Turvallisuuden tunne ja avunsaanti

Lähteet:

*Kansalaispulssi 4/2023

**Sisäministeriön Sentimentti-tietotyökalu
Lokakuun 2022 väestökysely

Venäjän vuoden 2022 alussa aloittama sota Ukrainaan ei väestötutkimuksien perusteella ole vaikuttanut negatiivisesti suomalaisten turvallisuuden tunteeseen. Turvallisuuden tunne on itseasiassa kasvanut tasaisesti vuodesta -21 lähtien (+18 %-yksikköä). Tätä selittää muun muassa koronaepidemian siirtyminen taka-alalle yleisessä mediakeskustelussa, jolla koettiin aiemmin olevan selkeästi suorempi vaikutus ihmisten elämään.

Tutkimustulokset kertovat kuitenkin samanaikaisesti väestön huolien kasvusta esimerkiksi maahanmuuttoon ja maailman tilanteeseen liittyen. Huolta kannetaan myös Ukrainan kriisistä ja sen vaikutuksista. Yksilöllinen turvallisuuden tunteen määrittely näyttäytyykin kompleksisena, eikä sitä voida arvioida vain huolien summana.

Kyselytutkimusten mukaan:

75 % väestöstä on huolissaan suunnasta, johon maailma on menossa (+17 % keväästä -21, Kansalaispulssi 10/2022)
46 % väestöstä on huolissaan lisääntyvästä maahanmuutosta (+10 %-yksikköä keväästä -22, Sentimentti, 10/2022)
39 %:lle suomalaisista Ukrainan kriisi ja sen vaikutukset aiheuttavat huolta (Kansalaispulssi, 4/2023)

Yleisesti ottaen ihmisten huolia ja pelkoja kysyttäessä on havaittavissa jako yhteiskunnallisiin sekä henkilökohtaisiin turvattomuutta tuottaviin asioihin.Turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa myös se, miten nopeasti apua saa hädän hetkellä sekä miten nopeasti ja tehokkaasti rikokset selvitetään ja mitä niistä seuraa.

Turvallisuuden tunteessa on eroja eri väestöryhmien välillä. Esimerkiksi katu- ja työpaikkaväkivallan pelko on korkeampaa niillä, jotka hankkivat tietonsa sosiaalisesta mediasta tai vaihtoehtoisista lähteistä. Taloudellisen toimeentulon hankalaksi kokeneet, aiemmin väkivallan uhriksi joutuneet ja nuorimpaan ikäryhmään kuuluvat kokevat todennäköisimmin joutuvansa väkivallan uhriksi tulevaisuudessa.

Turvallisuuden ja luottamuksen välillä on yhteys: niiden osalta, jotka kokevat elämänsä turvattomaksi, luottamus turvallisuusviranomaisiin on voimakkaasti madaltunut.

Suomalaisten kokemukset avun saannista ovat pysyneet kautta 2010-luvun pitkälti samanlaisina. Hälytyksien vastausajat, tehtävämäärät sekä tehtävien jakautuminen eri viranomaisten kesken ovat säilyneet lähestulkoon samoina viimeisten vuosien aikana.

Päivitetty: 23.5.2023 14.11

Mitä Suomessa pelätään?

Sisäministeriön Sentimentti-tietotyökalun mukaan huolta koetaan eniten lasten ja nuorten syrjäytymisestä (55 %), liikenteessä hurjastelijoista (49 %), maahanmuuttajien keskittymisestä tietyille asuinalueille (45 %), poliittisista ääriliikkeistä (43 %), pitkittyneestä taloudellisesta taantumasta (42 %), väestöryhmien välisten vastakkainasettelujen kehittymisestä (41 %), ilmastonmuutoksesta (41 %) ja valeuutisista (41 %). (Sentimentti 5/2022)
Katuväkivallan pelko on viime vuosina ollut matalampaa kuin vuoden 2017 Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksissa, jolloin 33 % vastaajista ilmoitti pelänneensä väkivallan uhriksi joutumista iltaisin kodin ulkopuolella kuluneen vuoden aikana. Vuoden 2020 tutkimuksessa enää vajaa 26 % vastaajista ilmoitti pelänneensä joutuvansa tällaisen väkivallan kohteeksi ainakin kerran kuluneen vuoden aikana. Vuonna 2021 luku oli 28 %. (Kansallinen rikosuhritutkimus 2017, 2020 ja 2021)
Ylemmät tulokset korreloivat myös Sentimentin tietoihin, jonka mukaan suomalaisista 62 % sanoo liikkuvansa pelotta kaikkialla asuinpaikkakunnallaan vuorokaudenajasta riippumatta. (Sentimentti 5/2022)
Katu- ja työpaikkaväkivallan pelko on korkeampaa niillä, jotka hankkivat tietonsa sosiaalisesta mediasta tai vaihtoehtoisista tietolähteistä. (Väkivallan kokemus ja rikostiedon lähteet 2018)
Katuväkivallan pelon ja ihmisten median käytön välillä on tunnistettu yhteys. Pelko on korkeampaa niillä, jotka hankkivat tietonsa sosiaalisesta mediasta tai vaihtoehtoisista tietolähteistä. Vastaavasti taas terrorismin pelon nähdään linkittyvän tutkimustulosten valossa enemmän uudentyyppisiin tietolähteisiin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. (Näsi et al. 2021)
Kaupungeissa asuvat välttävät muita useammin liikkumista jollain alueella: pääkaupunkiseudulla noin 24 % ilmoitti välttävänsä jotakin aluetta väkivallan uhan vuoksi, kun Suomen muissa kaupungeissa vastaava osuus oli noin 15 %. Taajaan asutuissa sekä maaseutumaisissa kunnissa välttämiskäyttäytyminen oli olennaisesti harvinaisempaa kuin kaupunkimaisissa ympäristöissä. (Kansallinen rikosuhritutkimus 2021)
Väestön mielestä todennäköisimmät uhkat, joihin he itse joutuvat osallisiksi ovat informaatiovaikuttaminen (60 % vastaajista), tietomurto itse käyttämään verkkopalveluun (55 % vastaajista) ja pitkittynyt taloudellinen taantuma (54 % vastaajista) (Sentimentti 5/2023)
Kaikista rikoslajeista rattijuopumus (80 %) herättää väestössä eniten huolta. (Poliisibarometri 2020)

Väkivallan pelko

Naisista 37 % ja miehistä 18,9 % kertoi pelänneensä vähintään kerran vuodessa kodin ulkopuolella iltaisin tapahtuvaa väkivaltaa.

Kodin ulkopuolella iltaisin tapahtuvaa väkivaltaa vähintään kerran vuodessa pelänneet

	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019	2020	2021
Kaikki	28 %	27,1 %	30,6 %	32 %	33 %	29 %	27,8 %	25,6 %	27,6 %
Naiset	35,3 %	34,7 %	38,4 %	40 %	42 %	37 %	37 %	32,8 %	36,5 %
Miehet	21,5 %	19,7 %	22,9 %	24 %	24 %	21 %	18,9 %	18,7 %	19,1 %

Lähde: Kansallinen rikosuhritutkimus 2012, 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019 ja 2020,2021.

Ketkä pelkäävät?

Väkivalta pelottaa eniten niitä, jotka ovat aikaisemmin joutuneet väkivallan uhriksi. Lisäksi se pelottaa erityisesti nuorempia ikäryhmiä, naisia, korkeakoulutettuja sekä hankalassa taloudellisessa tilassa olevia.

Väestöryhmät, jotka pelkäävät eniten joutuvansa väkivallan uhriksi

Väkivallan uhriksi aiemmin joutuneet	60 %
Nuorimmat ikäryhmät 15 – 24 -vuotiaat 25 – 34 -vuotiaat	47 % 50 %
Naiset	42 %
Korkeakoulutetut	41 %
Hankalassa taloudellisessa tilanteessa olevat	39 %

Lähde: Väkivallan kokemus ja rikostiedon lähteet 2018.

Millaisia asioita tulevaisuuden pelätään tuovan mukanaan?

Yksilöllinen näkökulma: 13 % suomalaisista sanoo, että heidän tulevaisuutensa ei näytä kovin hyvältä. Tuloksissa korostuu erityisesti nuorten, alle 26-vuotiaiden, huoli omasta tulevaisuudestaan. 18-25-ikäluokan huolien määrä on 10 prosenttiyksikköä korkeampaa (23 %) kuin yleinen väestön keskiarvo. Yli 64-vuotiailla huoli on kaikista ikäryhmistä pienintä (10 %). Naisten ja miesten vastausten välillä ei ole mitään tilastollisesti merkittävää eroa. (Sentimentti 05/2022)
Globaali näkökulma: 72 % väestöstä kertoo olevansa huolissaan suunnasta, johon maailma on menossa. Naisista jopa 76 % kertoo olevansa huolissaan maailman suunnasta, miesten luvun ollessa 8 prosenttiyksikköä pienempi (68 %). Koulutusta tarkastellessa, huoli on suurinta peruskoulun/kansakoulun käyneillä (79 %). (Sentimentti 05/2022)

Hätäilmoitukset Suomessa

Vuonna 2022 hätäkeskuksissa käsiteltiin 2 920 020 hätäilmoitusta, joista hätäpuheluja oli yhteensä 2 891 400 . Vastattujen hätäilmoitusten kokonaismäärä kasvoi 5% edelliseen vuoteen verrattuna. Myös hätäkeskukseen kuulumattomat yhteydenotot ovat kasvaneet 18%.

Vuonna 2022 kaikista käsitellyistä hätäilmoituksista 1 508 155 johti tehtävän välittämiseen toimivaltaiselle viranomaistaholle. Välitetyt tehtävät jakautuivat seuraavasti: ensihoito 57 %, poliisi 33 %, pelastus 5,5 % ja sosiaalitoimi 4,5 %. Poliisille ja pelastustoimelle välitettiin hieman vähemmän tehtäviä kuin edellisenä vuonna.

Hätäilmoitusten vuosittainen määrä ja niiden jakautuminen eri viranomaisten kesken

Vuosi	Ensihoito	Poliisi	Pelastus	Sosiaali	YHT kpl välitetty muille viranomaisille	Ensihoito %	Poliisi %	Pelastus %	Sosiaali %
2010	700 000	515 000	89 000	3 000	1 307 000	54 %	39 %	7 %	0 %
2017	744 000	486 000	78 000	20 000	1 328 000	56 %	37 %	6 %	2 %
2018	765 600	487 200	83 520	55 680	1 392 000	55 %	35 %	6 %	4 %
2019	800 520	515 610	85 600	52 650	1 454 380	55 %	35 %	6 %	4 %
2020	779 550	527 750	85 190	53 380	1 445 690	54 %	36 %	6 %	4 %
2021	828 840	513 130	85 230	61 090	1 488 290	56 %	34 %	6 %	4 %

Lähde: Hätäkeskuslaitos

Poliisin hälytystehtävät

Poliisille tulevista tehtävistä kiireellisimmät kirjataan A-luokan tehtävinä. Niissä ensimmäinen partio on tehtäväpaikalla keskimäärin alle 10 minuutissa.

Poliisin hälytystehtävät	2010	2016	2017	2018	2019	2020	2021	2022
Hälytystehtävät yhteensä	1029 905	1048 080	1055 298	1074 199	1024 400	1017 572	1011 271	926 110
A – kiireellisyysluokan tehtävät	87 869	71 526	74 867	74 642	91 051	81 785	69 781
Toimintavalmiusaika A – tehtävät	10,5	9,4	9,3	9,4	10,7	10	9,7	10

Poliisin toimintavalmiusaikaan vaikuttavat tehtävien sijainti, lukumäärä ja etäisyys sekä partioiden sijainti ja lukumäärä. Poliisi on pyrkinyt tietojohtoisella toimintatavalla suuntaamaan resursseja niihin paikkoihin ja niinä kellonaikoina, jolloin kokemuksen mukaan tapahtumia ja häiriöitä on eniten. (Poliisin toimintakertomus 2016)
Poliisin toimintavalmiusaika (asiakasnäkökulma) mittaa aikaa kansalaisen hätäpuheluun vastaamisesta kaikkine viiveineen siihen saakka kunnes poliisin partio saapuu tehtäväpaikalle. A-luokan tehtävät ovat kaikkein kiireellisimpiä. (Poliisin tilastopalvelu)

Pelastustoimen hälytystehtävät

Pelastustoimi on hälytystehtävän saatuaan paikalla keskimäärin alle 8 minuutissa.

Lähde: Pronto

Rajavartiolaitoksen meripelastus- ja avustustehtävät

Meripelastus- ja avustustehtävien määrä on lievässä kasvussa. Hätätilanteissa pelastusyksikkö on useimmiten paikalla alle 10 minuutissa.

RAJAVARTIOLAITOS	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019	2020	2021	2022
Meripelastus- ja avustustehtävät kpl	1527	1458	1553	1686	1552	1487	1527	1673	1540	1739	1800	1481
Hätätilanteet kpl	163	192	178	193	188	159	185	187	150	179	208	159
Toiminnan nopeus hätätilanteissa
alle 10 min kpl	87	87	91	96	104	76	94	79	68	88	99	76
11 – 59 min kpl	71	95	81	91	82	77	86	98	79	85	102	79
60 + min	5	10	6	6	2	6	5	18	2	6	6	4

Lähde: Rajavartiolaitos

Miten nopeasti Suomessa saa apua?

90 %:iin hätäpuheluista vastataan 10 sekunnissa. Alle 30 sekunnissa vastattiin 99 %:ssa hätäpuheluista.
Keskimääräinen vastausaika oli 3 sekuntia vuonna 2022, joka on 1 sekunnin nopeampi kuin vuonna 2021
Keskimäärin Suomessa asuva ihminen soittaa 0,5 hätäpuhelua vuodessa.

Rikosten tutkinta ja selvitys

Kaikki poliisille ilmoitetut rikokset: selvitysprosentti ja tutkinta-aika

	2008	2015	2016	2017	2018	2019	2020	2021	2022
Kaikki rikokset	876 873	805 794	809 368	822 222	825 902	779 792	683 095	502 417
Rikoslakirikokset (pl liikennerikokset)	539 323	467 412	458 790	431 470	436 888	445 983	542 466	484 822	484 760
Rikoslakirikosten (pl liikennerikokset) selvitys %	49,3	48,1	47,6	49,8	48,6	48,7	44,1	49,2	45,1
Rikoslakirikosten (pl liikenne) tutkinta-aika*	79	119	122	125	130	136	146	167	175

* Keskimääräinen tutkinta-aika vuorokausina

Lähde: Poliisin tilastopalvelu

Rikosasioiden käsittely

Vuonna 2022 käräjäoikeuksiin saapui 51 566 rikosasiaa.
Yleisimmät rikosasianimikkeet olivat varkaudet, pahoinpitelyt, talousrikokset ja liikenneturvallisuuden vaarantaminen.
Keskimääräinen käsittelyaika rikosasioissa oli 6,0 kuukautta (2021: 5,8 kk). Vuoteen 2012 saakka rikosasioiden käsittelyajat olivat alle 4 kuukautta ja viime vuosina käsittelyaika on kasvanut hieman lähes vuosittain. Vuoden 2022 lopussa oli 5 532 yli 12 kuukautta vireillä ollutta rikosasiaa (2021: 4 658). Pitkään vireillä olleiden asioiden osuus oli 21 % kaikista vireillä olleista rikosasioista (2021: 20 %).

Lähde: Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2022

Turvallisuuden tunteen ja avunsaannin tulevaisuuskuva 2030

Tiedonvälityksen nopeus ja avoimuuden jatkuva kasvu lisäävät tietoisuutta turvallisuusuhkista ja yleisistä epävarmuustekijöistä.
- Väestön käsitykset turvallisuudesta erkaantuvat edelleen tilastoista, mikä osaltaan lisää turvattomuutta.
Sosiaalisen median kasvava ja muuttuva merkitys muuttaa sekä journalismin tekemisen tapoja sekä sitä, mistä ihmiset hakevat informaatiota.
- Tämä kehityssuunta vaikuttaa laajemmin väestön keskinäiseen luottamukseen sekä luottamukseen yhteiskunnallisiin toimijoihin niin myönteisesti kuin kielteisesti.
Sosioekonomiset sekä päihde- ja mielenterveysongelmat kasautuvat edelleen samoille väestöryhmille, samoin turvattomuuden kokemukset.
- Turvattomuutta koetaan tulevaisuudessa yhä enemmän eri tavoin eri väestöryhmissä. Tällä on yhteys myös avun tarpeeseen.

Turvallisuuden tunteen ja avun saannin tulevaisuustaulukko

Tiedonvälityksen nopeus ja avoimuus	Kasvaa	Laskee	Pysyy ennallaan
Sosiaalisen median rooli	Kasvaa	Laskee	Pysyy ennallaan
Turvallisuuden tunteen jakautuminen	Tasaisesti	Epätasaisesti
Avun tarve	Kasvaa	Laskee	Pysyy ennallaan
Avun saanti	Tasaisesti	Epätasaisesti

Tiedonvälityksen nopeus ja avoimuus

Yleinen epävarmuus maailmanpolitiikassa, konfliktit ja kriisit sekä poliittisen kentän polarisoituminen vievät pohjaa jaetulta tulevaisuusajattelulta.
Tiedonvälityksen nopeus ja avoimuus kasvaa yhä lisäten väestön tietoisuutta epävarmuustekijöistä ja turvallisuusuhkista, mikä voi lisätä turvattomuuden tunnetta.
Saatavilla olevan informaation, disinformaation ja vaihtoehtoisten tulkintojen määrä vaikuttaa keskeisesti koettuun turvallisuuden ja turvattomuuden tunteeseen. Vaihtoehtoista tietoa on paljon, kun verkottuneessa yhteiskunnassa jokainen voi olla tiedon tuottaja.

Vaikutukset sisäisen turvallisuuden viranomaisiin

Luotettavan tiedon tuottamisen merkitys korostuu ja sitä pitää pystyä tuottamaan yhä nopeammin
Miten viestitään niin ettei syvennetä yhteiskunnan jakolinjoja entisestään?
Viranomaisten on tunnistettava keskeiset yhteistyökumppanit, joiden kanssa yhteistyössä tavoitetaan suuri joukko ihmisiä ja tehdään viestimme ymmärrettävämmiksi, mikä edistää väestön turvallisuuden tunnetta.

Sosiaalisen median rooli

Sosiaalinen media pysyy merkittävässä roolissa vaikuttaen sekä journalismin tekemisen tapoihin että siihen, mistä ihmiset hakevat informaatiota. Tämä kehityssuunta vaikuttaa laajemmin väestön keskinäiseen luottamukseen sekä luottamukseen yhteiskunnallisiin toimijoihin niin myönteisesti kuin kielteisesti.
Informaatiovaikuttamisella ja disinformaatiolla voidaan hyväksikäyttää ihmisten pelkoja ja saatetaan lisätä tahallisesti tai tahattomasti eri väestöryhmien välistä vastakkainasettelua sekä herättää epäluottamusta viranomaistoimintaa kohtaan.
Viha- ja väkivaltapuhe erityisesti sosiaalisessa mediassa luovat yhä kas¬vupohjaa radikalisoitumiselle, väkivaltaiselle ekstremismille ja ääriliikkeiden toiminnalle sekä oikeutusta aatteelliselle väkivallalle.
Miten isojen sosiaalisen median yritysten rooli tulee vaikuttamaan turvallisuuden tunteeseen? Mikä merkitys on tähän liittyvällä säätelyllä? Samoin jokaisen oma vastuu sosiaalisessa mediassa korostuu tulevaisuudessa.

Vaikutukset sisäisen turvallisuuden viranomaisiin

Viranomaisten on tiivistettävä keskinäistä yhteistyötään yhteisen viestin eteenpäin viemiseksi. Ristiriitainen tai muuten epäonnistunut viestintä voi heikentää väestön luottamusta viranomaisiin.
Viranomaisviestinnän tulee olla paremmin kohdennettua eri väestöryhmille vaikuttavuuden lisäämiseksi. Lisäksi oikea-aikaisen ja selkokielisen viestinnän vaatimukset korostuvat.

Turvallisuuden tunteen jakautuminen

Monimuotoistumis- ja eriarvoistumiskehityksen jatkuessa eri väestöryhmät voivat kokea uhkiksi ja pelätä eri asioita.
Väestön käsitykset turvallisuudesta erkaantuvat edelleen tilastoista, mikä osaltaan lisää turvattomuutta.
Sosioekonomiset sekä päihde- ja mielenterveysongelmat kasautuvat edelleen samoille väestöryhmille, samoin turvattomuuden kokemukset.
Etnisten vähemmistöjen kohtaama asenneilmapiiri, vihapuhe, rasismi ja väkivalta ruokkivat heidän turvattomuuden tunnettaan. Samalla väestön jatkuva monimuotoistuminen voi aiheuttaa polarisaatiota sekä jännitteitä eri väestöryhmien välille.
Esimerkki väestöryhmästä, jonka kokemukset vaikuttavat laajemmin yhteiskuntaan ovat yksin asuvat vanhukset, sekä harva-alueiden ikääntyvä väestö. Turvattomuuden kokemukset vaikuttavat usein välillisesti myös lähipiirin turvallisuuden kokemuksiin.
Turvallisuuden tunteeseen vaikutetaan usein enemmän hyvinvointitoimenpiteillä kuin turvallisuustoimenpiteillä.

Vaikutukset sisäisen turvallisuuden viranomaisiin

Turvallisuustoimenpiteitä ja palveluita on pystyttävä kohdentamaan paremmin niihin väestöryhmiin, jotka kokevat eniten turvattomuutta.

Avun tarve ja saanti

Väestön keski-iän noustessa on oletettavaa, että erilaiset onnettomuudet ja tapaturmat, joille erityisesti ikäihmiset ovat alttiita - kuten kaatumiset - lisääntyvät, mikä kasvattaa myös avun ja (turvallisuus)palveluiden tarvetta.
Turvattomuutta koetaan tulevaisuudessa yhä enemmän eri tavoin eri väestöryhmissä. Tällä on yhteys myös avun tarpeeseen.
Väestörakenteemme sekä kaupungistumiskehitys aiheuttavat erilaisia haasteita hyvinvointitalouden ylläpidolle sekä palveluiden turvaamiselle koko maassa. Jos turvallisuusviranomaiset eivät pysty vastaamaan avun tarpeeseen riittävän nopeasti, luottamus heihin voi laskea, mikä puolestaan voi lisätä turvattomuuden tunnetta.
Avun saanti voi uuden teknologian myötä myös nopeutua ja auttamisen muodot lisääntyä. Kännykällä apua on helppo hälyttää, paikannuspalvelut mahdollistavat autettavan löytämisen ja erilaisten chat-palveluiden avulla voi jutella niin ammattiauttajille kuin vapaaehtoistoimijoille. Viranomaiset voivat löytää uusia välineitä kohdata kansalaisia ja olla vuorovaikutuksessa kansalaisten kanssa sekä pitää yllä luottamusta ja turvallisuuden tunnetta.
Jos julkinen sektori ei pysty tuottamaan tarvittavia palveluita, yksityinen turvallisuussektori tuottaa ne. Tämä voi lisätä joidenkin väestöryhmien turvallisuuden tunnetta, mutta toisaalta myös eriarvoistaa väestön avun saantia.

Vaikutukset sisäisen turvallisuuden viranomaisiin

Julkisten rahoituskehysten supistuessa, on turvallisuuspalveluita pystyttävä tuottamaan entistä innovatiivisemmin ja tehokkaammin.
On tunnistettava, mitkä palvelut voidaan tuottaa digitaalisesti ja mitä ei.
Lisäksi tunnistettava millä alueilla voidaan tehdä yhteistyötä yksityisen sektorin, esim. vartiointialan, kanssa väestön turvallisuuden edistämiseksi.

Turvattomuuden tunne ja avunsaanti: menetelmät

Sisäisen turvallisuuden on aiemmin tulkittu tarkoittavan uhkien poissaoloa, eli sitä, että rikoksia, onnettomuuksia ja häiriöitä tapahtuu mahdollisimman vähän mahdollisimman harvalle. Keskeinen osa sisäistä turvallisuutta on myös se, miten koemme eri uhkat ja ilmiöt. Käsityksemme ja pelkomme ohjaavat käyttäytymistämme – riippumatta siitä, perustuvatko ne todellisiin vai olettamiimme riskeihin.

Väestön pelot

Turvattomuuden tunnetta käsitellään tässä työssä sisäisen turvallisuuden määritelmään (rikokset, häiriöt, onnettomuudet sekä turvattomuutta tuottavat ilmiöt) kytkeytyvien väestön pelkojen kautta. Avunsaantia käsitellään hälytyspalveluiden aikavasteen sekä rikosten tutkinta-aikojen, selvitysasteen ja rikosasioiden käsittelyn kautta.

Keskeisiksi sisäiseen turvallisuuteen kytkeytyviksi peloiksi on valittu rikollisuuden pelko, väkivallan pelko, onnettomuuksien ja tapaturmien pelko, liikenneonnettomuuksien pelko, terrorismin pelko sekä päihteiden käytön aiheuttama turvattomuus. Turvattomuuden tunne heijastaa myös väestön luottamusta omiin, yhteisön sekä yhteiskunnan kykyihin suojautua uhkia vastaan sekä palauttaa turvallisuuden taso kriisin jälkeen. Samoin väestön arviot turvattomuutta tuottavien ilmiöiden kehityksestä, kuten väkivallasta, ovat eri asia kuin todellinen väkivaltakehitys. Esimerkiksi henkirikollisuuden määrä on laskenut Suomessa 1990-luvulta alkaen. Henkirikoksen kokeminen uhkana on silti huomattavasti yleisempää kuin henkirikoksen uhriksi joutuminen. Väestön pelkokokemus ei aina ole suoraviivaisessa suhteessa tilastollisiin todennäköisyyksiin.

Hätäilmoitukset

Jokaiselle hätäilmoituksen tehtävälajille on määritetty vastuuviranomainen tapahtuman johtovastuun näkökulmasta. Esimerkiksi liikenneonnettomuus kuuluu pelastustoimen johtovastuulle ja ampuminen kuuluu poliisitaholle. Tehtävällä on siis voinut olla useampikin viranomainen, mutta heille ei lasketa tilastoinnissa omaa tehtävää. Esimerkiksi liikenneonnettomuustehtävä menee pelastustoimelle kerran, mutta ei muille tahoille.

Hälytystoiminnassa poliisi on priorisoinut kiireellisten hälytyspalveluiden saatavuutta (hälytystehtävien hoitaminen ja nopea paikalle saapuminen), jonka vuoksi A-kiireellisyysluokan hälytystehtävien toimintavalmiusaika on pysynyt samalla tasolla viimeisen parin vuoden ajan (2017; 9,3 min, 2016; 9,4 min, 2015; 9,3 min, 2014; 9,5 min).

Poliisin vähemmän kiireellisten tehtävien (AB-luokka) toimintavalmiusaika on pysynyt vuosina 2014–2017 17,9 - 18,3 minuutissa. Poliisin panostaminen näkyvyyden ylläpitämiseen on vaikuttanut ja vaikuttaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tehtävien määriin.

Rikosasioiden käsittely

Keskeiseksi mittaavaksi indikaattoriksi on valittu käräjäoikeuksiin saapuvien rikosasioiden käsittelyn nopeus.

Turvallisuuden tunne ja avunsaanti: lähteet

Hätäkeskuslaitos. 2023. Tilastotietoa hätäkeskustoiminnasta. https://112.fi/tilastotietoa-hatakeskustoiminnasta
Kansalaispulssi. 2023. Tilastokeskus.

https://www.stat.fi/tup/htpalvelut/tutkimukset/kansalaispulssi

Näsi, M., Tanskanen, M., Kivivuori, J., Haara, P., & Reunanen, E. (2021). Crime News Consumption and Fear of Violence: The Role of Traditional Media, Social Media, and Alternative Information Sources. Crime & Delinquency, 67(4), 574–600. https://doi.org/10.1177/0011128720922539

Turvassa 2019 Kansalaisturvallisuus Suomessa, SPEK tutkii 20, Heikki Laurikainen ja Maija Nikkanen

Poliisibarometri 2020, Sisäministeriön julkaisuja 2020:12, matti Vuorensyrjä, Jenita Rauta.

Poliisibarometri 2018, Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 130, Matti Vuorensyrjä ja Monica Fagerlund.

Poliisibarometri 2016 Kansalaisten käsitykset poliisin toiminnasta ja sisäisen turvallisuuden tilasta, sisäministeriön julkaisu 27/2016.

Poliisibarometri 2014 Kansalaisten käsitykset poliisin toiminnasta ja sisäisen turvallisuuden tilasta, sisäministeriön julkaisu 4/2015.

Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2014 – Kansallisen uhritutkimuksen tuloksia, Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Katsauksia 3/2015, Petri Danielsson ja Venla Salmi.

Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2015 – Kansallisen uhritutkimuksen tuloksia, Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Katsauksia 13/2016, Petri Danielsson ja Juha Kääriäinen.

Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2016 – Kansallisen uhritutkimuksen tuloksia, Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Katsauksia 23/2017, Petri Danielsson ja Juha Kääriäinen.

Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2017 - Kansallisen uhritutkimuksen tuloksia, Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Katsauksia 31/2018, Petri Danielsson ja Matti Näsi.

Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2018 - Kansallisen uhritutkimuksen tuloksia, Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Katsauksia 35/2019, Petri Danielsson ja Matti Näsi.

Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2019 - Kansallisen uhritutkimuksen tuloksia, Helsingin yliopisto, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Katsauksia 43/2020, Petri Danielsson ja Matti Näsi.

Väkivallan kokemus ja rikostiedon lähteet, Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Katsauksia 30/2018, Matti Näsi, Maiju Tanskanen, Paula Haara, Esa Reunanen ja Janne Kivivuori.