Konfliktien sovittelu ja ennaltaehkäisy edistävät arjen turvallisuutta

Elokuun hyvä käytäntö: Forssan malli väestöryhmien välisen konfliktin sovittelusta ja työkalupakki jännitteiden, vastakkainasettelujen ja konfliktien hallintaan

Sisäministeriö julkaisi tammikuussa 2019 Turvallisuutta kaikkialla − paikallisen ja alueellisen turvallisuussuunnittelun kansalliset linjaukset, joiden tavoitteena on edistää ja tukea alue- ja paikallistason turvallisuusyhteistyötä. Tehdäkseen arjen turvallisuuden tekijöitä ja käytäntöjä näkyväksi sisäministeriö käynnisti loppuvuonna 2019 arjen turvallisuuden hyvien käytäntöjen haun, joka on edelleen auki. Pääpaino haussa on turvallisuuden tunnetta edistävillä sekä rikoksia ja onnettomuuksia ehkäisevillä käytännöillä, joiden toteuttaminen edellyttää eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja jotka ovat monistettavissa käyttöön muuallakin. Ensimmäisellä hakukierroksella paljastui yhteensä 17 hyvää arjen turvallisuuden käytäntöä ja neljä opasta, jotka löytyvät Tuovi-portaalista. 

Arjen turvallisuuden hyväksi käytännöksi valittiin kaksi toimivuutensa osoittanutta paikallisen sovittelun ja konfliktinehkäisyn käytäntöä, joiden avulla voidaan ennaltaehkäistä syntymässä olevia vastakkainasetteluja ja ratkaista jo syntyneitä konflikteja.

Forssan malli väestöryhmien välisen konfliktin sovittelusta (http://www.depolarize.fi/forssan-malli/) syntyi, kun vuoden 2015 poikkeuksellisesta turvapaikanhakijatilanteesta alkunsa saanut ja jo jonkin aikaa kytenyt tilanne kärjistyi Forssassa syksyllä 2016 joukkotappeluiksi paikallisten nuorten sekä vastaanottokeskusten asukkaiden välillä. Tapahtumat vaikuttivat merkittävästi kaupungin ilmapiiriin ja heikensivät ihmisten turvallisuuden tunnetta. Forssan kaupunki loi hyvän käytännön väestöryhmien väliseen konfliktiin puuttumiseksi perustamalla moniammatillisen verkostotiimin ja käynnistämällä yhteisösovittelun, joka mahdollisti vuoropuhelun konfliktin osapuolten välillä. Onnistuneiden toimenpiteiden ansiosta tilanne saatiin rauhoitettua vuoteen 2017 mennessä. 

Yksi Forssan mallin toteuttajista ja konfliktissa sovittelijana toiminut Miriam Attias, miksi Forssan malli onnistui tilanteen rauhoittamisessa?

Miriam Attias on yksi Forssan mallin toteuttajista ja konfliktien sovittelijoista. Kuva: Anne Kolehmainen.

-    Ensinnäkin, puitteet ja rakenteet mahdollistivat sovittelijoiden työn. Forssan kaupunki loi yhteistyörakenteen, jossa oli mukana keskeiset, tilannetta eri paikoissa havainnoivat toimijat ja tämä mahdollisti niiden tavoittamisen ja kuuntelemisen, joiden jokapäiväiseen elämään tilanne vaikutti eli joita tilanne siis koski henkilökohtaisesti. Sovittelijaparini Hanna Vuorisen kanssa kysyimme kaikilta, keitä muita meidän kannattaisi vielä kuulla ja kuuntelimme kaikkia halukkaita. Tämä vei etenkin alkuun aikaa. Aikaa vievän työn mahdollisti tuolloin käynnissä olleen Oikeusministeriön Trust-hankkeen tuki ja resurssit.  Toiseksi, tarvitaan osaamista ja pelisilmää laajemman vastakkainasettelun purkamiseksi. Kun ihmiset ryhmäytyvät identiteettiensä taakse, heillä on siihen joku syy. Maaperä on altis polarisaatiolle, jos ”tavalliset” ihmiset eivät koe tulevansa kuulluksi. Polarisaation mekanismi toimii niin, että mitä enemmän identiteeteistä puhutaan, sitä enemmän vastakkainasettelut vahvistuvat. Vastakkainasetteluja ei voi ”sovitella”, koska niiden ”osapuolet” ovat olemassa vain mielikuvien ja puheiden tasolla. Vastakkainasettelun purkaminen vaatii tuon puheen taakse pääsemistä.  
 

Forssan malli voitti vuonna 2018 sekä kansallisen rikoksentorjuntakilpailun että Euroopan rikoksentorjuntakilpailun (ECPA) pääpalkinnon.  Miten Forssan mallista saatuja oppeja voidaan hyödyntää muiden paikallisten tai väestöryhmien välisten konfliktien sovittelussa?

-    Identifioimme kolme keskeistä ”oppia”, joita voi hyödyntää. Konfliktit eivät tapahdu yhteiskunnallisten systeemien ulkopuolella vaan niiden kehittymiseen voidaan vaikuttaa. 
-    1. Forssassa konfliktiin tartuttiin avoimin mielin, ja siitä viestittiin neutraalisti ja avoimesti. Tämä on tärkeää, sillä jos viranomaiset eivät viesti, polarisaatiosta leipänsä saavat toimijat ottavat konflikteista kaiken irti. Forssan kaupunki ei peitellyt tai kaunistellut tapahtumia, ja käytti mahdollisimman neutraaleja ilmaisuja kuten ”tapahtuma” tai ”välikohtaus”. Se on kaupungin tehtävä: olla asettumatta kenenkään kaupunkilaisen puolelle ja olla käyttämättä kummankaan osapuolen kieltä. 
-    2. Toimijat järjestäytyivät ja luotiin viranomaisyhteistyön rakenne, joka mahdollisti tilannekuvan luomisen, tiedonvaihdon ja yhteistyön. Oltiin yhteisen asian äärellä ja tämä mahdollisti olemassa olevien resurssien hyödyntämisen yhteisösovitteluun ja sen yhteensovittamiseen kaupungin muihin toimiin. Rakenne jäi olemaan, joten se voidaan aktivoida tarvittaessa. Keskusteluyhteydet ennaltaehkäisevät uusien konfliktien kärjistymisen. 
-    3. Sovittelutoimijoihin luottaminen. Saimme sovittelijoina kaupungin tuen ja vapaat kädet edistää yhteisösovittelun prosessia parhaaksi katsomallamme tavalla. 

Kun yhteiskunnalliset vastakkainasettelut eskaloituvat konflikteiksi, tarvitaan Forssan mallin kaltaista sovittelua. Ensisijaisena tavoitteena kuitenkin on, että väestöryhmien väliset jännitteet voidaan tunnistaa ja purkaa jo ennen kuin ne johtavat konflikteihin. Forssan mallin yhteydessä ja Depolarize-hankkeessa kehitetty Työkalupakki jännitteiden, vastakkainasetteluiden ja konfliktien hallintaan (http://www.depolarize.fi/tyokalupakki-polarisaation-varalle/) pyrkii purkamaan vastakkainasetteluja, ennaltaehkäisemään konflikteja ja rakentamaan toimivia väestösuhteita. Kyseessä on verkostomainen työmuoto, joka perustuu polarisaatiostrategiseen ajatteluun ja oikea-aikaiseen toimintaan. Työkalupakki tarjoaa osaamista tunnistaa jännitteet, vastakkainasettelut ja konfliktit ja toimia kestävää paikallista rauhaa tai yhteiskuntarauhaa edistävällä tavalla.

Miriam Attias, miten työkalupakki jännitteiden, vastakkainasetteluiden ja konfliktien hallintaan toimii?

- Työkalupakki pohjautuu hollantilaisen Bart Brandsman kehittämään polarisaatio-osaamiseen, jonka suomensin ja kontekstoin Koneen säätiön tukemassa Depolarize-hankkeessa. Se tarkoittaa osaamista ja tapaa jäsentää yhteistyötä joko organisaation sisällä (yksittäiset laitokset tai kaupungin taso) tai moniammatillisessa verkostossa. Se sopii erityisesti sellaisille verkostoille, joiden tarkoitus on turvallisuuden edistäminen, varautuminen, ennakointi tai väestösuhteiden seuranta ja rakentaminen.

Työkalun tarkoitus on:
- 1. Synnyttää jaettua ymmärrystä ja osaamista konflikteihin, polarisaatioon, sovitteluun ja toimiviin väestösuhteisiin liittyen: parantaa eri toimijoiden kykyä tunnistaa konfliktit ja kytevät vastakkainasettelut mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä oma asemoituminen ja oman toiminnan vaikutukset suhteessa konflikteihin, mahdollistaa vastakkainasettelua purkavat voimet ja viestintä ja hyödyntää sovittelupalveluja. 
- 2. Mahdollistaa yhteisen kielen luominen samojen asioiden parissa työskentelevien kesken, tiedonkulun ja ja yhteistyön tehostamiseksi  
- 3. Luoda organisaatioille ja paikkakunnille niiden todellisuuksiin pohjautuvia toimintatapoja konfliktien ennaltaehkäisemiseksi ja sovittelemiseksi ennen kuin ne eskaloituvat. 

Miten paikallisen toimijat voivat tunnistaa tarpeen vastakkainasetteluiden ennaltaehkäisevään purkamiseen ja käsittelyyn? 

-    Mielestäni tässä ajassa tarvetta on kaikkialla. Aihe kun aihe yhteiskunnallisessa keskustelussa aikaansaa tunnereaktioita ja jakaa ihmisiä. Esiin on tullut yhä uusia ääniä, ja myös äänien väkivaltainen vaientaminen on lisääntynyt. Ammattilaisten on korostuneen tärkeää viestiä tavoilla, jotka ottavat huomioon tämän tendenssin. Tämä aika korostaa kuuntelemisen tärkeyttä ja yhteistoimintaan perustuvaa ongelmanratkaisua. Toimivien keskusteluyhteyksien vaaliminen sekä toimijoiden että Suomessa asuvien kesken ennaltaehkäisee ongelmien kärjistymistä.
    

Arjen turvallisuuden hyviä käytäntöjä esitellään Tuovissa kuukausittain. Uusia arjen turvallisuuden käytäntöjä voi ehdottaa osoitteessa www.sisainenturvallisuus.fi/hyvat-kaytannot.