Valtakunnallinen turvallisuusseminaari 2020
Maailman paras turvallisuuden tunne?
Perjantai 24.1.2021
Ohjelmakaista 1. Turvallisuuden innovaatiot
Rikosseuraamuslaitoksen toimitilapäällikkö Kauko Niemelä kertoi, millainen on tulevaisuuden vankila ja millaista vankilakonseptia Hämeenlinnan uudessa naisvankilassa ollaan kokeilemassa. Vankila toimii pilottina älyvankilaratkaisulle, jossa huomioidaan tekniikka ja tilat, millainen tunnelma vankilassa on ja millaista toimintaa on tarjolla. Toiminnassa tarkoitus on lisätä omatoimisuutta, valmentaa rikoksemattomampaan elämäntapaan ja verkostoitua osaksi normaaleja yhteiskunnan palveluja. Älyvankila voi mahdollistaa monia asioita, kuten digitaaliset yhteydet perheeseen, oman päiväohjelman suunnittelun, rahankäytön ja ostamisen hallintaa, lupien anomista, itseä koskevien tietojen hallintaa ja tiedonhakua vankilan sisä- ja ulkopuolelta. On tehty analyysi millaisia vangit ovat ja millaisia palveluja tarvitaan. Vangit ovat keskimäärin 35-vuotiaita, päihdeongelmaisia, peruskoulun käyneitä, työttömiä, mielenterveysongelmista kärsiviä, joilla on parisuhde, jossa mies käyttää päihteitä ja ei huolehdi lapsista. Vankilaan on tehty palvelukartta, vankilabulevardi, jossa yhteiset palvelut, muodostettu ”kodinomaiseksi” pohjaratkaisuksi, jossa eri arjen taitoja voi kohentaa, bulevardi toimii olohuoneen tapaisena tilana, jossa on vieressä ruuanvalmistustilat, kodinhoito/vaatehuoltotilat ja sellikonsepti. Lisäksi osastoille rakennetaan omat pihat, joissa on huomioitu turvallisuusriskit. Tavoitteena on tehokkaampi ja kuntouttavampi vankilaverkosto.
Innovaatioklinikalla sisäministeriön erityisasiantuntija Hanna-Miina Sihvonen ja palvelumuotoilija Pia Laulainen kertoivat, missä sisäisen turvallisuuden innovaatiotoiminnassa mennään ja esiteltiin ajankohtaisia innovaatiohaasteita sekä innovaatiogallerian esimerkkejä niin kotimaasta kuin ulkomailta. Tavoitteena oli saada myös yleisöä mukaan kertomaan ajankohtaisista haasteista ja tuotetuista innovaatioista, sekä pohtia yhdessä, miten sisäisen turvallisuuden innovaatioita saataisiin paremmin esille.
Hanna-Miina Sihvosen esitys: Innovaatio-klinikka. Missä mennään?
Ohjelmakaista 2. Uusi turvallisuustieto
Sisäministeriön pelastusylitarkastaja Jari Lepistö avasi pelastustoimen onnettomuuksien ehkäisyn toimintaohjelman, Turvallinen ja onnettomuuksista vapaa arki 2025, tuottanutta prosessia sekä ajattelua ohjelmavalmistelun taustalla. Asiakkaat on nostettu toiminnan suunnittelun keskiöön ja tähtäimessä on vaikuttava yhteiskunnallinen toiminta. Tähän pääsemiseksi on toimittava yhdessä samaan suuntaan. Uusi toimintaohjelma näyttää yhteisen päämäärän ja yhteiset tavoitteet, jotka mahdollistavat asiakkaiden tasapuolisemman huomioimisen eri puolilla Suomea sekä monipuolisemman ja vaikuttavamman yhteistyön niin toimialan sisällä kuin eri sidosryhmien kanssa. Uusi toimintaohjelma luo perustan niin turvallisuusviestinnän, valvontatoiminnan, palontutkinnan sekä verkostomaisen yhteiskuntavaikuttamisen kehittämiselle ja tekemiselle. Onnettomuuksien ehkäisy tämän toimintaohjelman näkökulmasta on ihmisten käyttäytymisen muuttamista siten, että onnettomuudet ja niistä koituvat vahingot vähenevät.
Jari Lepistön esitys: Turvallinen ja onnettomuuksista vapaa arki - pelastustoimen onnettomuuksien ehkäisyn toimintaohjelma
Inforglobe Oy:n toimitusjohtaja Mikaeli Langinvainio puhui otsikolla: Miten seurata väestösuhteita paikallisesti ja miksi? Yleisö näki väestösuhteiden heikkenemisen jokseenkin todennäköisenä ja vaikutuksiltaan vakavana riskinä Suomen sisäiselle turvallisuudelle. Viranomaisvarautuminen on oma asiansa, mutta väestön sosiaalinen kantokyky ja kansalaisyhteiskunnan varautuminen ja kyvykkyys ratkoa ristiriitoja on oma asiansa. Pelkät viranomaistoimet eivät riitä, eikä myöskään pelkät kansalaisjärjestötoimet, sillä molempien onnistuminen riippuu toisesta. Ruohonjuuritason toimijoita tarvitaan rauhoittamaan tilanteita, sovittelemaan ja ehkäisemään polarisaatiota. Sovittelu- ja vuorovaikutustoimintaa tulisi suunnitella, kohdentaa ja toteuttaa systemaattisesti paikallisesti ja kansallisesti. Ilmiö kokonaisuutena vaatinee päämäärätietoista, pitkäjänteistä ja poikkisektoraalista yhteistä pohdintaa sekä strategiseen suunnitteluun perustuvaa toimintaa. Väestösuhteita tulisi Langinvainion mukaan mitata kansallisesti systemaattisesti. Paremman tiedon myötä voisimme yhdessä kehittää interventiologiikkaa ja sovittelumekanismeja, kun ymmärryksemme sekä ilmiöstä että ajankohtaistilanteesta Suomessa karttuisi.
Mikaeli Langinvainion esitys: Väestösuhteiden mittaaminen
Oikeusministeriön johtava asiantuntija Mikko Aaltonen kertoi miksi rikoksentorjuntatoimenpiteiden vaikutusten uskottava arviointi on vaikeaa, ja miksi se siitä huolimatta kannattaa. Vaikutustutkimuksen perusongelma on se, ettemme tiedä, mitä olisi tapahtunut ilman tutkittavaa muutosta – puuttuvan ”kontrafaktuaalin” ongelma. Aikaisemmin ajateltiin, että ongelma voidaan korjata riittävällä taustamuuttujien mittaamisella ja vakioimisella – on yhtä selvempää, että näin ei ole. Fokus tulisi kääntää tutkimusasetelmaan – luoko reformin/intervention toteutus mielekästä verrokkiryhmää. Ja ennen kaikkea, mitä voidaan tehdä, että näin tapahtuisi? Laadukkaat rekisteriaineistot mahdollistavat ns. luonnollisten koeasetelmien hyödyntämisen ja niissä on suurta käyttämätöntä potentiaalia. Tilastolain muutos on selkeyttänyt toimintatapoja ja mahdollistanut rikollisuutta koskevien rekisteriaineistojen joustavamman tutkimuskäytön. Arviointi kannattaa, koska luotettavalla tiedolle vaikuttavista toimenpiteistä on suuri kysyntä, ”ruohonjuuritasolla” syntyneiden onnistuneiden toimintamallien skaalaaminen on vaikeaa, jos ei ole näyttöä vaikuttavuudesta ja näennäisen pienikin todennettu vaikutus esim. uusintarikollisuuteen voi kuitenkin olla kustannustehokas.
Mikko Aaltosen esitys: Miksi rikoksentorjunta -toimenpiteiden vaikutusten uskottava arviointi on vaikeaa, ja miksi se siitä huolimatta kannattaa?
Ohjelmakaista 3. Sosiaalisesti kestävä turvallisuus
Seminaarin toisena päivänä aloitettiin aiheella, joka täytti seminaarisalin niin, että osa yleisöstä joutui seisomaan. Suomen Poliisijärjestöjen liiton lakimies Rita Ridanpää ja viestintäpäällikkö Nuppu Pelevina kertoivat viranomaisiin kohdistuvasta maalittamisesta otsikolla ”Maalittaminen – luottamus oikeusvaltioon some-aikakaudella”. Viranomaiseen kohdistuva maalittaminen eli systemaattinen toiminta, jossa virkamiehen päätöksentekoon tai toimintaan pyritään eri tavoin vaikuttamaan esimerkiksi halventamalla, häiritsemällä tai vainoamalla, on tapa rapauttaa oikeusvaltiota. Maalittamiseen puuttuminen on kirjattu hallitusohjelmaan, mutta ilmiöön puuttumisessa on huomioitava maalittamisen suhde sananvapauteen ja oikeuteen arvostella viranomaista. Viranomaistoiminnan turvaamiseksi Suomen Poliisijärjestöjen liitto tavoittelee sitä, että maalittamisesta tulee syytteen alainen rikos.
Rita Ridanpään ja Nuppu Pelevinan esitys: Maalittaminen - luottamus oikeusvaltioon some-aikakaudella
Tämän jälkeen jatkettiin niin ikään tärkeällä aiheella. Valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattori Venla Roth ja Vantaan kaupungin palvelupäällikkö Hilkka Linderborg kertoivat oman työnsä näkökulmasta ihmiskaupasta ja uhrien auttamisesta. Roth esitteli ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän toimintaa ja kertoi asiakasmäärän kaksinkertaistuneen viimeisen kahden vuoden aikana. Uhrien auttamista vaikeuttaa muun muassa ihmiskaupan eri muotojen tunnistaminen, uhrien avun piiriin ohjaaminen ja työn koordinaatio. Linderborg puolestaan kertoi asiasta Vantaan kaupungin näkökulmasta ja korosti, että ennaltaehkäisyssä ja puuttumisessa keskeistä on työntekijän herkkyys asialle: mikäli epäilys ihmiskaupasta herää, on työntekijän osattava kysyä ja luotava asiakassuhteeseen luottamusta, sillä uhrit eivät usein aikaisempien kokemustensa tai hyväksikäyttäjien kertomien tarinoiden vuoksi lähtökohtaisesti luota viranomaisiin.
Venla Rothin esitys: Ihmiskaupan uhrien auttaminen kunnissa
Hilkka Linderborgin esitys: "Ihmiskauppaa? Eihän meillä..."
Viimeisenä Sosiaalisesti kestävä turvallisuus -ohjelmakaistalla kuultiin Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEKin projektipäällikkö Kristiina Mattila-Nousiaisen esitys hankkeesta ”Osallistava turvallisuus maahanmuuttajille”. Maahanmuuttajien turvallisuusosaaminen on usein puutteellista, ja siksi hankkeella tuetaan maahanmuuttajien turvallisuustaitoja ja –tietoja sekä osallisuutta yhteiskunnassa. Palosuojelun edistämissäätiön hankeavustuksella myös tuetaan maahanmuuttajien mahdollisuutta tulla mukaan vapaaehtoispalokuntien toimintaan. Hankkeen kohderyhmiä ovat sekä eri taustoista tulevat maahanmuuttajat että heidän kanssaan työskentelevät, ja hanketta pilotoidaan tällä hetkellä Hämeessä ja Pirkanmaalla. Tilaisuudessa järjestettiin myös äänestys, ja yleisön mielestä maahanmuuttajia tulee palkata lisää poliisiin ja pelastustoimeen. Yleisö oli toisaalta yksimielinen siitä, ettei vaatimuksia maahanmuuttajien osalta tule keventää.
Kristiina Mattila-Nousiaisen esitys: Osallistava turvallisuus maahanmuuttajille -hanke
Ohjelmakaista 4. Toimintamallit ja hyvät käytännöt
Leadcons Oy:n toimitusjohtaja Jonna Heliskoski esitteli yhteiskunnallista markkinointia ja miten ihmisiä voitaisiin sen avulla saada käyttäytymään turvallisemmin. Yhteiskunnallisen markkinoinnin tavoitteena on ihmisiä ja yhteiskuntaa hyödyttävien muutosten toteuttaminen. Markkinoinnista saadaan työkaluja systeemisen muutoksen tekemiseen. Yhteiskunnallinen markkinointi ja vaikuttavuus kulkevat käsi kädessä, yhteiskunnallinen markkinointi tarjoaa konkreettisia työkaluja vaikuttavuuden aikaan saamiseksi. Kun tavoitteena on vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen, poikkeukselliset käyttäytymistilanteet ovat hyviä vaikutusmahdollisuuksia. Intervention täytyy tapahtua yksittäisen tapahtuman tasolla; ei ole turvallisuuskäyttäytymistä, vaan se on pilkottava ja pohdittava mihin kannattaa vaikuttaa. Iso osa yksilön asenteista ja preferensseistä on sosiaalisen vaikutuksen alla ja näitä on ymmärrettävä, jos haluaa vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen. On havaittu, että käyttäytyminen leviää parhaiten lähipiireissä sosiaalisesti merkittävien ihmisten kautta (sosiaalinen vahvistaminen). Pelkkä tiedon levittäminen ei riitä käyttäytymisen muuttamiseen, vaan meidän täytyy saada aikaan sosiaalista liikehdintää, että halutaan toimia näin ja asia on jaetusti tärkeä.
Jonna Heliskosken esitys: Yhteiskunnallinen markkinointi - miten saada ihmiset käyttäytymään turvallisemmin?
THL:n erityisasiantuntija Suvi Nipuli puhui siitä, mitä tulisi tehdä, jotta lähisuhdeväkivaltatyön hyvät käytännöt saataisiin tehokkaammin käyttöön. On riski, että käytännöt häviävät, jos niitä ei saada osaksi rakenteisiin. Lähisuhdeväkivalta on Nipulin mukaan kansanterveys- ja ihmisoikeusongelma, koska se on niin yleistä, Suomessa kuolee enemmän naisia lähisuhdeväkivallan uhreina, kuin muualla Länsimaissa. THL:n selvityksen mukaan kunnissa lähisuhdeväkivallan ehkäisemisen ja auttamisen työn kehitys on ollut vaihtelevaa. On olemassa paljon hyviä käytäntöjä. Kuitenkin ainoastaan noin puolella kyselyyn vastanneista kunnista / kuntayhtymistä oli suositusten mukaisia rakenteita lähisuhdeväkivaltatyön tueksi. Esim. MARAK on käytössä monessa paikassa, mutta käytettävissä olevat resurssit vaihtelevat, eli ei voida sanoa, että ihmisillä olisi tasavertaiset mahdollisuudet mallin mukaiseen apuun. Nipulin mukaan olisi tärkeää, että kunnissa on olemassa rakenteet ja kirjatut toimintatavat lähisuhdeväkivaltaan puuttumiseksi. Lisäksi Sote-alan ammattilaisilla tulisi olla parempaa osaamista tunnistaa väkivalta. Nykyisellään tähän tähtäävää koulutusta on liian vähän peruskoulutuksessa. Esityksen jälkeen käydyssä keskustelussa tuli ilmi, että myös lähisuhdeväkivaltarikosten tutkinnassa on valtavat valtakunnalliset erot samoin kuin siinä, mikä on tutkinnanjohtajan osaaminen ohjata asiakas oikeisiin palveluihin.
Suvi Nipulin esitys: Lähisuhdeväkivaltatyön hyvät käytännöt rakenteisiin
Terveyden edistämisen suunnittelija Saara Aakko esitteli SPR:n luotsaamaa Turvakoutsi-toimintaa. Turvakoutsi-valmennuksesta saa valmiudet toimia kodin turvallisuusvalmentajana eli Turvakoutsina. Valmennuksesta koutsi saa käyttöönsä materiaalia ja menetelmiä kodin turvallisuusaiheisten tilaisuuksien järjestämiseen. Turvakoutsitoiminta lähti liikkeelle, kun pohdittiin, mitä muita keinoja voisi olla ehkäistä tapaturmia kuin eriliaiset kampanjat kuten Tapaturmapäivä tai Pysy pystyssä. Turvakoutsitoimintaa on tehty nyt kaksi vuotta. Suurimman osan valmennuksista, jotka ovat 3-4h settejä arkisin, järjestää SPR. Turvakoutseja on koulutettu tähän mennessä 110 hlö. Koutsina voi toimia kuka tahansa aiheesta kiinnostunut. Koutsit ovat pitäneet yhteensä 86 koulutustilaisuutta, joihin on osallistunut 1700 hlö. Suuri osa tilaisuuksista on pidetty iäkkäille sekä heidän läheisilleen.
Saara Aakko esitys: Turvakoutsi -toiminta
Hankejohtaja ja sovittelija Miriam Attias Ajatuspaja RTI:stä esitteli työkalua jännit¬teiden, vastakkainasettelujen ja konfliktien hallintaan. Väestöryhmien välinen polarisaatio tarkoittaa vastakkainasettelua ja jännitteitä asenteiden, puheen ja tekojen tasolla. Tähän liittyy mustavalkoinen ajattelu me vs. ne. Purkamatta jäävät jännitteet ovat riski räjähdysherkkien tilanteiden kärjistymiselle konflikteiksi. Polarisaation tunnistaminen ilmiönä ja siihen liittyvien konfliktien käsittely oikea-aikaisesti purkaa polarisaatiokehitystä ja luo edellytyksiä toimiville väestösuhteille. Pelkkä reagoiminen syntyneisiin koflikteihin ei riitä, vaan tarvitaan myös ennaltaehkäisevaa depolarisaatiostrategiaa. Verkostot voivat mahdollistaa sen, että asiat päästään käsittelemään mahdollisimman varhain. Attiaksen mukaan konfliktit voivat olla myös hyödyllisiä, jos opimme käsittelemään ristiriitoja rakentavasti.
Mirian Attias esitysf: Polarisaatiostrategia: työkalu jännitteiden, vastakkainasettelujen ja konfliktien hallintaan
Lounastauon jälkeen seminaarivieraat kerääntyivät jälleen pääsaliin, jossa Sitran johtava asiantuntija Kalle Nieminen esitteli Sitran uudet megatrendit. Sitran mukaan viisi kehityskulkua, joihin meidän pitäisi keskittyä tulevina vuosina ovat:
1. Ekologisella jälleenrakennuksella on kiire
2. Verkostomainen valta voimistuu
3. Väestö ikääntyy ja monimuotoistuu
4. Talous etsii suuntaa
5. Teknologia sulautuu kaikkeen
Keskeisin tulevaisuuteemme vaikuttava tekijä on ekologisen jälleenrakennuksen kiireellisyys: miten vastaamme ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen, resurssien vaihtelevaan saatavuuteen ja jäteongelmaan. Muita kehityskulkuja pitää tarkastella suhteessa tähän. Nämä kehityskulut ovat ”lasit”, joiden kaikkien tulisi tarkastella oman organisaationsa toimintaa. Tulevaisuus ei välttämättä toteudu suoralinjaisesti jonkin trendin mukaisesti, vaan trendien välillä olevat jännitteet voivat muokata kehityksen suuntaa. Megatrendeihin liittyvät jännitteet osoittavat, ettei tulevaisuus ole etukäteen määritelty. Siksi siihen voi vaikuttaa nykyhetken toimilla ja päätöksillä.
Kalle Nieminen esitys: Visio ja megatrendit: Miltä näyttää maailman turvallisin maa vuonna 2040?
Seminaarin viimeisessä esityksessä Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen puhui yhteisen hyvän monistamiseen liittyvästä problematiikasta. Moniin (yhteiskunnallisiin) ongelmiin on jo löydetty ratkaisu. Jos toimivat ratkaisut ovat jo olemassa, miksi niitä ei kopioida kaikkien käyttöön? Kokeilukulttuurin yleistyttyä ruvettiin ajattelemaan, että kokeillaan ja jos ei toimi, lopetetaan, ja jos toimii, skaalataan yleiseksi malliksi. On saatu aikaan paljon arvokasta. Skaalaaminen on kuitenkin muodostunut kompastuskiveksi. Maailmalta löytyy lukuisia tuloksellisia kokeiluja, joiden kopioiminen ei ole synnyttänyt samanlaisia onnistumisia. Jos kyseessä on tekninen ongelma (joka on purettavissa palasiksi), monistamisen malli toimii. Jos on kyse adaptiivisesta ongelmasta (monia asioita jotka vaikuttavat toisiinsa, jatkuvassa muuttuvassa tilanteessa) tilanne on toinen. Sosiaalisissa avoimissa systeemeissä ongelmat ja ratkaisut ovat uniikkeja. Ratkaisut eivät löydy apteekin hyllyltä, vaan ihmisten on luotava ne itse. Systeemisyys, kokonaisuuden hahmottaminen, muotoiluosaaminen ja tilanneherkkyys ovat kokeilujen ymmärtämisen ytimessä. Mitä enemmän toimijoita on mukana, sitä heikommin tuotokset jalkautuvat ilman yhteistä oppimis¬prosessia. Oppimisen kautta tapahtuva muutoksen tekeminen on vahvin muutoksen keino ja kaikkien ongelman omistavien toimijoiden, on kaikkien oltava mukana ratkaisemassa ongelmaa. keskeistä on luottamus, vuorovaikutus ja viestintä.
Olli-Pekka Heinosen esitys: Yhteisen hyvän monistaminen
Riihimäen kaupunginjohtaja Sami Sulkko kiitti vielä seminaarivieraita osallistumisesta ja saapumisesta Hämeenlinnaan. Sulkko totesi loppusanoinaan, että perinteinen tapa suunnitella pitkään ei enää toimi, vaan vaaditaan nopeampaa moniammatillista toimintaa, päätöksenteon ja toimeenpanon pitää kulkea käsi kädessä. Turvallisuudessa toimeenpano on usein monien eri toimijoiden käsissä, joten päätöksiä on tehtävä verkostoissa yhdessä. Lisäksi Sulkko kannusti seminaariväkeä mukaan YouTube-maailmaan, jossa pystyy viestimään omilla ehdoillaan.
Seuraava valtakunnallinen turvallisuusseminaari järjestetään Porvoon Taidehallissa 20.1.-21.1.2021.
