Turvallisuuden tunne ja avunsaanti

Lähde: Suomen Kyselytutkimus 2021

Päivitetty 05/2022

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei, yllättävää kyllä, näytä laskeneen yleistä turvallisuuden tunnetta. Päinvastoin, koronaepidemian siirtyminen taka-alalle yleisessä mediakeskustelussa on mahdollisesti vaikuttanut myönteisellä tavalla turvallisuuden tunteen muutamien prosenttien kasvuun viime vuodesta. Silti huolestuneisuuden määrä esimerkiksi sotilaallisesta iskusta tai maailman tilanteesta on noussut. Yksilöllinen turvallisuuden tunteen määrittely näyttäytyykin kompleksisena, eikä sitä voida arvioida vain huolien summana.

Kansalaispulssi-kyselytutkimuksen (13.4.2022) mukaan:

73% väestöstä kokee elämänsä turvalliseksi (+3% keväästä -21)
75% väestöstä on huolissaan suunnasta, johon maailma on menossa (+17% keväästä -21)
18% väestöstä uskoo, että häneen vaikuttaa tai kohdistuu sotilaallinen isku seuraavien kolmen vuoden aikana (+12% keväästä -21)

Yleisesti ottaen ihmisten huolia ja pelkoja kysyttäessä on havaittavissa jako yhteiskunnallisiin sekä henkilökohtaisiin turvattomuutta tuottaviin asioihin.Turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa myös se, miten nopeasti apua saa hädän hetkellä sekä miten nopeasti ja tehokkaasti rikokset selvitetään ja mitä siitä seuraa.

Turvallisuuden tunteessa on eroja eri väestöryhmien välillä. Esimerkiksi katu- ja työpaikkaväkivallan pelko on korkeampaa niillä, jotka hankkivat tietonsa sosiaalisesta mediasta tai vaihtoehtoisista lähteistä. Taloudellisen toimeentulon hankalaksi kokeneet, aiemmin väkivallan uhriksi joutuneet ja nuorimpaan ikäryhmään kuuluvatkokevat todennäköisimmin joutuvansa väkivallan uhriksi tulevaisuudessa.

Turvallisuuden ja luottamuksen välillä on yhteys: niiden osalta, jotka kokevat elämänsä turvattomaksi, luottamus turvallisuusviranomaisiin on voimakkaasti madaltunut.

Suomalaisten kokemukset avunsaannista ovat pysyneet kautta 2010-luvun pitkälti samanlaisina. Hälytyksien vastausajat, tehtävämäärät sekä tehtävien jakautuminen eri viranomaisten kesken ovat säilyneet lähestulkoon samoina viimeisten vuosien aikana.

Suomessa apua saa nopeasti: avuntarvitsijan hätäilmoitukseen vastattiin vuonna 2021 keskimäärin 4 sekunnissa (5 sekuntia vuonna 2020).

Päivitetty 05/2022

Mitä Suomessa pelätään?

Kyselytutkimuksen mukaan turvattomuutta koetaan kaikkein yleisimmin, kun ympärillä nähdään häiriökäyttäytymistä (58 %), suuria maahanmuuttajaryhmiä (40 %), alkoholin ja päihteiden käyttöä (35 %), vastaanottokeskuksen (30 %) tai asuinalueen yleistä siivottomuutta (28 %). Kaiken kaikkiaan erilaiset tekijät aiheuttivat vastaajissa enemmän turvattomuuden tunnetta vuonna 2021 verrattuna aikaisempiin vuosiin (2019, 2017) (Turvassa 2021)
Katuväkivallan pelko on viime vuosina hieman laskenut. Vuoden 2017 kyselyssä 33 % vastaajista ilmoitti pelänneensä väkivallan uhriksi joutumista iltaisin kodin ulkopuolella kuluneen vuoden aikana. Vuoden 2020 kyselyssä enää vajaa 26 % vastaajista ilmoitti pelänneensä joutuvansa tällaisen väkivallan kohteeksi ainakin kerran kuluneen vuoden aikana. (Kansallinen rikosuhritutkimus 2017 ja 2020)
Katu- ja työpaikkaväkivallan pelko on korkeampaa niillä, jotka hankkivat tietonsa sosiaalisesta mediasta tai vaihtoehtoisista tietolähteistä. (Väkivallan kokemus ja rikostiedon lähteet 2018)
Kaupungeissa asuvat välttävät muita useammin liikkumista jollain alueella: pääkaupunkiseudulla noin viidennes ilmoitti välttävänsä jotakin aluetta väkivallan uhan vuoksi, kun Suomen muissa kaupungeissa vastaava osuus oli noin 12 prosenttia. Taajaan asutuissa sekä maaseutumaisissa kunnissa välttämiskäyttäytyminen oli olennaisesti harvinaisempaa kuin kaupunkimaisissa ympäristöissä. (Kansallinen rikosuhritutkimus 2019)
Vaarallinen tartuntatauti, sairastuminen, kotitapaturmat ja liikenneonnettomuudet ovat väestön mielestä todennäköisimmät arjen uhkista, joihin he itse joutuvat osallisiksi. (Suomalaisten pelastusasenteet 2020, Turvassa 2021)
Kaikista rikoslajeista rattijuopumus (80 %) herättää väestössä eniten huolta. (Poliisibarometri 2020)

Väkivallan pelko

Naisista 37 % ja miehistä 18,9 % kertoi pelänneensä vähintään kerran vuodessa kodin ulkopuolella iltaisin tapahtuvaa väkivaltaa.

Kodin ulkopuolella iltaisin tapahtuvaa väkivaltaa vähintään kerran vuodessa pelänneet

	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019 2020
Kaikki	28%	27,1 %	30,6 %	32 %	33 %	29 %	27,8 % 25,6%
Naiset	35,3%	34,7 %	38,4 %	40%	42 %	37 %	37 % 32,8%
Miehet	21,5%	19,7 %	22,9 %	24 %	24 %	21 %	18,9 % 18,7%

Lähde: Kansallinen rikosuhritutkimus 2012, 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019 ja 2020.

Ketkä pelkäävät?

Väkivalta pelottaa eniten niitä, jotka ovat aikaisemmin joutuneet väkivallan uhriksi. Lisäksi se pelottaa erityisesti nuorempia ikäryhmiä, naisia, korkeakoulutettuja sekä hankalassa taloudellisessa tilassa olevia.

Väestöryhmät, jotka pelkäävät eniten joutuvansa väkivallan uhriksi

Väkivallan uhriksi aiemmin joutuneet	60 %
Nuorimmat ikäryhmät 15 – 24 -vuotiaat 25 – 34 -vuotiaat	47 % 50 %
Naiset	42 %
Korkeakoulutetut	41 %
Hankalassa taloudellisessa tilanteessa olevat	39 %

Lähde: Väkivallan kokemus ja rikostiedon lähteet 2018.

Millaisia asioita tulevaisuuden pelätään tuovan mukanaan?

Väestön turvattomuuden tunteeseen vaikuttaa se, millä todennäköisyydellä nykyiset huolet toteutuvat tulevaisuudessa.
Tulevaisuuden kokee turvattomampana 46 prosenttia (47% v. 2020), miehistä 47 (49%) ja naisista 45 (45%). Yli 50-vuotiaista näin ajattelee 50 prosenttia (50%), 35–49-vuotiaista 49 (52%), 25–34-vuotiaista 43 (36%) ja alle 25-vuotiaista 30 prosenttia (41%)
Huolta herättävät eniten tietoverkkoihin kohdistuvat uhat eli kyberuhat ,78 % (73 % v. 2020), järjestäytynyt rikollisuus, 76 % (76 %), kansainvälinen terrorismi, 75 % (77 %), maailman pakolaistilanne 75 % (78 %), erilaiset tartuntataudit /epidemiat, 74 % (81 %) ja joukkotuhoaseiden leviäminen, 72 % (75 %) (MTS 2021)
Tulevaisuuteen suhtautumisessa on eroja eri väestöryhmien välillä: Taloudellisen toimeentulon hankalaksi kokeneet, aiemmin fyysisen väkivallan uhriksi joutuneet ja nuorimpaan ikäryhmään kuuluvat kokevat todennäköisimmin joutuvansa väkivallan uhriksi tulevaisuudessa. Jos nuorimpien ikäluokkien koot pienenevät ja kokonaisrikollisuus jatkaa laskuaan, voimme olettaa, että väkivallan pelko ei ainakaan merkittävästi tule nousemaan.

Hätäilmoitukset Suomessa

Vuonna 2021 jatkunut koronapandemia ja siihen liittyneet yhteiskunnan varautumistoimenpiteet heijastuivat myös hätäkeskustoimintaan. Hätäilmoitusmäärät olivat alkuvuodesta 2021 selvästi tavallista alhaisemmalla tasolla. Kesää kohti mentäessä ja ihmisten viettäessä vapaammin aikaa hätäilmoitusmäärät kasvoivat nopeasti.

Vuonna 2021 tehtiin yhteensä 2 782 980 hätäilmoitusta. Hätäilmoitusten kokonaismäärä pysyi lähes samalla tasolla edellisvuoteen 2020 verrattuna (2 787 190).

Vuonna 2021 kaikista käsitellyistä hätäilmoituksista 1 488 290 johti tehtävän välittämiseen toimivaltaiselle viranomaistaholle. Välitettyjen tehtävien osuus nousi selvästi edellisvuodesta (1 445 690). Välitetyt tehtävät jakautuivat seuraavasti: terveystoimi 56 %, poliisi 34 %, pelastus 6 % ja sosiaalitoimi 4 %. Toimialojen osuudet kaikista välitetyistä tehtävistä pysyivät samalla tasolla kuin aikaisempana vuonna.

Ensihoidon tehtävämäärissä tapahtui merkittävää nousua (48 000 tehtävää), kun taas poliisille välitetyt tehtävät vähenivät (14 000 tehtävää). Sosiaalitoimen tehtävissä kirjattiin jälleen kasvua edellisiin vuosiin verrattuna.

Hätäilmoitusten vuosittainen määrä ja niiden jakautuminen eri viranomaisten kesken

Vuosi	Ensihoito	Poliisi	Pelastus	Sosiaali	YHT kpl välitetty muille viranomaisille	Ensihoito %	Poliisi %	Pelastus %	Sosiaali %
2010	700 000	515 000	89 000	3 000	1 307 000	54 %	39 %	7 %	0 %
2014	715 000	510 000	79 000	12 000	1 316 000	54 %	39 %	6 %	1 %
2015	713 000	493 000	79 000	14 000	1 299 000	55 %	38 %	6 %	1 %
2016	728 000	479 000	81 000	16 000	1 304 000	56 %	37 %	6 %	1 %
2017	744 000	486 000	78 000	20 000	1 328 000	56 %	37 %	6 %	2 %
2018	765 600	487 200	83 520	55 680	1 392 000	55 %	35 %	6 %	4 %
2019	800 520	515 610	85 600	52 650	1 454 380	55 %	35 %	6 %	4 %
2020	779 550	527 750	85 190	53 380	1 445 690	54 %	36 %	6 %	4 %
2021	828 840	513 130	85 230	61 090	1 488 290	56 %	34 %	6 %	4 %

Lähde: Hätäkeskuslaitos

Poliisin hälytystehtävät

Poliisille tulevista tehtävistä kiireellisimmät kirjataan A-luokan tehtävinä. Niissä ensimmäinen partio on tehtäväpaikalla keskimäärin alle 10 minuutissa.

Poliisin hälytystehtävät	2010	2016	2017	2018	2019	2020	2021
Hälytystehtävät yhteensä	1029 905	1048 080	1055 298	1074 199	1024 400	1017 572	1011 271
A – kiireellisyysluokan tehtävät	87 869	71 526	74 867	74 642	91 051	81 785	69 781
Toimintavalmiusaika A – tehtävät	10,5	9,4	9,3	9,4	10,7	10	9,7

Poliisin toimintavalmiusaikaan vaikuttavat tehtävien sijainti, lukumäärä ja etäisyys sekä partioiden sijainti ja lukumäärä. Poliisi on pyrkinyt tietojohtoisella toimintatavalla suuntaamaan resursseja niihin paikkoihin ja niinä kellonaikoina, jolloin kokemuksen mukaan tapahtumia ja häiriöitä on eniten. (Poliisin toimintakertomus 2016)
Poliisin toimintavalmiusaika (asiakasnäkökulma) mittaa aikaa kansalaisen hätäpuheluun vastaamisesta kaikkine viiveineen siihen saakka kunnes poliisin partio saapuu tehtäväpaikalle. A-luokan tehtävät ovat kaikkein kiireellisimpiä. (Poliisin tilastopalvelu)

Pelastustoimen hälytystehtävät

Pelastustoimi on hälytystehtävän saatuaan paikalla keskimäärin alle 8 minuutissa.

Pelastustoimen hälytystehtävät

2014

2015

2016

2017

2018

2019

2020

2021

Kaikki tehtävät

99 074

99　673

103 756

104 411

113 479

107 970

101 974

103 376

Ensimmäisen yksikön toimintavalmiusajan (minuutteina ja sekunteina) mediaani (kiireellisiksi luokitellut tehtävät pl. ensivastetehtävät)

7:34

7:40

7:54

7:48

7:41

Lähde: Pelastustustoimen taskutilasto 2013 – 2017, Johannes Ketola, Esa Kokki, Pelastusopiston julkaisu, D-sarja: Muut [2/2018] sekä Pelastustoimen taskutilasto 2014 - 2018, Johannes Ketola ja Esa Kokki, Pelastusopiston julkaisu D-Sarja: Muut [1/2019], Pronto

Rajavartiolaitoksen meripelastus- ja avustustehtävät

Meripelastus- ja avustustehtävien määrä on lievässä kasvussa. Hätätilanteissa pelastusyksikkö on useimmiten paikalla alle 10 minuutissa.

RAJAVARTIOLAITOS	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019	2020	2021
Meripelastus- ja avustustehtävät kpl	1527	1458	1553	1686	1552	1487	1527	1673	1540	1739	1800
Hätätilanteet kpl	163	192	178	193	188	159	185	187	150	179	208
Toiminnan nopeus hätätilanteissa
alle 10 min kpl	87	87	91	96	104	76	94	79	68	88	99
11 – 59 min kpl	71	95	81	91	82	77	86	98	79	85	102
60 + min	5	10	6	6	2	6	5	18	2	6	6

Lähde: Rajavartiolaitos

Miten nopeasti Suomessa saa apua?

Vuonna 2021 88 prosenttiin hätäpuheluista vastattiin 10 sekunnissa. Alle 30 sekunnissa vastattiin 99 prosenttiin hätäpuheluista.
Keskimäärin Suomessa asuva ihminen soittaa 0,5 hätäpuhelua vuodessa.

Rikosten tutkinta ja selvitys

Kaikki poliisille ilmoitetut rikokset: selvitysprosentti ja tutkinta-aika

	2008	2015	2016	2017	2018	2019	2020	2021
Kaikki rikokset	876 873	805 794	809 368	822 222	825 902	779 792	683 095	502 417
Rikoslakirikokset (pl liikennerikokset)	539 323	467 412	458 790	431 470	436 888	445 983	542 466	484 822
Rikoslakirikosten (pl liikennerikokset) selvitys %	49,3 %	48,1 %	47,6 %	49,8 %	48,6 %	48,7 %	44,1%	49,2%
Rikoslakirikosten (pl liikenne) tutkinta-aika*	79	119	122	125	130	136	146	167

* Keskimääräinen tutkinta-aika vuorokausina

Lähde: Poliisin tilastopalvelu

Rikosasioiden käsittely

Käräjäoikeuksiin saapui vuonna 2021 yhteensä 56 753 rikosasiaa.
Yleisimmät rikosasianimikkeet olivat varkaudet, törkeät rattijuopumusasiat, liikenneturvallisuuden vaarantamiset sekä pahoinpitelyt.
Vuonna 2020 alkanut koronaviruspandemia vaikutti tuomioistuinten toimintaan merkittävästi myös vuonna 2021. Ruuhkaa on erityisesti käräjäoikeuksissa, joissa suuri osa asioista käsitellään suullisessa istunnossa, joiden järjestäminen terveysturvallisesti on lisännyt tuomioistuimissa tapahtuvaa työtä ja hidastanut oikeudenkäyntejä.
Keskimääräinen käsittelyaika rikosasioissa oli 5,8 kuukautta.

Turvallisuuden tunteen ja avunsaannin tulevaisuuskuva 2030

Tiedonvälityksen nopeus ja avoimuuden jatkuva kasvu lisäävät tietoisuutta turvallisuusuhkista ja yleisistä epävarmuustekijöistä.
- Väestön käsitykset turvallisuudesta erkaantuvat edelleen tilastoista, mikä osaltaan lisää turvattomuutta.
Sosiaalisen median kasvava ja muuttuva merkitys muuttaa sekä journalismin tekemisen tapoja sekä sitä, mistä ihmiset hakevat informaatiota.
- Tämä kehityssuunta vaikuttaa laajemmin väestön keskinäiseen luottamukseen sekä luottamukseen yhteiskunnallisiin toimijoihin niin myönteisesti kuin kielteisesti.
Sosioekonomiset sekä päihde- ja mielenterveysongelmat kasautuvat edelleen samoille väestöryhmille, samoin turvattomuuden kokemukset.
- Turvattomuutta koetaan tulevaisuudessa yhä enemmän eri tavoin eri väestöryhmissä. Tällä on yhteys myös avun tarpeeseen.

Turvallisuuden tunteen ja avun saannin tulevaisuustaulukko

Tiedonvälityksen nopeus ja avoimuus	Kasvaa	Laskee	Pysyy ennallaan
Sosiaalisen median rooli	Kasvaa	Laskee	Pysyy ennallaan
Turvallisuuden tunteen jakautuminen	Tasaisesti	Epätasaisesti
Avun tarve	Kasvaa	Laskee	Pysyy ennallaan
Avun saanti	Tasaisesti	Epätasaisesti

Tiedonvälityksen nopeus ja avoimuus

Yleinen epävarmuus maailmanpolitiikassa, konfliktit ja kriisit sekä poliittisen kentän polarisoituminen vievät pohjaa jaetulta tulevaisuusajattelulta.
Tiedonvälityksen nopeus ja avoimuus kasvaa yhä lisäten väestön tietoisuutta epävarmuustekijöistä ja turvallisuusuhkista, mikä voi lisätä turvattomuuden tunnetta.
Saatavilla olevan informaation, disinformaation ja vaihtoehtoisten tulkintojen määrä vaikuttaa keskeisesti koettuun turvallisuuden ja turvattomuuden tunteeseen. Vaihtoehtoista tietoa on paljon, kun verkottuneessa yhteiskunnassa jokainen voi olla tiedon tuottaja.

Vaikutukset sisäisen turvallisuuden viranomaisiin

Luotettavan tiedon tuottamisen merkitys korostuu ja sitä pitää pystyä tuottamaan yhä nopeammin
Miten viestitään niin ettei syvennetä yhteiskunnan jakolinjoja entisestään?
Viranomaisten on tunnistettava keskeiset yhteistyökumppanit, joiden kanssa yhteistyössä tavoitetaan suuri joukko ihmisiä ja tehdään viestimme ymmärrettävämmiksi, mikä edistää väestön turvallisuuden tunnetta.

Sosiaalisen median rooli

Sosiaalinen media pysyy merkittävässä roolissa vaikuttaen sekä journalismin tekemisen tapoihin että siihen, mistä ihmiset hakevat informaatiota. Tämä kehityssuunta vaikuttaa laajemmin väestön keskinäiseen luottamukseen sekä luottamukseen yhteiskunnallisiin toimijoihin niin myönteisesti kuin kielteisesti.
Informaatiovaikuttamisella ja disinformaatiolla voidaan hyväksikäyttää ihmisten pelkoja ja saatetaan lisätä tahallisesti tai tahattomasti eri väestöryhmien välistä vastakkainasettelua sekä herättää epäluottamusta viranomaistoimintaa kohtaan.
Viha- ja väkivaltapuhe erityisesti sosiaalisessa mediassa luovat yhä kas¬vupohjaa radikalisoitumiselle, väkivaltaiselle ekstremismille ja ääriliikkeiden toiminnalle sekä oikeutusta aatteelliselle väkivallalle.
Miten isojen sosiaalisen median yritysten rooli tulee vaikuttamaan turvallisuuden tunteeseen? Mikä merkitys on tähän liittyvällä säätelyllä? Samoin jokaisen oma vastuu sosiaalisessa mediassa korostuu tulevaisuudessa.

Vaikutukset sisäisen turvallisuuden viranomaisiin

Viranomaisten on tiivistettävä keskinäistä yhteistyötään yhteisen viestin eteenpäin viemiseksi. Ristiriitainen tai muuten epäonnistunut viestintä voi heikentää väestön luottamusta viranomaisiin.
Viranomaisviestinnän tulee olla paremmin kohdennettua eri väestöryhmille vaikuttavuuden lisäämiseksi. Lisäksi oikea-aikaisen ja selkokielisen viestinnän vaatimukset korostuvat.

Turvallisuuden tunteen jakautuminen

Monimuotoistumis- ja eriarvoistumiskehityksen jatkuessa eri väestöryhmät voivat kokea uhkiksi ja pelätä eri asioita.
Väestön käsitykset turvallisuudesta erkaantuvat edelleen tilastoista, mikä osaltaan lisää turvattomuutta.
Sosioekonomiset sekä päihde- ja mielenterveysongelmat kasautuvat edelleen samoille väestöryhmille, samoin turvattomuuden kokemukset.
Etnisten vähemmistöjen kohtaama asenneilmapiiri, vihapuhe, rasismi ja väkivalta ruokkivat heidän turvattomuuden tunnettaan. Samalla väestön jatkuva monimuotoistuminen voi aiheuttaa polarisaatiota sekä jännitteitä eri väestöryhmien välille.
Esimerkki väestöryhmästä, jonka kokemukset vaikuttavat laajemmin yhteiskuntaan ovat yksin asuvat vanhukset, sekä harva-alueiden ikääntyvä väestö. Turvattomuuden kokemukset vaikuttavat usein välillisesti myös lähipiirin turvallisuuden kokemuksiin.
Turvallisuuden tunteeseen vaikutetaan usein enemmän hyvinvointitoimenpiteillä kuin turvallisuustoimenpiteillä.

Vaikutukset sisäisen turvallisuuden viranomaisiin

Turvallisuustoimenpiteitä ja palveluita on pystyttävä kohdentamaan paremmin niihin väestöryhmiin, jotka kokevat eniten turvattomuutta.

Avun tarve ja saanti

Väestön keski-iän noustessa on oletettavaa, että erilaiset onnettomuudet ja tapaturmat, joille erityisesti ikäihmiset ovat alttiita - kuten kaatumiset - lisääntyvät, mikä kasvattaa myös avun ja (turvallisuus)palveluiden tarvetta.
Turvattomuutta koetaan tulevaisuudessa yhä enemmän eri tavoin eri väestöryhmissä. Tällä on yhteys myös avun tarpeeseen.
Väestörakenteemme sekä kaupungistumiskehitys aiheuttavat erilaisia haasteita hyvinvointitalouden ylläpidolle sekä palveluiden turvaamiselle koko maassa. Jos turvallisuusviranomaiset eivät pysty vastaamaan avun tarpeeseen riittävän nopeasti, luottamus heihin voi laskea, mikä puolestaan voi lisätä turvattomuuden tunnetta.
Avun saanti voi uuden teknologian myötä myös nopeutua ja auttamisen muodot lisääntyä. Kännykällä apua on helppo hälyttää, paikannuspalvelut mahdollistavat autettavan löytämisen ja erilaisten chat-palveluiden avulla voi jutella niin ammattiauttajille kuin vapaaehtoistoimijoille. Viranomaiset voivat löytää uusia välineitä kohdata kansalaisia ja olla vuorovaikutuksessa kansalaisten kanssa sekä pitää yllä luottamusta ja turvallisuuden tunnetta.
Jos julkinen sektori ei pysty tuottamaan tarvittavia palveluita, yksityinen turvallisuussektori tuottaa ne. Tämä voi lisätä joidenkin väestöryhmien turvallisuuden tunnetta, mutta toisaalta myös eriarvoistaa väestön avun saantia.

Vaikutukset sisäisen turvallisuuden viranomaisiin

Julkisten rahoituskehysten supistuessa, on turvallisuuspalveluita pystyttävä tuottamaan entistä innovatiivisemmin ja tehokkaammin.
On tunnistettava, mitkä palvelut voidaan tuottaa digitaalisesti ja mitä ei.
Lisäksi tunnistettava millä alueilla voidaan tehdä yhteistyötä yksityisen sektorin, esim. vartiointialan, kanssa väestön turvallisuuden edistämiseksi.

Turvattomuuden tunne ja avunsaanti: menetelmät

Sisäisen turvallisuuden on aiemmin tulkittu tarkoittavan uhkien poissaoloa, eli sitä, että rikoksia, onnettomuuksia ja häiriöitä tapahtuu mahdollisimman vähän mahdollisimman harvalle. Keskeinen osa sisäistä turvallisuutta on myös se, miten koemme eri uhkat ja ilmiöt. Käsityksemme ja pelkomme ohjaavat käyttäytymistämme – riippumatta siitä, perustuvatko ne todellisiin vai olettamiimme riskeihin.

Väestön pelot

Turvattomuuden tunnetta käsitellään tässä työssä sisäisen turvallisuuden määritelmään (rikokset, häiriöt, onnettomuudet sekä turvattomuutta tuottavat ilmiöt) kytkeytyvien väestön pelkojen kautta. Avunsaantia käsitellään hälytyspalveluiden aikavasteen sekä rikosten tutkinta-aikojen, selvitysasteen ja rikosasioiden käsittelyn kautta.

Keskeisiksi sisäiseen turvallisuuteen kytkeytyviksi peloiksi on valittu rikollisuuden pelko, väkivallan pelko, onnettomuuksien ja tapaturmien pelko, liikenneonnettomuuksien pelko, terrorismin pelko sekä päihteiden käytön aiheuttama turvattomuus. Turvattomuuden tunne heijastaa myös väestön luottamusta omiin, yhteisön sekä yhteiskunnan kykyihin suojautua uhkia vastaan sekä palauttaa turvallisuuden taso kriisin jälkeen. Samoin väestön arviot turvattomuutta tuottavien ilmiöiden kehityksestä, kuten väkivallasta, ovat eri asia kuin todellinen väkivaltakehitys. Esimerkiksi henkirikollisuuden määrä on laskenut Suomessa 1990-luvulta alkaen. Henkirikoksen kokeminen uhkana on silti huomattavasti yleisempää kuin henkirikoksen uhriksi joutuminen. Väestön pelkokokemus ei aina ole suoraviivaisessa suhteessa tilastollisiin todennäköisyyksiin.

Hätäilmoitukset

Jokaiselle hätäilmoituksen tehtävälajille on määritetty vastuuviranomainen tapahtuman johtovastuun näkökulmasta. Esimerkiksi liikenneonnettomuus kuuluu pelastustoimen johtovastuulle ja ampuminen kuuluu poliisitaholle. Tehtävällä on siis voinut olla useampikin viranomainen, mutta heille ei lasketa tilastoinnissa omaa tehtävää. Esimerkiksi liikenneonnettomuustehtävä menee pelastustoimelle kerran, mutta ei muille tahoille.

Hälytystoiminnassa poliisi on priorisoinut kiireellisten hälytyspalveluiden saatavuutta (hälytystehtävien hoitaminen ja nopea paikalle saapuminen), jonka vuoksi A-kiireellisyysluokan hälytystehtävien toimintavalmiusaika on pysynyt samalla tasolla viimeisen parin vuoden ajan (2017; 9,3 min, 2016; 9,4 min, 2015; 9,3 min, 2014; 9,5 min).

Poliisin vähemmän kiireellisten tehtävien (AB-luokka) toimintavalmiusaika on pysynyt vuosina 2014–2017 17,9 - 18,3 minuutissa. Poliisin panostaminen näkyvyyden ylläpitämiseen on vaikuttanut ja vaikuttaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tehtävien määriin.