Suomi on monesti rankattu maailman onnellisimmaksi ja turvallisimmaksi maaksi. Mutta kuinka nämä kaksi linkittyvät toisiinsa? Kumpi oli ensin? Voiko olla toista ilman toista?
Onnellisuuden ja turvallisuuden tunteilla on valtavasti yhteistä. Molemmat ovat hyvin subjektiivisia kokemuksia, joita helposti lähdetään määrittämään sen kautta, mitä ne eivät ole tai mikä niitä vähentää. Molemmista sanotaan, että ihmiset ympäri maailmaa intuitiivisesti ymmärtävät, mitä kyseiset tunteet merkitsevät, vaikkei heillä olisi tarkkoja termejä niiden määrittelemiseksi.
Yleinen ymmärrys turvallisuuden merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille tuntuu kuitenkin olevan selvä: turvallisuus on merkittävä edellytys sille, että ihminen voi elää hyvää elämää. Tutkimuksissa on havaittu, että turvallisuus ja onnellisuus korreloivat keskenään ja turvallisuus on hyvinvointia lisäävä tekijä. Tiedämme myös, että rikosten harvinaisuudella tai yleisyydellä on vaikutusta kansalaisten onnellisuuteen ja joutuminen rikoksen uhriksi vähentää onnellisuutta. Mutta minkälainen on yhteys turvallisuuden tunteen ja onnellisuuden välillä? Miten ne kietoutuvat ja vaikuttavat toisiinsa?
Tutkijan työssäni turvallisuuden johtamisen keskuksessa Erasmus-yliopistossa Rotterdamissa vuosina 2017-2019 halusin tutkia juuri tätä yhteyttä. Päästäkseni paremmin mukaan ihmisten turvallisuushetkiin, pyysin tutkimukseen osallistuvia ottamaan kuvia kokiessaan turvallisuuden tunnetta julkisilla paikoilla. Myöhemmin kävimme kuvat läpi ja he kertoivat tarinat kuviensa takana. Vaikka kuvauskohteena oli turvallisuuden tunne, olivat monet hetket myös hetkiä onnellisuudesta ja näin pääsinkin kurkistamaan, miten onnellisuus ja turvallisuus yhdistyivät ihmisten kokemuksissa. Tämän blogitekstin kuvat ovat kyseisestä tutkimuksesta.
Äiti ja lapsi pyöräilevät käsi kädessä. Siinä on onnellisuutta ja turvallisuutta, ne kuuluvat yhteen. Kun otin kuvan, vaimoni oli raskaana, joten näky oli tunteita herättävä. Vaikka tämä on iso katu, he tuntevat olonsa turvalliseksi.
– Alejandro, 32
Kumpi on riippuvainen toisesta?
Haastattelujen perusteella onnellisuuden ja turvallisuuden riippuvuussuhde näyttäytyi epäsymmetrisenä. Keskusteluissa toistui ajatus siitä, että onnellisuus tarvitsee turvallisuutta ilmentyäkseen, mutta turvallisuus taas ei ole riippuvainen onnellisuudesta. Yleinen näkemys tuntui olevan, että on mahdollista olla turvassa ja onneton, mutta vaikea olla onnellinen, jos olo ei ole turvallinen. Turvattomuus nähtiin niin raskaana taakkana, että jos turvallisuuden tunne katosi, myös onnellisuus oli usein tipotiessään.
Toisaalta vaikka turvallisuus on tärkeä osa onnellisuutta, ei se itsessään riitä onnellisuuden kokemiseen. Onnellisuus kun koostuu niin monesta eri asiasta. Tämä korostui käytännössä myös kuvissa: vaikka ne olivat kaikki kuvia turvallisuudesta, eivät ne suinkaan aina kuvanneet onnellisuutta. Ihminen voi kokea vaikkapa syvää surua ja turvallisuuden tunnetta samanaikaisesti.
Olemme toki erilaisia. Toiselle turvallisuuden tunne on tärkein prioriteetti, toista taas viehättää vaaran tunne ja jännitys. Tutkimuksen tarinoissa nousi esille myös esimerkkejä tilanteista, jotka olivat pelottavia ja pitivät sisällään riskejä, mutta tekivät onnelliseksi. Näitä voivat olla vaikkapa base-hyppy, vuorikiipeily ja kilpa-autolla ajo. Turvallisuuskuplasta ulos astumista pidettiin myös tärkeänä ja elämään sisältöön tuovana.
Tämä kuva nukkuvasta miehestä oli myös kuva onnellisuudesta. Hän vain nukkui leveästi siellä – kuin koira, joka antaa rapsuttaa mahaansa. Tuo on yksi Rotterdamin vaarallisimmista alueista, mutta hän koki siellä nukkumisen turvalliseksi. – Anki, 67
Kuinka turvallisuuden tunne ja onnellisuus vaikuttavat tosiinsa?
Onnellisuuden läsnäolo tukee turvallisuuden tunnetta, samoin positiivinen suhtautuminen elämään. Kun ihminen suhtautuu maailmaan avoimemmin ja tuntee olonsa varmemmaksi, myös turvallisuuden tunne lisääntyy - syntyy itseään ruokkiva luuppi. Onnellisena pelkoja ei ehkä niin mieti ja uhat saattavat tuntua epätodennäköisemmältä. Eräs osallistuja sanoitti tämän näin: ”Kun olen onneton, huomaan vain rajat ja esteet. Kun olen onnellinen, kaikki asiat voivat näyttäytyä onnellisessa valossa, myös ne, jotka eivät ole helppoja.” Onnellisena keskittyy muihin asioihin, eikä edes mieti turvallisuutta. Onnellisuuden kadotessa myös turvattomuus voi nostaa päätään.
Turvallisuuden tunne taas kasvattaa onnellisuutta monella eri tavalla mm. mahdollistamalla itsensä toteuttamisen, harrastamisen, perhe-elämän ja liikkumisen. Kuluttava uhkien analysointi ja turvattomuuden tuoma ahdistus jäävät pois. Turvattoman tilanteen vaikutus onnellisuuteen voi olla riippuvainen kokemuksen kestosta, hetkellinen uhkatilanne ei välttämättä hetkauta onnellisuutta mitenkään, mutta vaikkapa pitkään jatkuva sotatilanne todennäköisesti melko paljon. Toisaalta ihminen tottuu ja sopeutuu yllättävän paljon.
Kun turvallisuutta on perinteisesti ajateltu uhkien ja riskien puuttumisena, tarvitaan rinnalle myös keskustelua siitä, mitä muuta turvallisuuden tunne on. Mitä on läsnä – ei puutu – kun koemme olomme turvalliseksi? Sillä jos turvallisuus on vain uhkien ja riskien puuttumista, voimmeko koskaan todella olla turvassa? Elämässä riski on aina olemassa.
Monimutkainen suhde
Filosofi Timo Airaksinen on pohtinut onnellisuuden ja turvallisuuden suhdetta kirjassaan Yksilöturvallisuutta etsimässä. Hän on tullut pohdinnoissaan samaan johtopäätökseen kuin minäkin siitä, että näiden kahden suhde on monimutkainen ja epäselvä, emmekä – jostain kumman syystä – ole tottuneet ajattelemaan niitä yhdessä. Airaksinen viittaa käsitteeseen turvakuplasta, paikasta, jossa ihminen on turvassa ja onnellinen. Kyseessä ei suinkaan ole bunkkeri, jossa on säilykepurkkeja ja litroittain vettä, vaan paikka jossa kaikki on hyvin, eräänlainen koti siis. Turvakuplaan liittyy myös olennainen huomio siitä, ettei ihminen halua olla vain turvassa, vaan hän haluaa olla onnellinen. Turvan kautta mahdollistuu onnellisuus.
Monimutkaisuuden myöntämisen rinnalla onkin mielenkiintoista miettiä turvallisuuden eri tasoja ja lajeja. Ehkäpä oikea tapa lähestyä turvallisuuden ja onnellisuuden suhdetta olisikin laadun ja määrän kautta. Onko jokin kynnystaso, jonka ylittyminen on riittävä, jotta turvallisuus tuo onnea? Ja onko tämä kynnys erilainen eri ihmisillä? Entä onko turvallisuudessa eri tyyppejä, joista toisilla on vaikutusta onnellisuuteen, toisilla ei? Tutkittavaa olisi vaikka kuinka paljon!
Ehkäpä kaikkien kysymysten äärellä olennaista on kuitenkin ymmärrys siitä, että turvallisuuden tunnetta tukemalla voidaan tukea hyvää ja onnellista elämää. Ja että kaikkien turvallisuuden tunnetta lisäämällä, kasvatetaan kaikkien turvallisuutta ja mahdollisuutta onnellisuuteen. Välillä on hyvä myös pysähtyä sen äärelle, että elämme maassa, jossa turvallisuus ja ennakointi on monin tavoin viety niin pitkälle kuin se voidaan demokraattisessa ja vapauteen perustuvassa yhteiskunnassa viedä. Ehkäpä tämä oivallus voi osaltaan lisätä myös onnellisuuden tunnetta.
Ilona Suojanen
Erityisasiantuntija
Sisäministeriö
Ilona Suojanen toimii erityisasiantuntijana Sisäministeriön hallinto- ja kehittämisosastolla ennakoinnin sekä hallinnon ja tieteen yhdistämisen parissa. Hän on väitellyt onnellisuudesta työssä Edinburghin yliopistosta Skotlannista ja tutkinut turvallisuuden tunnetta Erasmus-yliopistossa Alankomaissa. Ilona on kirjoittanut yleisen tietokirjan Onnellinen turvallisuus – Turvallista arkea etsimässä (Gaudeamus 2022).
Lähteitä ja lisäluettavaa:
Airaksinen, T. (2012). Yksilöturvallisuutta etsimässä. Helsinki: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.
Brands, J., I. Suojanen & J. van Doorn (2020). What do people talk about when they talk about safety? Teoksessa G. Jacobs, I. Suojanen, K. Horton & S. P. Bayerl (toim.): International Security Management: New Solutions to Complexity. Cham: Springer, 67–81.
Suojanen, I. 2022. Onnellinen turvallisuus – Turvallista arkea etsimässä. Gaudeamus, Helsinki.
Suojanen, I. & N. Thin (2020). Positive safety. Teoksessa G. Jacobs, I. Suojanen, K. Horton & S. P. Bayerl (toim.): International Security Management: New Solutions to Complexity. Cham: Springer, 29–41.
Suojanen, I., P. S. Bayerl & G. Jacobs (2019). Citizens’ positive safety perceptions in public spaces. Proceedings of the 29th European Safety and Reliability Conference. Singapore: Research Publishing, 224–231. http://shura.shu.ac.uk/25198/1/Bayerl_Citizens%27PositiveSafety%28VoR%29.pdf