaan vastuuseen.

Viranomaistilastot kuvaavat varsin luotettavasti esimerkiksi vakavaa väkivaltaa, mutta lievän väkivallan ilmitulo on sattumanvaraisempaa. Myös viranomaiskontrollin teho ja suuntautuminen sekä lainmuutokset vaikuttavat tekojen ilmituloon ja tilastoitumiseen. (Kansallinen rikosuhritutkimus 2017)

Viranomaislähteisiin liittyvien rajoitteiden vuoksi on tärkeää saada poliisi- ja tuomioistuintilastoista riippumatonta ja niitä täydentävää tietoa rikollisuudesta ja kansalaisten turvallisuudesta. Eräs keino tällaisen tiedon tuottamiseen ovat kyselymenetelmiin perustuvat tutkimukset. Niiden avulla voidaan tuottaa kontrollijärjestelmästä riippumatonta tietoa väkivallantekojen ja uhkailun yleisyydestä väestötasolla sekä saada tietoja sellaisista tekojen piirteistä, joita ei kirjata virallistilastoihin. Lisäksi kyselyissä voidaan selvittää koettua turvallisuutta, kuten sitä, miten suureksi huolenaiheeksi ihmiset kokevat väkivallan ja muun rikollisuuden elinympäristössään. (Kansallinen rikosuhritutkimus 2015)

Rikollisuustilannetta käsittelevä osuus antaa kokonaiskuvan Suomen rikollisuuden tasosta, rakenteesta ja kehityslinjoista. Tarkastelut nojaavat kahteen päälähteeseen: rekisterilähteisiin ja kyselylähteisiin. Rekisterilähteet syntyvät viranomaistoiminnan yhteydessä. Tästä syystä niihin sisältyy vain viranomaisten tietoon tullut rikollisuus, jota kutsutaan ilmirikollisuudeksi. Kyselymenetelmät kuvaavat kokonaisrikollisuutta ja sisältävät myös viranomaisilta piiloon jääneen rikollisuuden. (Rikollisuustilanne 2017)

Rikollisuuden määrää ja piirteitä kuvattaessa kriminologiassa sovelletaan yleisesti niin kutsuttua Sellinin periaatetta, jonka mukaan aikaisemmat viranomaiskontrollin ja rikosprosessin vaiheet tuottavat luotettavampaa tietoa rikollisuudesta kuin myöhemmät. Siten poliisitilasto kuvaa pääsääntöisesti syyttäjä- ja tuomioistuintilastoa luotettavammin rikoskäyttäytymisen määrää ja piirteitä. Vastaavasti väestölle suunnatut kyselytutkimukset kuvaavat luotettavammin kokonaisrikollisuutta kuin rekisterilähteet, koska ne sisältävät myös tapahtumat, jotka eivät ole tulleet kontrolliviranomaisten tietoon. (Rikollisuustilanne 2016)

Eri rikoslajien kehitys riippuu rikollisuuden todellisesta lisääntymisestä tai vähenemisestä sekä siitä, miten aktiivisesti rikosten uhriksi joutuneet ilmoittavat niistä poliisille. Poliisilta piiloon jäävien rikosten osuus on usein suurempi niin sanotuissa massarikoksissa, kun taas vakavammat rikokset tulevat herkemmin poliisin tietoon. Ilmitulleiden rikosten määrään vaikuttaa myös viranomaisten valvonnan tehokkuus ja se miten valvontaa suunnataan. (Rikollisuustilanne 2017)

Tilastoituun rikollisuuteen vaikuttavat lisäksi lainsäädännön muutokset ja rikosten kirjaamisessa tapahtuneet muutokset. Poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä nousi tasaisesti 1960-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun. Sen jälkeen rikosten kokonaismäärä on vakiintunut. Taloudellisen vaurastumisen myötä lisääntyneitä rikoksentekomahdollisuuksia ja kaupungistumista on pidetty etenkin omaisuusrikollisuuden lisääntymisen selittäjänä. (Rikollisuustilanne 2017)

Pahoinpitelyrikollisuuden kasvun katsotaan johtuneen ainakin osittain alkoholin kulutuksen samanaikaisesta kasvusta. Osa kasvusta selittyy myös rikosten tilastointiin liittyvillä seikoilla. Rikosten kokonaismäärän jyrkkä nousu 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa johtui suurelta osin maksukorttipetosten lisääntymisestä ja niiden tilastointitavasta, jota sittemmin muutettiin. (Rikollisuustilanne 2017)

Viime vuosikymmenien merkittävin piirre on ollut varkausrikosten miltei yhtäjaksoisen, 1960-luvulta alkaneen kasvun pysähtyminen ja rikollisuuden kääntyminen laskuun. Petosrikollisuus on sen sijaan kasvanut merkittävästi 2000-luvulla. Vahingontekorikosten määrä on viime vuodet vaihdellut vailla selvää suuntaa. Ryöstörikokset ovat vähentyneet 1980-luvun lopulta lähtien, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana taso on vakiintunut. (Rikollisuustilanne 2017)

Rikokset Suomessa

Pahoinpitelyrikosten määrällinen kasvu on jatkunut pitkään. Viime vuosina on ollut merkkejä kasvun tasaantumisesta. Vuonna 2011 poliisin kirjaamat pahoinpitelyt lisääntyivät huomattavan paljon, mutta niiden määrä on sittemmin laskenut. Henkirikollisuus on ollut viime vuosina vähenemään päin. Rattijuopumusrikollisuuden kehityksessä on erilaisia vaiheita. Rattijuopumuksia tilastoitiin eniten 1990-luvun alkuvuosina, jonka jälkeen rikosluvut kääntyivät selvään laskuun. Rattijuopumukset lisääntyivät uudelleen 2000-luvulla, mutta eivät aikaisemmalle tasolle. Päihtyneenä ajaneiden määrä on laskenut edellisen kymmenen vuoden ajan. (Rikollisuustilanne 2017)

Poliisin tietoon tulleet rikokset väestön 100 000 asukasta kohti

	2008	2010	2012	2014	2016	2017
Tappo, murha, surma (pl. yritykset)	2,5	2,0	1,6	1,8	1,4	1,3
Ryöstörikokset	32	28	30	31	30	30
Pahoinpitelyrikokset	653	615	704	602	613	608
Varkausrikokset (ei sis moottoriajoneuvon anastamista)	2719	2731	2557	2616	2388	2275
Vahingonteko	1062	915	818	777	639	607
Kavallus- ja petosrikokset (ei sis veropetoksia)	433	439	561	628	783	602
Rattijuopumus	485	393	353	322	315	321