Hyppää sisältöön
Blogit

Sote kuopattiin - miten käy alueellisen turvallisuustyön?

Julkaisupäivä 29.3.2019 14.24 Blogit

Muutama viikko sitten Suomi pysähtyi sen äärelle, että pääministeri Sipilän hallitus jätti eronpyyntönsä - koko hallituskauden ajan valmisteltu mittava maakunta- ja sote-uudistus oli kaatunut.

Soten kaatumisen jälkeen julkisuudessa on keskusteltu lähinnä sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuudesta. Se on varmasti perusteltua. Soten kaatuessa kaatui kuitenkin paljon muutakin, kuten useita väestömme turvallisuuden edistämiseen liittyviä suunnitelmia. Maakuntauudistus olisi siirtänyt nykyisin kuntien vastuulla olevan pelastustoimen järjestämisen maakuntien vastuulle. Maakuntien vastuulle olisi lisäksi siirtynyt alueellisen varautumisen yhteensovittamistehtävät, jotka nykyään kuuluvat aluehallintovirastoille. Odotettiinpa maakunnilta hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden asiantuntijatuen tarjoamista kunnillekin.

Kaikkien näiden osalta tehtiin vuosia töitä sekä keskushallinnossa että aluetasolla. Maakuntatasoisella toiminnalla olisi pystytty osaltaan vastaamaan siihen, että esimerkiksi pienillä kunnilla ei useinkaan ole voimavaroja tehdä omia turvallisuussuunnitelmiaan tai osoittaa rajallisista sosiaali- ja terveystoimen resursseista työntekijää turvallisuusyhteistyöhön. Maakunta olisi myös ollut luonteva yhteistyötaso alueellisesti toimiville viranomaisille, kuten esimerkiksi poliisilaitoksille, joiden kunkin vastuualueella on Helsingin poliisilaitosta lukuun ottamatta kymmeniä kuntia.

Olemmeko näiden turvallisuusasioiden kanssa nyt samassa tilanteessa kuin sote-uudistus, eli että saimme harjoituksesta valtavasti arvokasta tietoa, mutta konkreettisesti ei voida edetä ennen seuraavan hallituksen antamia pykäläluonnoksia? Emme aivan.

Alueellinen turvallisuustyö koostuu sekä eri toimijoiden lakisääteisistä tehtävistä että turvallisuuteen liittyvistä yhteisistä tavoitteista ja hyväksi todetuista toimintamalleista, joita ei suoraan ole kirjattu lakiin. Nyt lakisääteisiin tehtäviin ei ainakaan lyhyellä tähtäimellä ole tulossa laajoja muutoksia - pelastustoimi jatkaa kunnallisena organisaationa ja aluehallintovirastot jatkavat omissa nykyisissä tehtävissään. Hyväksi todettujen toimintamallien ja ennen kaikkea turvallisuuden yhteistyöverkostojen osalta tilanne voi kuitenkin olla toinen.

Suomalaisen turvallisuuskentän toimijat näyttivät kyntensä maakuntauudistusta valmisteltaessa. Monet, jo ennen maakuntavalmistelua olemassa olleet turvallisuuden alueelliset yhteistyöverkostot, kuten esimerkiksi Etelä-Karjalassa toimiva EK-TURVA, muodostuivat luontevasti maakunnallisen turvallisuusyhteistyön perustaksi. Lisäksi valmistelun aikana syntyi uusia yhteenliittymiä, kuten Kanta-Hämeen turvallisuusfoorumi. Kaikille näille yhteistä oli se, että ne tunnistivat turvallisuuden arvoketjun eri osien merkityksen: turvallisuusongelmien ennaltaehkäisy on yhtä tärkeää kuin vastaaminen arjen konkreettisiin turvallisuusongelmiin tai varautuminen laajempiin häiriöihin.

Toinen yhteinen nimittäjä on ymmärrys siitä, että niin ennaltaehkäisy, äkillisiin turvallisuusongelmiin vastaaminen kuin varautuminenkin tehdään yhdessä. Näitä oivalluksia ei oltu kirjattu aluehallintouudistuksen lakiluonnoksiin muutoin kuin yhteisen varautumisen osalta, mutta silti ne tuntuivat valmistelussa muodostuvan Suomen tavaksi tehdä alueellista turvallisuustyötä. Se, että tämä ei ole ollut kirjattuna lakiin tai lakiesityksiin, on tässä uudessa tilanteessa vahvuus: vaikka mikään ei nykyisellään velvoita alueitamme toimimaan näin, ei mikään myöskään estä sitä. Tämä korostuu erityisesti turvallisuusongelmien kuten rikosten, onnettomuuksien ja tapaturmien ennaltaehkäisyyn tähtäävässä turvallisuussuunnittelussa. Myös alueellisen varautumisen yhteensovittamisesta vastanneet aluehallintovirastot ovat jo nykymallissa hienosti tukeneet esimerkiksi maakuntatasoisia varautumisverkostoja. Turvallisuussuunnittelun tai yhteisen varautumisen onnistuminen ei nyt eikä jatkossakaan ole lainsäädännöstä kiinni - kukko ei vieläkään laula käskemällä vaan tarvitaan jotain muuta.

Tästä näkökulmasta on ilahduttavaa, että hallituksen eronpyynnön jälkeisellä viikolla saimme täällä sisäministeriössä useita kyselyjä ja puhelinsoittoja eri alueilta. Niiden kaikkien viesti oli, että "työ jatkuu, eikö niin?". EK-TURVAn toiminta jatkuu kuten ennenkin - yhdessä tehden. Lapissa valmistellaan maakuntaliiton, aluehallintoviraston ja alueen keskeisten turvallisuustoimijoiden joukolla edelleen uutta alueellista turvallisuussuunnitelmaa hiljattaisiin kansallisiin linjauksiin nojaten. Uusi Kanta-Hämeen turvallisuusfoorumi on syntymässä maakuntaliiton, poliisin, pelastustoimen, puolustusvoimien ja monen muun toimijan yhteistyönä.

On selvää, että paikallisen, alueellisen ja kansallisen turvallisuustyön tulee huomioida isot yhteiskunnalliset muutokset, kuten tuleva sote-ratkaisu. Edellisen hallituksen ratkaisun kaatuminen on kuitenkin antanut meille arvokkaan opin siitä, että aktiivinen ja hyvä alueellinen turvallisuustyö ei ole muodollisista rakenteista kiinni vaan ensisijaisesti tahdosta, toimintakulttuurista ja muutoskyvystä. Lisäksi meillä on hyvät perusteet olla luottavaisia sen suhteen, että mahdolliset tulevatkin sote- ja aluehallinnon ratkaisut edistävät suomalaisten arjen turvallisuutta. Turvallisuus on hyvinvoinnin perusta ja se tehdään lähellä ihmistä, paikallisesti ja alueellisesti.

Ari Evwaraye
strategiapäällikkö
sisäministeriö
@aevwaraye