Tapaturmat ja onnettomuudet

Tapaturmat ja onnettomuudet ovat tarpeettomia arjen häiriöitä, joissa voidaan menettää ihmishenkiä tai jotka voivat aiheuttaa ihmisille monenlaista haittaa, kuten toiminta- ja työkyvyn menettämistä. Lisäksi ne saattavat heikentää ihmisten turvallisuuden tunnetta. Tapaturmilla ja onnettomuuksilla on myös kansantaloudellisia vaikutuksia.

Tapaturmat ovat suomalaisten neljänneksi yleisin kuolemansyy. Noin puolet kaikista tapaturmaisista kuolemista aiheutuu kaatumisten ja putoamisten seurauksena. Tyypillisiä kuolemaan johtaneita tapaturmia olivat kaatumisten ja putoamisten lisäksi myrkytykset (pl. alkoholimyrkytykset), liikenne, hukkumiset, tukehtumiset sekä tulipalot.

Tapaturmakuolemien määrässä, samoin kuin tapaturmien vuoksi sairaalahoitoa saaneiden määrässä, on ollut pääosin laskeva trendi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Etenkin alkoholikuolemia on nykyisin vähemmän. Lukumääräisesti eniten tapaturmaisesti kuolee keski-ikäisiä ja iäkkäitä ihmisiä. Suomen tapaturmakuolleisuus on siitä huolimatta EU:n neljänneksi korkein. Tämä johtuu lähinnä korkeasta koti- ja vapaa-ajan tapaturmakuolleisuudesta, sillä erot liikennetapaturmakuolleisuuden välillä ovat pieniä.

Päivitetty: 23.5.2023 14.18

Tapaturmaisista kuolemista 89 % tapahtuu kotona ja vapaa-ajalla, 10 % tieliikenteessä ja 1 % työpaikoilla.

Tapaturmaisesti kuolleet

2010	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019	2020	2021
2856	2548	2476	2399	2470	2510	2607	2434	2373	2444

Lähde: THL

Tapaturmien vaatima sairaalahoito

Tapaturmien vuoksi sairaalahoitoa saaneet

2008	2014	2015	2016	2017	2018	2019	2020	2021	2022
75 871	81 316	77 317	80 547	77 608	58 500	59 400	55 400	53 200	49 200

Lähde: THL, vuodeosastohoito

• Päivystyksessä aiheutuu runsaasti käyntejä kaatumisten takia kaikissa ikäryhmissä. Vuodeosastoilla hoidetaan eniten kaatumistapaturmien takia 80–90-vuotiaita henkilöitä, noin 11 500 henkilöä vuodessa.
• Tapaturmien vuoksi sairaaloiden vuodeosastoilla hoidetaan nykyään vuosittain noin 57 000 henkilöä. Erillisiä hoitojaksoja on noin 84 000. Sairaaloiden päivystyksessä, avohoidossa, vierailee vuosittain noin 230 000 henkilöä aiheuttaen yli 400 000 käyntiä. Kaksi kolmesta kaikista vuodeosastojen hoitojaksoista ja noin puolet avokäynneistä aiheutuu kaatumisten ja putoamisten seurauksena.
• Sairaalahoitoa vaativan tapaturman riski alkaa kasvaa etenkin 75–80 ikävuoden jälkeen. Vuodeosastolla hoidettujen henkilöiden vuosittainen määrä on vähentynyt 2010-luvulta muutamilla tuhansilla. Muutoksen johtumista aineiston laadun muutoksista ei voida poissulkea. Väestön yhä ikääntyessä on mahdollista, että iäkkäiden potilaiden määrä kasvaa edelleen, ellei tapaturmien, etenkin kaatumisten, määrä vähene.
• Vuosittaiset kokonaiskustannukset kotona ja vapaa-ajalla tapahtuvista tapaturmista ovat arviolta 780–1 157 miljoonaa euroa (Turvallisesti kaiken ikää, Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn ohjelma 2021–2030).
• Erikoissairaanhoidon avohoidossa vierailee tapaturman vuoksi vuosittain yli 200 000 henkilöä aiheuttaen yli 400 000 käyntiä. Tapaturmaisista sairaalahoitojaksoista jopa runsas 55 000 (kaksi kolmasosaa) ja avokäynneistä puolet johtuu kaatumisista.
• Tapaturmista johtuva toimintakyvyn menetys heijastuu sekä työelämään että laajemmin yhteiskuntaan. Usein työikäiset kantavat arjessa vastuuta sekä nuoremmasta että vanhemmasta sukupolvesta. Iäkkäämmillä tuen tarve lisääntyy tapaturman jälkeen ja kuormittaa terveys-, kuntoutus- ja kotipalveluja.
• Aikaisemmista raportoinneista poiketen, nykyisin ei enää ole aineistopohjan muutosten vuoksi mahdollista huomioida tai rinnastaa päiväkirurgian käyntejä vuodeosastohoitona. Tästä syystä nykyiset lukumäärät ovat systemaattisesti aikaisemmin raportoituja pienempiä.

Ketkä kuolevat tapaturmissa?

• Lasten tapaturmakuolleisuus on vähentynyt Suomessa viime vuosikymmeninä. Tapaturmat ovat kuitenkin edelleen lasten ja nuorten merkittävimpiä kuolemansyitä.
• Lukumääräisesti eniten tapaturmaisesti kuolee keski-ikäisiä ja iäkkäitä ihmisiä.
• Naisten tapaturmakuolleisuus on selvästi miesten kuolleisuutta pienempää. Miesten tapaturmakuolleisuus on kehittynyt suotuisasti viime vuosina, ja kuolleisuusero miesten ja naisten välillä on kaventunut.

Arvio tulevasta

Koti- ja vapaa-ajan tapaturman taustalla on useimmiten kiire, väsymys tai huolimattomuus. Kiire vaikuttaa erityisesti 20–54-vuotiaiden kotitapaturmiin.
Alkoholi on merkittävä kaatumistapaturmien aiheuttaja etenkin 50–64-vuotiailla, ja lähes puolet kaatumiskuolemista tässä ikäryhmässä tapahtuu päihtyneenä.
Ikääntyneillä heikentyvä toimintakyky voi johtaa kaatumisiin, joiden seuraukset ovat vakavampia kuin nuoremmilla. Kaksi kolmesta kaatumistapaturman seurauksena kuolleesta on yli 80-vuotias.
Väestön ikääntyessä sekä työikäisen väestön yleisen kunnon heikentyessä kaatumisriskissä olevan väestön osuus kasvaa ja sitä myöten myös sairaalahoitoa vaativien potilaiden määrä kasvaa. Tästä huolimatta kaatumiskuolemien määrä on pienentynyt.
Kaatumisen pelko saattaa merkittävästi rajoittaa iäkkään ja yksin asuvan henkilön turvallisuuden tunnetta sekä itsenäistä liikkumista.

Liikenneonnettomuudet

Tieliikenneonnettomuudet Suomessa

	2009	2015	2016	2017	2018	2019	2020	2021
Onnettomuudet (kpl)	6 414	5 185	4 752	4 434	4 312	4002	3 608	3 243
Kuolleet (hlö)	279	270	258	229	239	211	223	225

Lähde: Tilastokeskus: tieliikenneonnettomuustilasto

Tieliikenneonnettomuudet ja niissä menehtyneiden määrä on laskenut pitkään, mutta nyt kuolleiden määrän kasvu näyttää pysähtyneen.
Menehtyneistä 75 prosenttia ja loukkaantuneista 59 prosenttia oli miehiä.
Eniten tieliikennekuolemia tapahtuu henkilöautoissa.
Suurin osa liikennekuolemista tapahtuu pääteillä.
Kuolemaan johtaneista onnettomuuksista suurin osa oli kohtaamisonnettomuuksia ja tieltä suistumisia.

Vesiliikenneonnettomuudet Suomessa

	2009	2015	2016	2017	2018	2019	2020	2021	2022
Vesiliikenneonnettomuudet yhteensä	1 595	1 948	2 016	1 929	2 371	2 206	2204	2032
Suomen merialueella	1 103	1 335	1 439	1 375	1 611	1 534	1410	1351
Suomen sisävesialueella	491	597	560	541	741	653	782	674
Kuolemaan johtaneet	54	39	46	34	51	46	29	37	27

Lähde: Traficom

Merenkulun ja veneilyn turvallisuustilanne on Suomessa yleisesti hyvä, ja suomalaisten veneilytaidot ovat pääsääntöisesti hyvällä mallilla.
Noin 10 vuoden aikajaksolla tarkasteluna Suomen aluevesillä on tapahtunut vuosittain 27–50 onnettomuutta. Onnettomuuksien määrät Suomen vesialueilla ovat keskimäärin pysyneet samalla tasolla, vaikka liikennemäärät ovat olleet nousussa.
Karilleajot ja pohjakosketukset ovat yleisin onnettomuustyyppi. Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien pääsyy vesillä on pienen veneen kaatuminen tai kallistuma, jonka seurauksena on jouduttu veteen eikä kyetty pelastautumaan.
Noin 95 % onnettomuuksista tapahtuu huviveneilyssä, vain noin 5 % kauppamerenkulussa.

Arvio tulevasta

Kohtaamisonnettomuuksissa korostuvat raskaan liikenteen onnettomuudet sekä itsemurhatapaukset. Suistumisonnettomuuksissa puolestaan korostuvat nuoret riskikuljettajat, ajoterveyshaasteet ja päihteet.
Liikenneturvallisuuden paranemiseen vaikuttavia tekijöitä ovat olleet muun muassa autokannan uusiutuminen sekä turvallisuusnäkökohtien aiempaa parempi huomiointi teiden ja risteysten suunnitteluvaiheessa. Myös liikenteen automaattivalvontaa on lisätty. Liikenneturvallisuusstrategian visiona on, että kaikki liikennemuodot ovat vuoteen 2050 mennessä niin turvallisia, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Välitavoitteena on EU-tavoitteen kanssa yhtenevästi liikennekuolemien ja vakavien loukkaantumisten puolittaminen vuoden 2020 tasosta vuoteen 2030 mennessä.
Maaliskuussa 2022 julkaistun liikenneturvallisuusstrategian tavoitteena on vastata EU:n nollavisioon, jossa asetetaan tavoitteeksi, että tieliikennekuolemien määrä
saadaan vähennettyä nollaan vuoteen 2050 mennessä.
Välitavoitteena on sitouduttu Vallettan julistukseen, joka tähtää liikennekuolemien ja vakavien loukkaantumisten puolittamiseen vuoden 2020 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tällöin vuonna 2030 tieliikenteessä kuolisi enintään 112 ihmistä ja vakavia loukkaantumisia olisi enintään noin 460. Vuonna 2021 liikennekuolemat eivät vähentyneet, joten tavoitteen suuntaan ei edetty.

Tulipalot

Tulipalot ja paloissa kuolleet Suomessa

	2009	2015	2016	2017	2018	2019	2020	2021	2022
Tulipalot (kpl)	14 994	11 223	12 063	11 854	14 268	12 602	12 041	12 208	11 909
Paloissa kuolleet (hlö)	107	74	82	61	51	49	49	51	51*

* = Arvio, tiedot vahvistamatta mm. poliisin rekisteristä

Lähde: Pronto

Palokuolemien määrä väheni tasaisesti 2000-luvulla, mutta lasku on sittemmin pysähtynyt.
Paloista aiheutuneet henkilövahingot ovat vähentyneet, lukuun ottamatta lievästi loukkaantuneita, joiden määrä on pysynyt suunnilleen samana jo vuosien ajan.
Suomessa kuolee tulipaloissa enemmän ihmisiä kuin muissa Pohjoismaissa. Paloissa kuolleista yli kaksi kolmasosaa on miehiä.
Suurin osa Suomessa tapahtuvista tulipaloista on rakennuspaloja.

Arvio tulevasta

On mahdollista, että maastopalojen määrä lisääntyy, mikäli ilmastonmuutoksen seurauksena kesät ovat tulevaisuudessa kuivempia ja kuumempia.
Palokuolemat liittyvät usein tupakointiin tai varomattomaan tulen käsittelyyn.
Jos yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys jatkuu, polarisoitumista tapahtuu todennäköisesti myös turvallisuustiedoissa ja -taidoissa.
Tulipaloissa on havaittavissa laskevat trendit
- rakennuspaloissa
- asuinrakennuspaloissa
- ihmisten aiheuttamissa paloissa
Koska henkilövahingot tapahtuvat pääsääntöisesti asuinrakennuspaloissa, näiden vähenemä on vaikuttanut palokuolemien vähenemiseen. Tähän vaikuttavia tekijöitä ovat ainakin
- itse sammuvat savukkeet, vuonna 2010 palokuolemien määrä laski pysyvästi noin 100:sta palokuolemasta alle 80 palokuolemaan vuodessa
- palovaroitinten määrän lisääntyminen kodeissa
- pelastuslaitosten tekemä turvallisuusviestintätyö

Tapaturmien ja onnettomuuksien tulevaisuuskuva 2030

Väestön keski-ikä nousee Suomessa EU-maista nopeimmin. Väestön ikääntyminen ei tapahdu tasaisesti koko maassa, vaan harvaan asuttujen alueiden väestö vanhenee ensisijaisesti.
- Ikääntymiseen liittyvien turvallisuusongelmien määrä tulee Suomessa kasvamaan ja näkyy alueilla eri tavoin. Järjestöjen rooli tapaturmien ehkäisyssä on keskeistä ja toiminnalla on laajat välilliset vaikutukset väestöön.
Työ- ja liikenneturvallisuus ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Arjen tapaturmat kasaantuvat yhä riskiryhmille.
- Koti on tulevaisuudessakin tapaturmien keskeinen tapahtumapaikka. Riskiryhmiä ovat lapset ja nuoret, keski-ikäiset alkoholisoituneet miehet sekä ikääntyneet.
Digitalisaatio, automatiikka, robotiikka ja keinoäly integroituvat tiiviisti yhteiskuntaan ja ihmisten arkeen.
- Kauko-ohjattavat havainnointivälineet, analytiikka ja big data voivat tukea päätöksentekoa ja mahdollistaa turvallisemman toiminnan vähentämällä arjen onnettomuuksien määrää sekä vakavuutta.
- Teknologinen monimutkaisuus voi toisaalta myös lisätä suurten ja vakavien onnettomuuksien potentiaalia.

Tulevaisuustaulukko: tapaturmat ja onnettomuudet

Ikääntymiseen liittyvät turvallisuusongelmat	Tapaturmakuolleisuus	Digitalisaatiokehitys ja kyvykkyydet
Kasvaa merkittävästi	Laskee merkittävästi	Nopea digitalisoituminen, tasaiset kyvykkyydet
Kasvaa jonkin verran	Laskee jonkin verran	Nopea digitalisoituminen, polarisoituneet kyvykkyydet
Ei juurikaan kasva	Pysyy samana	Maltillinen digitalisoituminen

Väestön ikääntymisen kehitys

Suomen väestön keski-ikä on vuonna 2025 noussut vuoteen 2019 verrattuna ja jatkaa yhä nousuaan. Ikääntyminen koskettaa eri tavalla eri alueita, sillä suurten kaupunkien väestö ei vanhene, kun nuoret ovat muuttaneet maaseudulta kaupunkiin työn perässä. Maaseutu on entistä harvemmin asuttua, ja ihmiset ovat siellä iäkkäämpiä.
Väestön vanheneminen ja maaseudun tyhjeneminen korostaa tiettyjä turvallisuusongelmia. Ikääntyvät ihmiset tarvitsevat entistä enemmän palveluja ja apua, mutta niiden takaaminen kaukana keskustoista asuville ihmisille on niukentuvien julkisten resurssien takia hankalaa. Ikäihmiset ovat alttiimpia tapaturmille ja julkinen terveydenhuolto on aiempaa kuormittuneempi tapaturmien hoidosta johtuvista vammoista.
Vuoteen 2025 mennessä kolmannen sektorin ja kansalaisjärjestöjen rooli on aiempaa korostuneempi ikääntyvän väestön tukemisessa. Järjestöjen koulutus ja muut palvelut auttavat tapaturmien ja onnettomuuksien ennaltaehkäisyssä ja täydentävät julkisia terveyspalveluita myös tapaturmien hoidossa. Pienillä paikkakunnilla, jossa lähimmät julkispalvelut ovat satojen kilometrien päässä, järjestöjä pidetään ensisijaisina avuntarjoajina.

Tapaturmakuolleisuus tulevaisuudessa

Tapaturmakuolleisuus on vuonna 2030 hiukan laskenut 2010-lukuun verrattuna. Laskeva trendi johtuu pääasiassa parantuneesta työ- ja liikenneturvallisuudesta. Työpaikoilla on alettu entistä enemmän kiinnittää huomiota turvalliseen työympäristöön ja tapaturmien vähentämiseen esimerkiksi kouluttamalla henkilöstöä. Liikenneturvallisuus on parantunut ylinopeuksien vähentymisen ja liikennevälineiden jatkuvasti kehittyvien turvallisuusvarusteiden takia.
Suurin osa tapaturmista ja onnettomuuksista tapahtuu kotona ja vapaa-ajalla, kuten vuonna 2019. Tapaturmat kasaantuvat korostuneemmin riskiryhmille, joille sattuu muuta väestöä enemmän onnettomuuksia. Lasten ja nuorten lisäksi keski-ikäiset alkoholisoituneet henkilöt sekä ikääntynyt väestö ovat merkittävimpiä riskiryhmiä.

Digitalisaation vaikutus tapaturmiin ja onnettomuuksiin

Digitalisaatiosta johtuen meillä on enemmän, parempaa, tarkempaa ja nopeammin tietoa saatavilla kuin ennen. Sensorit, tietoverkkoihin yhteydessä olevat esineet ja reaaliaikaiset tiedot ihmisten arjesta ovat itsestäänselvyyksiä ja toimivat pitkälti myös poliittisen päätöksenteon taustalla. Kauko-ohjattavat havainnointivälineet, kehittynyt analytiikka ja big data ovat mahdollistaneet päättäjille paremman kokonaiskuvan nykytilanteesta ja antaneet lisää aikaa päätöksenteolle. Automatisoidut, robottien tai tekoälyn tekemät, prosessit yleistyvät myös koko ajan niin, että ihmisten tekemien virheiden määrää on saatu vähennettyä.
Toisaalta teknologian käyttöönotossa on edelleen hankaluuksia, ja esimerkiksi big datan analytiikka tai tekoälyn eettiset ongelmat aiheuttavat haasteita viranomaisille. Monimutkainen teknologia myös altistaa yhteiskuntia vakaville onnettomuuksille ja tapaturmille, kun lähes koko yhteiskunta on riippuvainen tiettyjen teknologioiden ja järjestelmien toiminnasta. Vuonna 2025 arjen tapaturmien ja onnettomuuksien määrä onkin vähentynyt, mutta suurten ja vakavien tapahtumien ja onnettomuuksien riski kasvanut. Keskeiseksi kysymykseksi muodostuu väestön digitaalisten kyvykkyyksien taso ja jakaantuneisuus eri ikä- ja väestöryhmien välillä.

Tapaturmat ja onnettomuudet: menetelmät

Vakavien tapaturmien tilastointia Suomessa voidaan pitää luotettavana. Yleisesti voidaan sanoa, että mitä vakavammasta tapaturmasta on kysymys, sitä tarkempaa tilastointi on. Tärkeimmät tilastolähteet ovat kuolemansyytilasto ja sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteri. Rekisterien ulkopuolelle jäävien lievempien tapaturmien ja vammojen lukumäärää selvitettiin vuonna 2017 Kansallisella uhritutkimuksella, joka toteutettiin ensimmäistä kertaa postikyselynä osana THL:n ATH -tutkimusta (ATH 2017). Vaikka tapaturmasta selvitään useimmiten kotikonstein, aiheutuu niistä arviolta 400 000 lääkärikäyntiä vuodessa, mikä on reilusti yli tuhat päivässä. Lisäksi, FinTerveyden (2017) tutkimuksessa kävi ilmi, että terveyspalveluja vaatinut tapaturma aiheuttaa keskimäärin kuukauden jakson, jolloin henkilön on vaikea selviytyä tavanomaisista toimistaan.

Sairaaloiden tapaturmapotilaiden päihtymyksestä ei tällä hetkellä kerätä tietoa systemaattisesti, joten alkoholin tai muiden päihteiden vaikutusta on vaikea arvioida. Yksittäisten selvitysten mukaan alkoholi kuitenkin työllistää runsaasti päivystyspoliklinikoita, joille viikonloppuöisin saapuvista asiakkaista jopa 50–60% on humaltuneita.

Tieliikenteen turvallisuuden indikaattoreina seurataan kuolleiden ja loukkaantuneiden määrää. Liikenneviraston (nykyisen Liikenne- ja viestntävirasto Traficom, 2019-) onnettomuustilastot perustuvat poliisin kirjaamiin onnettomuustietoihin, joita täydennetään Liikenteen turvallisuusviraston sekä Tilastokeskuksen tiedoilla. Tietojen sisällöstä ja laadusta vastaa Tilastokeskus, josta onnettomuustiedot saadaan kerran kuukaudessa. Aineisto sisältää yksityiskohtaista tietoa onnettomuudesta, onnettomuuden osapuolista ja henkilöistä. Liikennevirastossa onnettomuustietoihin liitetään tierekisteristä tapahtumapaikan tie- ja liikenneoloja kuvaavat tiedot. Tietoja liikenneonnettomuuksista kerätään Suomessa kolmella taholla: 1. poliisin tietojärjestelmään (PATJA), joka on myös Tilastokeskuksen ylläpitämän virallisen tilaston perusta 2. vakuutusyhtiöiden liikennevahinkorekisteriin (LVK) ja 3. sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteriin (HILMO).

Tässä raportissa ei ole käsitelty liikennerikoksia. Työn toteutuksessa on päätetty keskittyä vain liikenneonnettomuuksien tarkasteluun.

Merionnettomuuksissa menehtyneiden määrä indikoi kauppamerenkulun turvallisuutta merihenkilöstölle, matkustajille, merelliselle ympäristölle ja omaisuudelle. Vesiliikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrä indikoi pääasiassa veneilyturvallisuuden tilaa. Vesiliikenneonnettomuuksien tietolähteenä ovat viranomais- sekä vapaaehtoisjärjestöjen aineistot. Viranomaisaineistoista mukana ovat Poliisin, Rajavartiolaitoksen (RVL) ja Trafin aineistot. Vapaaehtoisjärjestöjä ovat Meri- ja järvipelastusyhdistykset, joiden kattojärjestö on Suomen Meripelastusseura (SMPS).

Kuolemaan johtaneiden vesiliikenneonnettomuuksien osalta Tilastokeskus tarkistaa ja täydentää onnettomuusaineistoa kuolemansyytilaston tiedoilla vesiliikenteessä menehtyneistä. Tilaston peittävyys kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien osalta on sataprosenttinen, johtuen viranomais- ja kuolemansyyaineistojen yhdistämisestä. Muiden kuin kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien osalta tilasto kattaa kaikkien alan toimijoiden tietoon tulleet vesiliikenneonnettomuudet lukuun ottamatta Pelastustoimen itsenäisesti suorittamia tapauksia. Jos Pelastustoimen alaiset hätäkeskukset ovat hälyttäneet tapahtumaan jonkin tietolähteinä toimivista tahoista, on kyseinen tapaus tilastossa mukana. Tällaisia tapauksia on runsaasti Suomen Meripelastusseuran ja Poliisin aineistoissa.